keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kotiiiiiiin(ehkä)

(Tänään on se päivä. Tää se päivä on..Pocahontaksesta) Juu eli tänään on se kauan odotettu hone! Mä en kestä enäää!! Pääsen tänään EHKÄ kotiin. Se on vaan ehkä, mut silti! Mul on mahdollisuus päästä kotiin!! Ihanaaaaa. Iik mua jännittää. Kahden kuukauden jälkeen on ihanaa palata kotiin. Vitsit ku ne päästäis mut. Sori et tää teksti pyörii nyt vaan tän yhden asian ympärillä. Mut tä asia on oikeesti mulle vielä isompi, ku saan tässä kerrottuu..

Viimenen viikko on ollu tosi hyvä. Siis voinnin kannalta. Ja oikeestaan muutenkin. Oltiin edellis ppäivänä huoltsikalla M-siskon kanssa ja eilen Krisse-siskon kanssa. Ja hauskaa oli, kummallaki kerralla. Pääsi vähän käsiks normaaliin sosisaaliseen kanssakäymiseen. Ja eilen juttelin myös mun parhaan kaverin c:n kanssa. Ihan niinku normaalit ihmiset. En niin ku niin kuullu enää tänne sairaalaan! Mä kuulun kotiin ja korkeintaan päiväyksikköön. Toivottavasti jos mä pääsen päivikselle, ni pääsisin sinne psykoosi osastolle, mielummin ku sinne toiselle, koska mä tunne ne psykoosipäiväyksikön työnekijät, ni tarttis taas tutustua uusiin hoitajiin ja alottaa kaikki TAAS alusta.

Kaikki on jo sanonu, et mä näytän paremmalta. Tai siis et mun parempi vointi näkyy ulos päinki. Mul on kuulmma ilmeikkäät kasvot ja oon muutenki aikalailla normaalimpi ja omaitsempi, ku esim kuukaus sitte. Mut kyl musta tuntuuki eriltä.

Mut nyt meen syömään, moikka

ps. Tulipas positiivis sävyitteinen teksti, onneks välillä näinki :)

maanantai 22. lokakuuta 2012

MÄ. HALUUN. KOTIIN!

ei mul muuta

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

I ♥ your blog

Sain tällasen tunnustuksen Tuhkalta. Kiitos sinulle :)





Mä tykkään sun blogista -tunnustuksen säännöistä sanotaan seuraavaa:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta tunnustuksen sait.
2. Anna tunnustus viidelle (5) lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post It -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi lähettävät sen eteenpäin

Bogit ovat satunnaisessa järjestyksessä.

Blogi, johon on helppo samaistua. Tunnen kirjoittajan tuskan


Blogi, jonka jokaista postausta odotan. Söpön pikkuihmisen blogi. Hyvin kirjotettuja tekstejä.

Myös tähän blogiin on helppo samaistua, sillä taidamme olla kumpikin epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviä. Pidän myös kirjoitus tyylistä.

Teksteiltään ainutlaatuinen blogi. Aiheet ovat kiinnostavia ja tekstit kattavia. Kirjoittajan tuskan tuntee kirjoituksesta ja kiva kun on videoitakin tasoittamaan pitkiä tekstejä.

Blogi, jota olen lukenut montamonta vuotta(tai siis tämän blogin kirjottamia muita blogeja). Koskettavia ja välillä tosi surullisia postauksia. Video postaukset on kivoja. (ja ihana murre;)


lauantai 20. lokakuuta 2012

Hautajaiset

Eilinen oli tosi rankka päivä. Mä en enää ikinä haluu mennä hautajaisiin. Mä itkin koko toimituksen ajan. Se oli ihan kauheeta. Ku näin serkku pojat 13 ja 16 vuotiaat, jotka joutus hyvästelemään oman äitinsä, ja puhumattakaan sedästä, joka hyvästeli vaimonsa. Koko tilaisuus oli tosi dramaattinen.. Ja mä itkin ja itkin. Ja ahdisti niiiiin kovin, mut en tarvinnu tarvittavia

Illalla oli sit vähän kevyempi tunnelma kotona. Pelattiin M-siskon kanssa simssii.. Tai oikeestaan tehtiin vaan perhe, mut se oli ihan sika kivaa.

Täytyy viel sanoo, et vitutti sunnattomasti, et mä joutusin tulee takas tänne osastolle viel. Onneks pääsen tänään viel iltalomille. Sit täytyy venaa keskiviikkoon, et pääsen kotiin taas. Ehkä kokonaan. Nyt on menny niin hyvin, et kyl mä uskon, et pääsen kokonaan kotiin. Kokonaan on muuten tosi vammanen sana...


torstai 18. lokakuuta 2012

Ihanaa olla kotona! Vaikka onki sellanen yleinen pikku ahdistus koko ajan. Mut kyl mä pärjään tän kanssa. Ei se oo semmonen ahdistus, et tarvii viillellä tai mitään muuta semmosta. Oon oikeestaan melko onnellinen täällä kotona. Tekemistäki riittää, ei oo siis pakko olla koneella 24/7,, niin ku osastolla, ku siel ei kerta kaikkiaan ole mitään tekemistä!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Pakkohoito jatkuu toistaiseksi

Tänään oli se kauan odotettu hone. En päässy kotiin, mut jäi semmonen maku et ens viikolla pääsisin ehkä, jos menee tää viikko hyvin. Honessa oli tosi hyvä tunnelma ja siel vitsailtiinki jopa :) Äiti ja Krisse oli siel mukana.  Saatiin jopa siitä puhuttuu, et en oo yhteisis tilois, koska muut puhuu viiltelystä, tai siis jotkut tietyt. Lääkärillä oli siitä jo tieto ennen ku mä olin kertonu. Olikohan hoitajat kuullu, ku ne on puhunu, vai häiritseeköhän se jotain muutaki niin paljon, et on kertonu hoitajille.... Paha sanoo..

Pääsen huomenna lomille ja saan olla jopa yhden yön kotona. Ku perjantai aamuna on sedän vaimon hautajaiset.

tiistai 16. lokakuuta 2012

Vieläkö pakkohoito jatkuu?

Huomenna on hone. Toivon niin kovin, et pääsisin pois täältä sairaaasta. Kotiin, ihanaan kotiin. Oon niin kypsä tähän täällä olemiseen ja kaikkeen mitä täällä on. Ja mitä ei ole. Toivottavasti pääsen ainaki lomille jo torstaina, ku perjantaina on sedän vaimon hautajaiset.

Voisin niin alottaa käymään psykoosi päiväyksikössä. En ees tarvii enää kokopäivästä hoitoa. Ja mun mielestä pakkohoidon kriteerit ei täyty enää.. En oo viillellykkään pitkään aikaan. Enkä muutenkaa totellu ääniä. Mul on jo turvallinen olo niitten kanssa. Eli pystyn elää harhojen kanssa. Paitsi kosketusharhat, mut ne ei varmaan mee pois millään lääkkellä tai millään.. Musta tuntuu et ne menee pois vaan jos niistä saa sanottua.
Tai en tiiä... Auttaaks serenase niihin... Vittu ku taas niin selkeetä tekstiä.

Pääasia nyt täs tekstissä on se, et mieestäni oon valmis menemään kotiin vaikka tänään. En tarvii enää kokopäivästä sairaala hoitoa. Mä vaan passivoidun täällä. Ääh tä on niin perseestä. Yks asia joka on sata prosenttisen varma, on se et jos ei tarttee olla pakkohoidossa, ni mä pakkaan kamat ja häippäsen. En siis todellakaan oo jäämäs vapaaehtoseen hoitoon.. EN TODELLAKAAN! Vaikee uskoo, et oon ollu nuorten ossalla 4kk vapaaehtosesti(tai no se muuttu kesken kaiken pakkohoidoks, ku jouduin lepareihin) Mut 4kk! Eli viel puolet lisää tähän?! No way!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Ihan vitusta

Ahdistaa! Haluun kotiin äitin luokse turvaan ja lämpöön. En pystyny olee kuvaryhmässäkään, ku ahdistaa niin kovin. Sain tarvittavat äskön.. Toivottavasti ne auttaa pian. Muuten en tiiä mitä tapahtuu.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Nappiin menneet lomat :)

Olin eilen koko päivän kotilomilla ja meni tooosi hyvin!! Mä en tarvinnu ees tarvittavia ollenkaan. Tos äskön ku hain aamu lääkkeet, ni se hoitaja siellä kysy mun lomista ja ku kerroin etten tarvinnu tarvittavii, ni se sano "Se on parantumisen merkki" :) ihanaa, ehkä mä sittenki oon parantumassa! Siit tuli hyvä olo. Mul on hone keskiviikkona, ni ehkä mä pääsen sit pois! Krisse käski ottaa pienemmän tavotteen, ni ei ssit tuu niin suurta pettymystä, jos en pääsekkään pois. Ja tottahan se on, että en mä yhden päivän perusteella ppääse pois.... Mut onko niillä toisaalta mitään syytä pitää mua pakkohoidossa enää?

Raha-asiat on ihan perseellään... En saa mistään rahaa tällä hetkellä, ku sairaslomaa on ollu niin kauan, etten saa enää sairauspäivärahaa.. Seuraavaks tuleeki sit kuntoutustuki, ei eläke... Aika sairasta et 20-vuotias on eläkkeellä.. Mut tosiaan, en saa sitäkään ennen joulukuuta ja sairaalalaskut maksamatta. En tiiä mitä mä teen. Sossultaki sain vaan puolet siihen sairaalalaskuun.. Eli 200 euroo pitäis muka taikoo ilmasta :(

Meen tänään naapurille leikkauttamaan hiukset. Meinaan sanoo sille vaan et saa vapaat kädet, mut haluun suuren muutoksen entiseen.. Mul on aika kamalas kunnos tukka. En muista millon viimeks oon käyny leikkauttamassa tukan.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Harder than yesterday

Paska olo.. Siis todellakin paska olo. Tekis niin  kovin mieli viiltää ranteet auki ja kuolla hitaasti. Mä oon niin täynnä tätä elämää. Mut sais tappaa pois. Mä haluun kotiin täältä. Mut en pärjää kotona… Oon umpikujassa. Ei tartte ku miettii kotona olemista niin alkaa ahdistaa. Ja täällä olo ahdistaa. Varsinki nyt ku ei pysty ollenkaa olee yhteisis tiloissa, ku Henni on täällä. Sen mukana tuli jostain syystä jatkuviksi puheen aiheiksi viiltely ja viiltely keinot ja tavat. Jonna ja Katja on tietty mukana niissä keskusteluissa. Mul tulee siit vaan pahaolo ja pakko siks pysyy omas huoneessa. Tulee mieleen ihan joku nuoriso-osasto ku ainoot puheen aiheet on viiltely ja ryyppääminen… Ja keskustelijat on siis jotain 40-50 vuotiaita

Eilinen iltaloma meni päin persettä. Mä muka menin kuoroonki ja piti tulla keskenkaiken pois, ku alko ahdistaa ja aloin tuntee kosketusharhoja ympäri kehoo. Lähinnä reisien sisä pinnassa. Se on niin oksettava tunne. Mielummin otan vaikka näköharhoja, mut nää kosketusharhat sais loppuu... Lääkkeistäkään ei oo ollu mitään hhyötyä... Tai en oo varma, et onko nää kuitenki ehkä vähentyny nää harhat..

Tekee mieli kirjottaa mut en jaksa. Halusin pelata ds:llä, mut ei kiinnosta. Mikään ei oikeen huvita. Mistään en saa enää nautinnon tunnetta. Paitsi jos olisin kotona ni olis Nelli(koirani), se huvittais kyllä. Ja jaksaisin sitä. Mut ku eiiii, osastolle ja pää täyteen lääkettä,, ni ajatukset pysyy kasas tai jotain sinne päin.

Mul on keskiviikkoa hoitoneuvottelu. Saas nähä pääsenkö pois ja päiväyksikölle. Se olis ihan vitun jees. Kattoo nyt kuin käy.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

If you don't see, close your eyes,,...

Pääsen huomen kuoroharkkoihin piiiiitkästäaikaa :) Lääkäri oli oikeen sanonu, et se tekee hyvää mulle ja et se on tosi hyvä juttu.

Olin eilen illalla kotilomilla. Meni muuten hyvin, mut parissa kohtaa ahdisti semmosta 1-10 asteikolla 8-9 luokkaa. Ekalla kerralla otin tarvittavat, mut tokas kohas en viittiny, vaik olis ehkä tarvinnu. Mä en halunnu olla ilonpilaaja, ni kestin sit sen ja se meni ohi onneks.. Illalla osastolla se palas takas ja sit oli pakko ottaa tarvittavat.. Eli ei ollu hyvä juttu jättää ottamatta, sillon ku tarvitsi.

Tänään en oo viel tarvinnu mitään tarvittavia ja tarkotus olis sinnitellä huomiseen nnäin. Varmuuden vuoksi, ettei ne sit sano, et en saakkaa mennä kuoroharkkoihin. Nyt ei oo ollu toistaseks viel tarvettakaan, mut päivä on vasta puolessa välissä..

Oon alkanu tuntee itteni täysin ulkopuoliseks sen jälkeen ku yks potilas joka oli jo kerrran potkittu ulos ku se oli kännis ollu, ni se tuli takas. Nimi vaikka Henni.(nimi siis muutettu)... Jonna ja Katja hengaa koko ajan Hennin kanssa ja mä oon yksin. Ku ne puhuu a) sellasist asioista joista en ymmärrä mitään, koska ne ei oo mulle ajankohtasia, tai oikeesti en vaan tajuu ja b) sellasist asioista, joista mä ahdistun, esim viiltely ja semmoset... Ja onhan täällä toki muitaki ihmisiä, mut loput on huoneissaan.......


maanantai 8. lokakuuta 2012

I don't deserve to be happy

Tänään on ollu suht kiva päivä. Aamulla oli kuvailmaisuryhmä. Aamuppäivällä mulla oli yksilötapaaminen musaterapeutin kansssa ja me laulettiin karaokee tunnin verran. Se oli mukavaa puuhaa. Iltapäivällä menin kahden siskon kanssa huoltsikalle limulle ja munkille.(Syötiin kyl kans paniinit) :)

Kivaa riittti, ja sit se riittiiki.... meinaan mun aivoille riitti. Koko ilta on ollu kauheita kosketusharhoja, varmaan pahempia ku koskaan. Äänet käskee hakata päätä seinään, tai rikkoa peilin viiltely tarkoituksiin. Ahdistaa mut samalla vituttaa  olla täällä. Haluisin jo kotiin... Mut tiiän etten pärjäisi siel viel. Mut haluun silti tositosi kovin kotiin äitin ja maken ja nellin + muittenki luokse.

Millonkohan mulla on seuraava hone. Varmaan se ei voi ainakaan pakkohoitoa enää jatkaa ja kato ku mä jään tänne vapaaehtoisesti.

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

You stupido

Potilaitten nimet muutettu.

Tääl on osa porukoist lomilla ja tulee vähän eri aikoina. No yks Jonna tuli eilen, ku Katja vasta lähti lomille. No mä ja Jonna sit hengattiin yhes, ku kaikki muuut "tutut" oli lomilla. Mut Jonna oli tosi vaisu, vaikka se kerto kaikenlaista mulle sen elämästä. Se oli vähän silleen, et miks mä ees puhun sulle.

No tänään se on ollu koko päivän huoneessa, vaik mä olisin odottanu sitä päiväsalin puolelle. Sit ku Katja tuli ni Jonna tuli heti pois huoneesta päiväsalille Katjan kanssa, vaikka mä oon ollu tääl koko ajan. Se tykkää Katjasta enemmän ku musta koskaan. Oon varmaan liian outo tai jotain. Tuli syyllinen ja häpeävä olo. Kui mä menin luulemaan, et se tykkäis musta. Eihän meillä oo mitään yhteistä puheenaihettakaan, ku mä oon niin paljon nuorempi..

Tuli vaan ihan vitun tyhmä olo, ku luulin et Jonna tykkäis musta...

lauantai 6. lokakuuta 2012

good night

Tänäsestä on oikeesti vaikee kirjottaa mitään, sillä mitään ei tapahtunu,, Nukuin koko päivän. Sain kolme kertaa tarvittavat ja nyt olisin menos pyytää lisää.. Saas nähä mitä ne keksii. Ahdistaa niin helvetisti. Ja äänet käskee satuttaa itteeni. En ees jaksa, mut haluun silti ne pois mun päästä!!! Vaikee selittää. Turha multa on kysyä. oon nukkunu kokokokokokokoko päivän. Ja kohta pääsee taas nukkumaan jee

perjantai 5. lokakuuta 2012

Lost

Tosi kiva.. En välttis pääse sunnuntaina kotilomille, edes illaks.. Oon liian epätasapainonen muka. Vaan koska eilinen meni niin huonosti. Itkin koko illan ja olisin halunnu kuolla. Mut mä sain tarvittavat kaks kertaa ja toka satsi autto vaasta. Oli kyllä järkyttävä olo, mut en tehny mitään tyhmää... Jos ne meinaa pitää ua täällä  niin kauan et kaikki paniikkikohtaukset ja ahdistukset on menny pois, ni mun kandee varmaan raahata oma sänky ja teevee tänne. Kyl siin sen verran monta vuotta menee, et ei nää sairaala olo suhteeet enää toimi mulle.

Mä tiiän et oon outo, mut mulla on vieläki ikävä terapeutti S:ssää. En varmaan nää sitä enää koskaan. S olis osannu auttaa mua eilen paljon paremmin ku nää hoitajat täällä. Ja ilman mitään tarvittavia.... Oikeestaan S oli ainoo joka osas auttaa mua oikein niissä tilanteissa ku oon katoamaisillani. Se osas auttaa ankkuroitumisessa.

Oon muutenki ajatellu Dkt:tä lähi päivinä. Oon saanu yös toisten potilaitten ongelmiin ängettyy dkt oppeja. Hyvä kiertämään. Se on ihan hyvä juttu. :)

Kohta on käsityö kerho.. Joten moikka!

torstai 4. lokakuuta 2012

Ahidstaa

Olin eilen illalla kotilomilla. Se meni ihan hyvin. Koko ajan pikku ahdistus päällä, mut se helpotti ku otin tarvittavat. Me laulettiin glee karaokee ja pelattiin rock bandia  Krissen kanssa. Mulla oli ainaki tosi hauskaa ahdistuksesta huolimatta. Tosin oli koko ajan seklanen olo, et tekis mielie viillellä. Mut eihän se kotona onnistuis. Ku äiti ei päästä mua mihinkään ilmat et se on ite mukana. Ei sillä, et en mä usko , et  mä olisin joka tapauksessa viillelly, koska voin muute jjoutuu takas tonne psykoosiosastolle. Mut halu ja tarve olis.

Tänään on ollu semi paska päivä. Ahdistaa tosi kovin ja itkettää. Voin tosi huonosti.. :(

Äitillä on sunnuntaina synttärit ja mä neuloin sille semmosen tuubi kaulahuivin. Toivottavasti se tulee käytöön. Oli aika kova töinen meinaan. En nimittäiin oo koskaan ikinä neulonu ennen tätä. Aikaa meni yhteensä pari päivää.

Ääh, en pysty keskittyy kirjottamiseen ku ahdistaa kkoko ajan. Kädetki tärisee.


sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Mikä mua vaivaa(fyysisesti)

Olin tänään koko päivän tk:ssa tutkimuksissa. Otettiin verinäytteitä ihan sikana ja sit joku ihme bakteeriviljelmä, sydänkäyrä, röntkenit keuhkoista ja poskiontelosta, mutta mitään ei löytyny.. Oireina mulla on hengenahdistus, kuume ja tuntuu painetta otsassa ja poskionteloissa. Tulehdusarvot lähentelee 80 ja on koko ajan nousussa, mut mitään ei löytyny.. Harmi sen takii, et nyt ei sit tiiä mistä noi oireet johtuu, mut hyvä sen takii, ettei tarvinnu jäädä sinne sairaalaan. Matkat taittu mukavasti ambulanssilla. Toivottavasti ei tule mitäään lisämaksuja. Ku tää on muutenki niin kallista tä hoito.

Terveyskeskuksessa mul oli välillä ihan kauhee ahdistus, vaikka sain tarvittavat jo ennen ku lähin. En uskaltanu kulkee siel yksin, joten kun piti mennä röntkeniin nipyysin yht naishoitajaa saattamaan mut.(en muka ite löytäisi sinne). Sit lopussa kaiken sen odottelun jälkeen pääs itkuki, mut onneks kukaan ei huomannu. Aikuinen nainen pillittää sairaalan käytävillä.

No jotain hyvääki tänään ku make ja äiti ja krisse on tulossa käymään :)

perjantai 28. syyskuuta 2012

Pakkohoito jatkuu yhä edelleen

Enkä saanu ees kotilomia...Ottaako päähän tai jotain?

Oli kyl kivaaki tässä päivässä, ku Krisse oli mukana honessa, ni honen jälkeen me hengailtin ulkona ja laulettiin. Se oli kivaa !! Uusiks vaikka heti huomenna :D

käsityöryhmään?!

En sitte päässykkään lomille, tälläkään viikolla. En edes päivälomalle, koska olin sanonu hoitajalle, et mun tekis mieli hajottaa peili ja viiltää ranteet auki ja kuolla pois. Sanoin sen, koska siinä tilanteessa se olis voinu vaikka tapahtua, oli niin pahat harhat ja flashbackit.  Eilen sitte tietty harmitti ja vitutti et olin menny sanomaan sen.. Mut siinä tilanteessa se oli pakko.. Mun pitäis vaan hyväksyä se.

Tänään on sitte tuomion päivä, eli hone... Saas nähä jatkuuko pakkohoito, vai siirretääks mut johonki. Kerron sen tänne heti honen jälkeen. Vähänks mua jännittää--


Nyt meen sit johonki käsityöryhmään vähän tsekkailee, et mitä siel tehään.. Aika naurettavaa, et mä oon semmoseenki suostunu

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Head egg -> pää muna

Ja juu, tiedän et se on ache eikä egg. Särkee päätä ihan vietävästi. Ja kauhee hengenahdistus. Tuntuu, ettei saa happee. Johtuukohan se päänsärky ja huimaus muuten tosta hengitys jutusta. Ku ei tuu tarpeeks happee ni päätä alkaa huippaa. Ja sen lisäks viel mul on niskat ihan toosi kipeet. Pikku aavautumiset mun somaattisista vaivoista... Muuten on suht hyvä olla. Ei ahdista niin kauheeesti, eikä oo mitään harhojakaan vielä toistaseks ollu.

Aijjjoo, yks kiva juttu! Mun on nyt pakko juoda pepsi maxii säännöllisesti!! Hahaa, voi harmi(kaikille niille tiedoks, jotka on tullu mukaan vasta lähiaikoina, et pepsi max eli pm on mun intohimon kohde. Mä rakastan sitä ja oon ollu koukus siihen nyt joku 10 vuotta) Mut niin, koska mä oon juonu pm:mmää säännöllisesti tähän saakka, ni mun on pakko jatkaa juomista,koska leponexin tiedoissa lukee, Kofeiinia sisältävien juomien, kuten kahvin, teen tai kolajuomien käyttötapojen äkillinen muutos voi muuttaa lääkityksen tehoa. Eli en saa lopettaa pm:män juomista, koska se olis äkillinen muutos ;)

Tänään ei oo mitään ohjelmaa tarjolla, ku psykologi on pois.. Eli dataamista ja vähän lisää dataamista ja ristikoiden, sudokuiden ja nonogrammien tekemistä.. tylsä päivä tulossa, kera pään säryn.

Tähän väliin tää taas, ku ssattuki niin sopivasti


Päivä 01: kuva minusta
Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 05: kuva aamustasi
Päivä 06: kuva,joka inspiroi sinua
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi
Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä
Päivä 11: kuva lempijuomasi
Päivä 12: kuva suosikki ruuastasi
Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät
Päivä 14: kuva joka kiihottaa sinua
Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)
Päivä 16: kuva kännykästäsi
Päivä 17: kuva huoneestasi
Päivä 18: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 19: kuva suosikki soittimestasi
Päivä 20: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 21: Kuva, joka kuvaa elämääsi
Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata
Päivä 23: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten
Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 26: kuva, joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 29: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta

Kuva lempijuomasta:

tiistai 25. syyskuuta 2012

Not likely, if you figure

Tänään on ollu tosi vaikee ja rankka päivä. Heräsin kauheessa ahdistuksessa, ja sainki aamulääkkeiden yhteydessä tarvittavat. Siit muutama tunti eteenpäin, ni aloin kuulee ja näkee juttuja. Ihan selvästi joku istu meijän huoneen tuolilla. Tummapukunen ja kasvoja ei näkyny ollenkaan. Samalla kuulin epämäärästä miehen muminaa. En oo varma, et puhusko se mies jonka näin, vai tuliks ne äänet ulkopuolelta. Ku lähin pelon ja ahdistuksen saattelemana pois huoneesta, ni mies jäi sinne, mut äänet tuli mukana. Alko erottua sanoja, kun mä jäin kuuntelemaan. "kill yourself" "cut cut cut" "deeper, cut deeper" "Sä olet huono ihminen ja sä ansaitset pelkkää pahaa" "die die die" Ja niin edespäin. Enkkuu ja suomee sekasin... Meinasin rupee raaputtelee arpia auki, mut päätinki mennä ennemmin kysyy kansliasta apua. Hyvä minä!

Menin sit sinne kansliaan ja sain lisää tarvittavia, plus et yks hoitaja tuli mun kanssa juttelee. Se kosketti mun reittä. Ja se ei tuntunu niin kamalalta ku muistin. Se toi itseasiassa turvaa. (kyseessä oli siis tietty naishoitaja,mä en työskentele yhdenkään mies puolisen kanssa, koska mua pelottaa niin paljon, et jos se jättää traumat) Se hoitaja ei tienny oikeen et mitä sanoa, se vaa toisti "muista että sä oot täällä turvassa"

Syönnin jälkeen sain taas tarvittavia, ku mul jatku harhat. Tai ne oli vissiin välissä pois, mut sit ne alko taas. Ja kauheet flashbackit. Se autto aikanaan. Illalla se olo tuli taas takasin, ut tarvittavia ei ollu enää jäljellä. Piti ottaa yhteyttä päivystävään lääkäriin joka määräs et saan ottaa viel yhen satsin kumpaakin tarvittavaa lääkettä. Toivottavasti näitten avulla saan nukuttuu yön.

En oo tehny tänään muua ku olla ja kärsiny. Krisseki soitti et jos nähtäis tänään, mut mä en pystyny. Ja nyt mul on kauhee olo siitä... Olis kai pitäy yrittää väkisin mennä, mut ei, en pystyny. Olin niin harhainen, ettei siit tiiä mitä siinä olis voinu tapahtua. Sori siskot, jos luette tätä. Ei oo mitään mitä mä tekisin mielummin ku hengailisin teijän kanssa, mut mulla oli niin kauhee olo. Huomen?? Jos nyt sit ikinä pääsen viel lähtee täält enää.

Mä kerroin hoitajille, et en uskalla sanoo, jos mulla on harhoja, koska pelkään et joudun sen takia takas psykoosiosastolle. Yks semmonen kiva hoitaja vähän naurahti ja sano, "no ei sua nyt sen takia siirretä, Vaan jos suhun ei saa minkäänlaista kontaktia ni sitte voi tulla siirto. Mut tää on ihan hyvä paikka sulle, vaikka sulla onki niitä harhoja" Ihanaa ja lohduttavaa kuulla :)

maanantai 24. syyskuuta 2012

Yllättävä lopputulos

Tänään oli tosi tosi hyvä päivä! Aamulla menin kuvailmaisu ryhmään. Tällasia tuli mukaan:

Kuvassa on kirsikka jonka läpäisee tommonen piikki ja sielt valuu sit verta. Mustissa kohdissa on tekstiä, joka ei näy kunnolla, mut ylhäällä lukee "Rape of a virgin"(työn nimi) ja alhaalla lukee "I hate you". Kuva kertoo raiskauksesta.

Tässä kuvassa on vaan tommosia kirkkaita väriläiskiä. Ne on ympäröity mustalla. Väri läiskät on mun positiivisia tunteita ja ajatuksia, musta niiden ympärillä kuvastaa sitä, miten mä kiellän itteltäni kaikki positiiviset tunteet, koska en koe ansaitsevani niitä.
Rumia noi on, mut parempaan en parhaillaan pysty. Mut noitten tekeminen,(varsinki ton ylemmän) oli tosi vapauttavaa. Sain hiukan purkaa ajatuksiani....

Pysyin hereillä melkeen koko aamupäivän. Sit ku heräsin ni ehdotin itte opiskelijalle, et voitaisko tehä jotain, ja sit me pelattiin trivial pursuittii ja mä voitin! Ja sit isovanhemmat tuli käymään jossain vaiheessa ja käytiin kanttiinissa. Mukavaa oli, ku pääs vähän pois näitten seinien sisältä.

Illemmalla kävin taas kahvilla äitin ja maken kanssa shellillä. Sain tällä kertaa oikeen luvanki siihen jee... Sit me mentiin "salaa" käymään kotona ku halusin moikata nelliä(koirani). En tiiä olisinko saanu mennä muualle kku sinne shelillille,ku niin oltiin sovittu. Eli hys kaikki!! ;D

Illalla olin huippu sosiaalinen ja jopa alotin puheen aiheita opiskelijan ja yhen hoitajan kanssa. Se oli ihan siidee, et pystyin siihen.

Nyt ahdistaa ja tekee mieli viiltää. Ei kato voi koko päivä mennä hyvin, ku on musta kyse...... Meen nyt viemään koneeen kansliaan ja sit koitan nukkumista.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Epäreiluu

Tänäään on ihan paska päivä. Ekakski hersin kahelta, sit venailin, et uni tulis taas, mut ku ei tullu ni tunnin päästä menin hakee unilääkettä. Eli joskus kolmen aikaan. Ja olin aamulla niin väsyny, et huhhuh. Varmaan lääkkeen takia. No jaksoin kuiteski herätä aamupalalle ja lääkkeetki otin. Sit menin takas nukkumaan, ja mua ei saatu hereille lounaalle. Sit mut tultiin väkisin nostaa sängystä ylös ja suihkuun piti mennä, siis pakosta(mitähän seki niille kuuluu, et koska meen suihkuun ja koska en... -.-)

No toi oli jo ihan perseestä, et väkisin piti herättää. Sit äiti laitto viestii, et jos voitais mennä shellille kahville taas, ja Krisseki olis mukana. No hoitaja sano siihen vaan että: "Sä olit nukkunu koko aamupäivän, katotaan myöhemmin" Siis miten toi nukkuminen liittyy siihen , jos haluun mennä kahville äitin ja siskon kanssa. En tajunnu. Sit hiukan myöhemmin mut kusuttiin kansliaan juttelee. Kaks hoitajaa vs minä. Ne sano, etten mä saa mennä kahville, koska olin nukkunu aamupäivän. Sit ne selitti siinä miks, mut se ei vaan menny mun jakeluun. Ainoo asia, jonka mä tosta saan mieleeni on se et ne haluu siis rankaista mua, ku en ollu jaksanu nousta. Mä sanoin niille siitä, ni ne sano, et ei se ole mikään rangaistus.... Mikä se sitte oli, se jäi täysin auki.

No sit piti olla ohjelmassa korttien tekoa. Se olis ollu hauskaa puuhaa, mut siel oli sakset jotka sain käsiini. Ja se siitä sitten. Kaikki muu katos ympäriltä. Teräase. Pitelin sitä kädessä ja koskettelin sormilla terää. Varmaan viisi minuuttia näin, kunnes hoitaja tuli ottaa sakset pois multa ja kysy, et haluunko lähtee pois ja et haluunko tarvittavat. Mä halusin. Sit toinen hoitaja kysy, et mistä mul oli tullu niin huono olo. Sain sanottuu, et mun itsetuhoimpulssit nousee, ku nään jotain millä viilltää. Se sano vihasena mulle: "No siitä sun pitää päästä eroon. Maailma on täynnä teräviä esineitä, eikä niitä voi aina välttää" ja toinen hoitaja(tosi mukava) sanoi: "Se on Sandra tosi hyvä, et sä tunnistat tän ongelman, se on ensimmäinen askel paranemiseen" Pikkunen ero noilla kahdella reaktiolla. Jälkimmäinen tuntui paremmalta.

Sit me mentiin käytävälle jutskaa tän jäkimmäisen saispuolisen hoitajan kanssa. Se on hoitaja S. Me juteltiin ekana ihan normi juttuja sitte keskustelu käänty yhtäkki raiskaukseen. Se puhus siitä liian kovalla äänellä, mua pelotti et muut kuulee... Se ei nimittäin oo sellanen asia jonka haluun muiden potilaiden tietoon. Mieleen jäi tosta keskustelusta, ku se kysy, et jäikö mulle jotain mustelmia tai arpia tosta... Mä en oikeestaan koskaan sen tarkemmin tarkastellu mun kehoa raiskauksen jälkeen. Sen tiiän et verta tuli ja en pystyny kävelee kunnolla sen jälkeen... Mut en mä saaanu noita kerrotttuu, olin vaan hiljaa. En koskaan ees ajatellu et jäikö mul jotain arpia sinne.... S kehotti mua menee gynekologille.. Ehkä pitäis, en tiiä.....

lauantai 22. syyskuuta 2012

Semmosta

Tekee mieli viillellä! Mut en aijo, koska en haluu joutuu takasi tonne toiselle osastolle. Pakko vaan taistella vastaan.

Käsi on jo niin täynnä arpia jotka ei lähde pois, että sillä ei ole enää väliä viillänkö vaiko enkö.

Eilen oli kiva päivä. Virailijoita oli mumma ja kaksi siskoa ja illalla vielä käytiin äitin kanssa kahvilla huoltsikalla. Eli pois sairaalan alueelta Jes se oli ihanan rentoo. Tänään hoitajat on yrittäny saada mua ulos käymään, ei vaan innostaa. Ei jaksa eikä kiinnosta. Jättäispä ne mut rauhaan!

Oon kattellu elokuvia tänään. Toi vika minkä katoin oli ihan sairas. Joku ranskankielinen, jossa oli joku nainen joka viilteli. Se oli ihan sikki, mut mä en kelannu niitä kohtii, joissa se viilteli. Ja se on varmaan osaks nyt syynä kui mun tekee mieli viillellä. Tosin oli sellanen olo jo ennen tota leffaa, joten...


torstai 20. syyskuuta 2012

Wait untill i tell the rest of the story

Heräsin kolmelta(yöllä) perus aamu, NOT! Sain onneks päivällä nukuttuu hetken. On kans ahdistanu koko päivän. Oon jo kaks kertaa saanu tarvittavat...muistaakseni? Nyt on vähän parempi olo, mut yhä ahdistaa.

Sillon kolmelta ku mä heräsin, ni mulla oli näköharhoja.. Tai ainaki mä toivon et ne oli harhoja. Näin hahmoja jotka tuli mun luokse ja sit ne hävis.. Ja mul oli myös kosketusharhoja, joku silitti mun poskea. Ne oli tosi pelottavii harhoja, ja varmaan sen takia mä en enää saanu unta.. Oli semmonen vireys tila päällä.

Aamulla jo siis oli kauhee ahdistus päällä ja ku kyseltiin et kuka haluu mihinki ryhmään osallistua. Mä en olis halunnu ku ahdisti, mut mut pakotettiin. Sanottiin et sielt voi tulla sit kesken pois jos haluu. Otin tarvittavat ja lähdin mukaan. Olin siel puol tuntii ja meinasin saada paniikkikohtauksen ni lähin sit kesken pois.

Sitte me juteltiin semmosen tosi kivan opiskelijan(K) kanssa. Se kyseli kaikkee ja mä vastailin aina ku se tuntu hyvältä. Kerroin K:lle paljon sellasiiki asioita joita en oo kellekkään koskaan kertonu. Se oli ihmeen vapauttavaa, Mut en mä kaikkee  kertonu.. en kellekkään oo kaikkee kertonu. Mut K ymmärsi.. Tai ainakin se sano niin. Yhen tosi kriittisen asian kohdalla se sano et se ymmärtää. Mul tuli heti paljon kevyempi olo. EDES JOKU ymmärtää senkin.

Sen jälkeen me käytiin K:n kanssa ulkona kävelemässä ja sit se tuli viel hetkeks mun huoneeseen. Mul oli just kesken lauluäänen kritisointi(eli siis kuuntelin youtubesta omia covereita). Mä kysyin et haluuks K kuulla mun lauluu ja se sano totta kai ja juoksi tuolilta mun sängylle ja otti toisen napin. Sit me kuunneltiin hetki, sit sil alko valuu kyyneleit silmistä. Se sano et mulla on kaunis ääni ja pahoitteli omaa herkkyyttään. 

Oon nyt sit päättänny sadannen postauksen kunniaks laittaa tänne pari mun laulu videoo.. Iik jännittää jo nyt!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kaksi on suuntaa hississä, upp and down, up and ddddddadada

Tänään taas kauheita flash backei. Ja teki mieli viillellä ku ahdisti niin kovin. Sit menin sanoo hoitajille. Sain tarvittavia ja kaikkist kivoin hoitaja koko ossalt tuli juttelee mun kanssa. Me juteltiin aika paljon mun kokemista traumoista. Siiis ihan silleen pääli puolisesti. Mä kerroin mitä oli tapahtunu ja se ymmärsi. Siinä kaikki mitä mä tarviin, jonku joka kuuntelee ja yrittää ymmärtää mun pahaa oloo. Se sano, ettei se voi koskaan tietää miltä musta tuntuu, mutta se ymmärtää miksi musta tuntuu siltä miltä musta tuntuu.. Menin jo itekki sekasin tätä kirjottaessa, vaikka oikeestihan toi on ihan looginen lause.

Me juteltiin kans siitä et ku mä pelkään kaikkii miehii tääl osastolla. Se yritti vakuuttaa mua, et ei oo mitään hätää. Ja kieltämättä mul tuli turvallisempi olo. Toi on niin ihana hoitaja <3 br="br"> Kerroin sille myös sen, et miten mul oli jo melkeen terveen paperit käsissä, ku sit tuli se raiskaus ja taka pakki. Se hoitaja sano, että tämmösistä isoista pahoista asioista ei voi koskaan päästä yli, mut niitteen kans täytyy oppii elämään. Kerroin myös et miten psykoosipäiväosastolla olo helpotti ja paransi mun vointia. Sit se sano, et se yrittää hommata mulle paikan sinne, ku pääsen pois täältä, ku siit kerran on ollu apua. Se olis kyl tosi kivaa, jos pääsisin sinne.

Lopuks se kysy viel, et kaipaanko mä omasta mielestäni viel sairaalahoitoa. Ja ekan kerran koko tän hoitojakson aikana mä sanoin rehellisesti, että kaipaan. Ainakin nyt on vielä sellanen olo et en pärjää ilman sairaalaolosuhteita. Vitutti myöntää se, mut tehty mikä tehty. And that's who I am(now)....

Äiti tulee hakee mua kohta. Me mennään shellille kahville :) Kivaa! :) Ja se meni niin smoothisti. Mä kysyin ja hoitaja kysy lääkäriltä ja hoitaja tuli kertoaan vastauksen. Niin helppoa. Tuol toisella osastol olis pitäny ppitää varmaan hoitoneuvottelu aiheena: Saako Sandra mennä kahville äitinsä kanssa. Onneks mä oon täällä.

En oo varma et oliks mä jo kertonu, mua uhkailtiin eilen, et jos viiltelen ni se on välittömästi siirto takas tonne psykoosiosastolle. Hoitaja joka kerto ton lääkärin määräyksen, oli itekki vähän ihmeissään siitä, mut ehkä toi onki hyvä uhkaus, koska nyt todellaki pinnistelen sen kans etten viiltele. En meinaan haluu takasi sinne.

Onko kellään mitään ehdotusta sadannen postauksen aiheeseen? Anything goes... Olis kiva tehä välil jotain muutaki tähän blogiin. Mä laitan jonkun mun laulaman lauluvideon tai jotain?

tiistai 18. syyskuuta 2012

Drill into my brain

Oon nyt tääl toisella osastolla.. Ihan erilainen meininki. Hoitajat on paljon mukavampia täällä ja täällä on paljon rauhallisempaa. Sain hyvin nukuttuu ja heräsin suht pirteenä joskus puol seiskalta. Nyt vaan kyl ahdistaa hiukan. Mut eiköhän se siitä helpota.

Sadas postaus lähestyy.. Pitäiskö sen kunniaks tehä joku erilainen postaus, tai joku teema postaus. Onko lukijoilla(jos tätä nyt kukaan lukee), mitään ehdotuksia?? Anonyymitkin voi laittaa kommentti tilaan ehdotuksia, jos haluutte.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Jeeeeee!!! :)

Jee! saan vaihtaa osastoa! pääsen takas mielikselle! :) oon niin ilonen.. Tästä alkaa selvästi ylämäki! Ja pääsen illalla käymään kotona :) oon niiiiiiin ilonen näistä kahesta pienestä asiasta.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Normal day

Tekis mieli naulata itteni sydämmen kohdalta seinään. Tai repii koko sydän pois. Niin paha olo.. itkettää. Koko päivän oon yrittäny DKT taitojen avulla saamaan oloo vähän paremmaks. Oon väritelly mandala kuvioita, tehny ristikoita ja nonogrammeja, puristellu mukia, laittanu käsii kylmään veteen. Mut mikään ei auta. Äsken kävin pyytämässä tarvittavia. Toivottavasti ne ees auttaa. Oon myös toiminut epärakentavasti. Oon repiny vanhoi haavoja ja painanu kynsillä ihoon uusia. Ei nekään auttanu oloa.

Mul on ihan hirveitä flash backejä, mut en uskalla kertoo hoitajille, koska muuten en ppääse kotilomille tai vahtamaan osastoa. Enkä tiiä pystyiskö noi ees auttaa mua mitenkään... On myös ollu lieviä kosketus ja ääniharhoja tänään. Mut en niistäkään voi kertoo, samasta syystä.

Juttelin aamulla pitkäaikaisen ystävän kanssa mesessä kameran välityksellä. Sillon oli viel siedettävä olo ja se parani huomattavasti siinä keskustellessa C:een kanssa. Oli kivaa nähä pitkästaikaa (vaikkakin kameran välityksellä). C muutti helsinkiin ja täältä on joku 100 km sinne, joten senki takia vaikeempi nähä kasvotusten.

Kohta on iltapala ja pitää mennä muitten sekaan tässä olotilassa. Kauheeta...

perjantai 14. syyskuuta 2012

Kirjotin biisin (alhaalla suomeksi)

Kirjotin ite pikku biisin. tässä se tulee(huom! k18):

It did happen

Come with me to bed,
we can play a little game.
Let's take your pants off,
don't worry, I'm not gonna hurt you
Let's see what you have here.
It's so small. It makes me wanna fuck you.
This is a nice little secret between us two.
Don't ruin it by telling someone.
Never tell anyone, ok?
Or I'll be really mad at you.

Chorus:
Don't cry, it didn't happen.
Why are you crying? Nothing happened.
Just forget about it.
Just forget it!

I buy you a drink.
Do you want another?
Let's go to my house.
I promise I won't fuck you.
Come with me, we can play some music together.
C'moon, I have a present for you at my place.
You're a good girl for coming with me,
I love you so much.
What do you mean you don't want it?
I haven't got what I wanted yet.
I have kicked some asses,
so be careful, how you choose to behave with me.

Chorus:
Don't cry....

Now look my arms you two.
Is this what you wanted?
I have to hurt myself,
you got what you wanted.
I hate this life,
only because of you two.

I HATE YOU!!

Chorus(x2):
Don't cry...

Sit jos on joku joka ei osaa enkkuu ni täs suomeksi sama:

Se tapahtui

Tule sänkyyn mun kanssa,
me voidaan leikkiä vähän.
Otetaan sun housut pois,
älä pelkää, en mä sua satuta,
Katotaan mitä sulla on täällä.
Se on niin pieni. Se saa mut haluamaan naida sua.
Tämä on kiva pikku salaisuus meidän kahden välillä.
Älä pilaa sitä kertomalla jollekkin.
Älä koskaan kerro kellekkään, jooko?
Tai mä tuun todella vihaseks sulle.

Kertsi:
Älä itke, sitä ei tapahtunut.
Miksi sä itket? Mitään ei tapahtunut.
Unohda se!

Mä ostan sulle drinkin
Haluatko toisenkin?
Mennään mun luokse,
mä lupaan etten nai sua.
Tuu mun kanssa, me voidaan musisoida yhdessä.
Camoon, mulla on lahja sulle mun luona.
Sä olet hyvä tyttö, kun tulit mun kanssa.
Mä rakastan sua niin paljon.
Mitenniin sä et tahdo sitä,
mä en oo saanu haluamaani vielä.
Mä oon hakannu pari tyyppiä,
joten mieti huolella, miten käyttäydyt mun kanssa.

Kertsi:
Älä itke...

Kattokaa nyt mun käsivarsia, te kaksi.
Onko tää se mitä te tahdoitte?
Mun täytyy satuttaa itteeni. 
Saitte mitä halusitte.
Mä vihaan tätä elämää,
vain teidän kahden takia.

MÄ VIHAAN TEITÄ!

Kertsi(x2):
Älä itke...

Olipas tönkköä tekstiä suomeksi... mut jotenki tolleen se menee.. Aika karu biisi.. Mut sainpahan vähän taas purettuu ajatuksia... Kertokaa jos löydätte virheitä enkun kielisessä versiossa. Suomenkielisestä ei kannata virheitä ettiä, koska niitä löytyy varmasti!

Ei kotilomia, mut ehkä osaston vaihto!

Tapasin tänään lääkärin. Me juteltiin kaikenlaista. Se kyseli mun voinnista ja mä valehtelin vähän. En kauheesti mut vähän. Ihan vaan siks et pääsen takasi mielialahäiriöiden osastolle. Mä pääsenki sinne jos menee hyvin viikonloppu ja jos siel on tilaa. En pääse lomille vielä ennen maanantaita ainakaan. Se on kyl tosi ärsyttävää, mut ei voi mitään, mä yritin kaikkeni, mut lääkäri oli sitä mieltä, et liian vähän aikaa menny hyvin(eli siis "ilman" harhoja). Puhuttiin kans siitä et mä voisin mennä osastojakson jälkeen psykoosipäiväyksikköön jos siel on tilaa sillon ku pääsen pois. Se olis tosi kiva juttu, siel oli nimittäin kaiken kaikkiaan tosi kivaa. Ja siitä oli mulle hyötyä. Sen neljän kuukauden jälkeen mä olin kuin toinen ihminen. Ja mähän voisin käydä siellä, vaikka kävisin kouluuki, koska mul on kouluu vaan ilta aikaan.

Mul on ollu aika hankala päivä tänään. On itkettäny koko päivän. Mut se johtuu ihan vaan koti-ikävästä. Paitsi siin hetkes ku piti pakosta mennä päiväkahville(ku tääl on joku sellanen et perjantaina kaikki hoitajat ja potilaat menee yhes siihen pieneen ruokailutilaan kahville) Kolme erii hoitajaa tuli hakee mua. Kahelle ekalle sanoin, etten tuu. Kolmas sit vähänniinku pakotti mut menee, ni menin. (vaikka en ees juo kahvia). Istuin hetken siellä kauheessa mölyssä. Tuntu et niit ihmisii oli joku sata, ku kauhee meteli. Mua ahdisti ihan hirveesti. Ja sit lähdin itkien pois siiitä. Kukaan ei onneks huomannu tai tullu sanomaan mitään siitä. Menin omaan huoneeseen. Oon keksiny yhen rauhottavan jutun, nimittäin tommonen kertakäyttömuki(ja juu olen käyttänyt rikkinäistä sellaista viiltelyyn epätoivosena hetkenä) Mut tää on rakentavampaa, nnimittäin sen puristelu. Siitä tulee ihana ääni ja se tuntuu mukavalta ja on kivaa. Kannattaa kokeilla. Ja puhun nyt nimen omaan muovimukista.

Äiti tulee onneks käymään tänään. Se tuo mulle suklaata ja pepsi maxia <3 jee="jee" p="p">

otep


And I remember the smell, and the pain, and the shame...
And I remember being afraid and thinking everyday,
Every single day.. that it was my fault...

Oh, but what happened to that little girl?
Who used to dream of one day ruling the world,
Who used to draw pretty pictures in my room---beneath the moon
Destroying to create
Softly praying to "God"

What do I do now?
What do I do now?



MAMA!
Are the aliens coming to take us away? (mama?)
Is Armageddon gonna happen again today?

LOOK WHAT HE DID TO ME! WHY DID YOU DO IT TO ME?!
HOW COULD YOU DO IT TO ME! WHY DID YOU DO IT TO ME?!

I will not cry... I will not cry...
I--PREFER--TO--DIE! than live--this life--of LIES!

KILL WHAT YOU CAN ---- CHALLENGE EVERYTHING
Vengeance is mine...

Hey, I'm sorry baby...
please come back inside...we can laugh a little... and live and die,
no wait. see, i got this hot pot of Jonestown tea
And it's been brewing for you and me,
Oh, it only takes one sip,
Come on baby,
Surrender your lips,
I can take you someplace nice...
I can take you...someplace NICE!

Pelottava biisi toi on.

torstai 13. syyskuuta 2012

k18 tekstiä

Nyt on niin kauhee olo. Ahdistaaahdistaaahdistaaaaaa. Mä olisin halunnu tänään kotilomille, mut vittu vitun vittuläääkäri ei ehtiny vastaanottamaan mua ollenkaan tänään. Ni en sit päässy. Tääl psykoosiosastolla on tosi vittumaiset hoitajat. Ne on kauheen välinpitämättömän olosii. Sain sentään tarvittavat ahdistukseen tänään. Kukaan ei vaan tiiä, et ahdistus johtuu täällä olemisesta.

Mä en enää kerro jos oon kokenu jotain harhoja.. Siks et pääsen mahd nopeesti tonne toiselle osastolle takasin. Siel oli muutama ihana hoitaja ja loputki oli siedettäviä. Paitsi se yks vanhus joka on varmaan ollu tääl töissä jo sillon ku kaikki potilaat , riippumatta siitä oliko masentuneita vai vaikka skitsofrenikkoja, pidettiin pakkopaidoissa sidottuna sänkyyn koko päiväks... Ei millään pahalla.... Ja tuol mielialahäiriöisten osastolla ei oo näin levotonta. Tääl mun ja mun huonekaverin huoneessa ravaa yks mies potilas jatkuvasti. Se on inhottavaa. Mä sanoin siitä hoitajalle. Saas nähä tuleeko muutosta siihen.

HUOM! EI KANNATA JATKAA LUKEMISTA TÄSTÄ ETEENPÄIN K18!!!

Mun mielessä kiertää paljon paskaa tällä hetkellä. Eilen oli kauheita flashbackeja, tänään vähän lievempiä, mut jotenki kuitenki tositosi ahdistavia. Mul pyörii päässä kaks kohtaa siitä hetkestä ku se mies raiskas mut. Se ku se avas mun reidet väkisin(mul oli lonkka tosi pitkään kipee ton takii) ja toinen kohta oli se ku se käski mun runkata sitä ja mun piti kädellä koskee sen inhottavaan elimeen. Noi kaks päälimmäisenä, mut sit myös se itse raiskaus. Se oli tosi kivuliasta ja en pystyny kävelee kunnolla viikkoon ku mua sattu sinne niin paljon. Ja se haju.. Se oli sekotus mun dödöä ja sen miehen hikeä. Mul tulee oksennus kurkkuun ainaku haistan sen dödön hajun nykyään. Voitte uskoo et heitin sen dödön roskiin heti ton jälkeen. Inhottavaa ooli myös se ku sen jäkeen ku se oli hoitanu homman kotiin ni se otti mut sen kainaloon ja siinä me sit maattiin, vierekkäin, puoli alastomana. Mä itkin. Mua pelotti et se haluis kohta uudelleen, mut onneks se oli sen verran vanha mies, et sil ei kunto riittäny. Sit ku se päästi mut pois siitä, ni sovittiin et se soittaa mulle taksin.. Ja sit me mentiin yhessä taksilla takas sinne baariin mist oltiin tultukki. Ja se lähti kotiin ja mä menin ettimään Krisseä.

Mul pyörii päässä myös lapsuusajan kokemuksia. Mä haistan välillä sen miehen(mun isän isän) hien. En tiiä, onko se joku harha vai haiseeko joku meijän perheessä sille samalle. Mä muistan vaan pätkiä siitä hyväkskäytöstä. Muistan sen, ku se laitto elimensä mun housun sisään. Muistan mitkä housut mulla oli sillon jalassa. YÖK! Mua alko just kuvottaa. Pelkkä ajatus siitä. Muistan sen ku se laitto sormen suunsa eteen ja hyssytteli(ei puhuttu samaa kieltä,ku se on egyptiläinen). Se tarkotti sitä et en saa kertoo kellekkään. Niin mä sen ymmärsin. Ja sillon ku sitä hyväkskäyttöö tapahtu ni geddu(kreikaks isoisä) hymyili ja anto mun ymmärtää et se on kivaa ja ihan normaalia. Ja sit ku geddu jäi kiinni teoistaan, ni se katse. Se oli niin vihanen. Mä en ikinä ikinä unohda sitä katsetta. Ja se osotti mua sormella ja laitto sen jälkeen sormen taas suun eteen ja hyssytteli. Mä olin sillon niin pieni että en tajunnu et se oli tehny väärin, en minä. Joten mulle jäi syyllinen olo siitä. Mä olin menny kertomaan salaisuuden eteenpäin. Pettänyt luottamuksen. Ja kukaan ei koskaan korjannu sitä mulle. Tajusin ite kyllä sitte myöhemmin koulu iässä, että se oli tehny väärin mua kohtaan. Ja se et se tuli ilmi oli hyvä asia..

Taas kauheen sekavaa tekstiä.Sori.. Mut joo.. nyt on jo parempi olo. (kävin siis täs välis syömässäki) Äiti tulee jossain vaiheessa käymään täällä.. Vois yrittää vaikka nukkuu siihen saakka ni menis aika nopeemmin... Ja sori siitäki et tuli tämmänen kilometri postaus. Sainpahan pois mielestä vähän asioita...

Kiitos
I am the sullen girl

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

psykoosiosastolla

Edellis ilta ei menny ihan nappiin. Mä olin ihan sekasin. Mul oli kosketusharhoja ja olin ihan sta varma et hoitajat tekee niitä mulle jotenkin. Sit en suostunu ottaa lääkkeitä ku pelkäsin et mut yritetään huumata, et yöllä hoitajat tulee raiskaamaan mua. Olin siis ihan poissa tästä maailmasta. Sit kutsuttiin päivystävä lääkäri ja viereiseltä osastolta pari mies hoitajaa mun huoneeseen. Ja ne laitto piikillä serenasea muhun, ku niitten mielestä mä tarvitsin sitä. Tää on tosi monimutkasesti selitetty ja tätä on varmaan vaikee ymmärtää tätä tekstiä, mut se tilanne oli outo. Sit ku ne oli laittanu sen piikin ni mua alko naurattaa. Mulle kerrottiin et meen ens yöks psykoosiosaston eristyshuoneeseen nukkumaan. Sanoin nauraen: "Tä on yhtä suurta suunnitelmaa. Ensin te piikitätte muhun jotain huumaavaan ja sit mä joudun yhden hengen huoneeseen yksin nukkumaan, osastolle, jossa on kaks mies hoitajaa."

Noh.. ku se lääke alko vaikuttaa mä ymmärsin, et toi kaikki oli vaan mun mielen sekoiluja. Nukuin sitten yön huoneessa jossa ei ollu muuta ku patja. Se oli pelottavaa, mut onneks sain tekstailtua Krissen kans ni olo helpotti ja sain unilääkkeen ja sit nukahdin aika pian.

Mulle oltiin siis sanottu et mä meen vaan yhdeks yöks psykoosiosastolle, mut sit aamulla mulle kerrottiin et oon täällä nyt jonkin aikaa, kunnes toi leponex alkaa vaikuttaa... Eli kuin kauan?? Vituttaa. Haluisin takas mielialahäiriöisten osastolle, jossa on paljon rauhallisempaa ja jossa mä jotenkuten tunnen jo potilaat, ja mikä tärkeintä, hoitajat. Täällä en oo ees varma et ketkä on hoitajia ja ketkä ei. Onneks en joudu sentään nukkuu siin eristyshuoneessa vaan pääsin ihan tavalliseen huoneeseen ja mun huonekaveri on ihan ok.. Ilmeisesti joku entinen alkoholisti

Äiti yrittää koko ajan saada mua uskomaan et mulla on skitsofrenia...Mä en tajuu kui se oikeen toivoo et mulla olis skitsis. Eiks se riitä et yhel mun siskoista on se. Kai äiti vaan haluaa et mu hoidetaan oikeella diagnoosilla. Mut mä tiiän et ei mul mitään skitsofreniaa ole. Mulla on vaan psykoottinen masennus..

Pakko viel tähän kertoo semmonen "hauska" juttu. Keskusteltiin äitin kans ihan jostain vaan ja sit yhtääkkii keskustelun suunta muuttu mun kokemiin hankaliin juttuihin. Mä kerroin miten mua iljettää ja pelottaa kaikki miehet. Sit äiti sano " Joskus ku on paljon huonoja kokemuksia miehistä ni se seksuaalinen suuntautuminen voi olla vähän kadoksissa. Mä haluan sun ymmärtävän, et mä rakastan sua oli tilanne sit mikä vaan. Ja ei sitä tarvii hävetä......." Mä olin ihan hämilläni... Siis luuleeko äiti et mä olen lesbo... :DD Juu en tosiaan oo. Mul ei siis oo mitään lesboja tai bii seksuaaleja vastaan, mut ite oon ihan täysverinen hetero. Luulin pienempänä et oon bii, mut se jäi ku täytin 13vee. Mä vaan nauroin ja yritin selittää mun suhdetta miehiin. Sanoin "Mua ehkä ällöttää suurin osa miehistä, mut kyl mä kuitenki kattelen hyvännäkösten miesten perään. Ja mulla on/on ollu ppaljon ihastuksia" Äiti siin sit vähän jotain yritti selittää: "Juu ei mul oo mitään ajatusta siitä ollu, mä vvaan halusin sun tietävän, et mä rakastan sua joka tapauksessa....." jnejne.... :D Voi äitiä. Joku olis voinu loukkaantua mut mun mielestä se oli vaan hauskaa ;)

Kävin muuten äsken kysymäs et jos pääsisin kotiin joksku aikaa tänään tai huomenna. Tuskin pääsen mut mitä mä häviin siin jos kysyn..

maanantai 10. syyskuuta 2012

Damn this shit, I wanna go home

Ahdistaa.. Sain temestaa. Toivottavasti auttaa pian. Tekee mieli viillellä, mut nyt pysyn vahvana!! Mä haluun jo kotiiin täältä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

...and that's who i am

Haluun kotiin paratiisiin

Musiikki on mun elämä ja intohimo

Ei voi tietää mitä pimeydestä löytää

Viiltelen itseäni

Katson kauhuleffoja useesti, mulla on kone täynnä niitä

Rakastan koiria!!



Me katotaan Gleetä yhdessä Krissen ja äitin kanssa
Oon kaukana normaalista kaikkine ongelmineni ja vammailuineni.

...koska mä oon

Vihaan itteäni aina.

Mua on vaikee rakastaa.

Mulla on maailman ihanin ja vahvin äiti maan päällä

Täytyykö selitellä enempää 

Mulla ei oo ollenkaan sosiaalista elämää perheen ulkopuolella

Ja suurinosa niistä näkyy mun käsivarsissa

Nukkuminen on ihanaa

....mutta itsemurha ei ole ratkaisu

Perhe on mun elämä


Oon muuttunut paljon ku mun sairaus on pahentunut

Oon väsyny tähän kaikkeen

Kaipaan tällä hetkellä koko perhettä, mut kaipaan myös terapeutti-S:ssää

Vihaan tätä paskaa oloo ja tätä paskaa kaikkea

Ja siks oonkin niin paljon ylipainoinen


Voin tehdä tyhmiikin juttuja kun oon psykoottisella päällä tai ahdistunut...

Nelli on mun vauva

Koulussa, mutta mä oon aina sanonu takas! 

Kehenkään ei voi luottaa. Kaikki on vaarallisia

Koska siellä ei näy mitään hyvää


Koska olen epäonnistuja

Oon niin ruma

Voisin unohtaa kaiken menneen ja alottaa alusta

Semmosii salaisuuksii, mitä jotkut tietää ja sellasia, jotka vaan minä tiedän. On ahdistavaa ku on niin paljon salaisuuksia.

nukkuminen on ihanaa

Pikkuveli make jota rakastan yli kaiken

Kaipaan sitä tunnetta

Koska mä oon syyllinen kaikkeen pahaan mitä tapahtuu


Tätä blogiiki kirjotan sen takia

Uskon Jumalan ihmetekoihin

Oon uskovainen, Oon aina ollu ja tuun aina olemaan

Tobascus on mun rakkaus youtubessa ja kaikkee muutakin siel on!

Koska en tuu yhtään kauniimmaks vaikka kuinka yrittäisin. Ihan yhtä rumana säilyn jokatapauksessa

Mitä jos sitä ei olis tapahtunu.. Eläisinkö nyt normaalia elämää...

Katon tääl osastollaki simpsoneita 24/7

Mul on youtubessa mun laulamia coveri biisejä. Ja laulan muutenki!

Koneella oleminen on kivaa

musikaalit on ihania! 

Psykoottinen masennus parhaillaan

Jumala ja Jeesus ovat mun turva

Paljon asioita jää tekemättä, koska pelkään epäonnistuvani

Monet ei ymmärrä

...ja oppisin elämään itseni kanssa sellasena ku olen

Matikka on kivaa, paitsi jos se on liian vaikeeta

Tai niin ne ainaki väittää

Ja niin teenkin..

Se on kyl nykyään vähentyny ku on vaikeempi keskittyä nykyään mihinkään

Tätäki kirjottaessa hankaluuksia pysyä asiassa. Pahoittelenkin kirjoitus ja ajatusvirheitä

Se on hieno jäbän alku.

Haluisin olla normaali, edes melkeen

Oon ikuisesti tällanen keskeneräinen

Popcornit on hyviä. Varsinki hyvän leffan kanssa



Just edellis iltana kävi taas silleen

lapsuudessa hyväkskäytetty ja aikuisuudessa raiskattu

Aina ku jossain on kynttilä tai tulitikut ni alan lekkii niillä

Kiitos niille jotka jakso loppuun asti. Ja kiitos minulle ku jaksoin tehä tän väsymyksestä, masentuneisuudesta ja ahdistuksesta huolimatta :D Aattelin et tänään on joku näitten teema päivä ni päätin sit itekkin tehä tämmäsen. Se oli rankkaa koska muhun sopivia kuvia oli varmaan tuhat. Mä jouduin karsii aika rankalla kädellä et ei tuu liian monta ja näitä tuli silti niin paljon.

Eilen oli kummallinen ahdistus kohtaus. Aloin ihan hirveesti pelkäämään kaikkia miehiä ja rapsuttelin haavat auki. Tärisin ja itkin ja naishoitaja yritti rauhotella mua. Sain kaks annosta tarvittavia lääkkeeitä. Ja ei ollu yhtään harhoja. Oli vaan kauheen ahdistava päivä jotenki...

Kohta on iltapalan aika ---->