tiistai 23. joulukuuta 2014

ne jätti mut yksin... taas

Älä loukkaannu älä lloukkaannu älä loukkaannu, ei ne tarkottanu mitään pahaa... kai

maanantai 1. joulukuuta 2014

Ihan vittu sama sitte

maanantai 13. lokakuuta 2014

Sandra itsenäistyy pikkuhiljaa

Kuulin viime keskiviikkona, et saan muuttaa kuntoutuskotiin marraskuun alussa. Mä olin koko ajan siis siinä uskossa, että saan muuttaa vasta joulukuussa, mut siel vapautu asunto jo nytte :) Kuntoutuskoti on semmonen, et siel on niinku omat asunnot, mut siel on yhteiset tilat arkipäivinä käytössä ja hoitajat. Siihen kuuluu myös muutama ryhmä ja kotikäynnit. Se on rivitalo. Aika jees, vaikka on siinä huonotki puolensa. Aattelinki tehä DKT taitoja hyväksikäyttäen muuttamisen plussat ja miinukset asiasta tähän:

Plussat:
- saa alkaa itsenäistymään
- saa sisustaa oman kodin
- Nelli tulee mukaan
- pääsen ulos lenkkeilemään Nellin kanssa(tällä hetkellä täällä meillä päin se on mahdotonta, koska raiskaaja asuu niin lähellä, etten uskalla)
- saan tehä sitä ruokaa mitä haluun
- ei oo kovin pitkä matka kotiin
- saan elämiseen (esim. siivoomiseen, pyykkäämiseen, ruoan laitoon....) tukea hoitajilta
- muutan suht lähelle kaveri J:tä ja kaupungillekkaan ei oo pitkä matka
- oma  rauha!
- saa tehä palapelei omal pöydäl
- saan kattoo tv:stä mitä haluun ja millon haluun
- suht lähel kauppa joka on joka päivä auki 7-22(paitsi su 10-22)
- yllättävää kyllä, mut mun rahatilanne paranee! Saan siis kuntoutustukea, takuueläkettä, eläkettä saavan hoitotukea ja haen asumistukea. Mul jää kaikkien peruskulujen(vuokra(johon kuuluu vesi ja sähkö), laskut(puhelin ja tabletti), hygienia ym päivittäiset tarvikkeet, bussi kk lippu, ruoka ja Nellin ruoka, psykoterapia käynnit....) jälkeen käteen 200-300euroa kuussa... What the...?! Laskettiin tt J:n kanssa.

Miinukset:
- yksinäisyys ahdistaa ja pelottaa
- pelkään, että alan viiltelemään taas
- pelkään että vointi huononee ja joudun sairaalaan
- pakko ostaa teräviä veitsiä ruuan laittoon ja ne pelottaa
- joudun kävelee kuoroon myöhään illalla ku bussit ei kulje niin myöhään
- laulutunnille meno vaikeutuu, mut äiti vissiin kuljettaa mua sinne, ku sinne on joku 7km matka ja en ees osaa sinne kävellen
- en kehtaa laulaa siel kämpäs, mut pakko harjotella kuoroo varten ja muutenki haluun laulaa(en siis kehtaa sen takii, et jos joku kuulee)
(- mun syntikka ei EHKÄ mahdu sinne uuteen kämppään)
- liian kaukana äitistä :(
- muutenkaan en oo tottunu asumaan rivitalossa ku meil on omakotitalo ja iiiiiso piha
- säännöt ja hiljaisuusaika ärsyttää
- ärsyttävää jos joka aamu tullaan herättää ja muutenki koko ajan kyylätään mitä teen
- yks ärsyttävä(mut tavallaan aika hauska) naapuri, jonka tunnen pv yksiköstä
- pitää aina ilmottaa, jos joku on tulos yöks tai jos mä meen yöks pois
- pelottaa et Nelli ei sopeudu ja alkaa haukkuu siel, ku on vieraita ääniä
- pelottaa, et jos en jaksakkaan lenkkeillä Nellin  kanssa
- pitää käydä yksin kaupassa
- sauna on, mut käytös vaan päiväsaikaan, ku hoitajat on paikalla(näin ymmärsin)
- pyykkitupa käytössa vaan hoitajien läsnäollessa
- muutto on aika rankkaa puuhaa

Noin... ei nyt enempää tullu mieleen, mut tos onki jo aika paljon

Voisin kertoo vähän siitä muuttamisesta. En siis muuta silleen kerralla. Oon siel eka vaan pari tuntii kerralaan ja nukun kotoon. Ja sit pikkuhiljaa pidennän asunnossa olo aikaa. Ja siis Nelli on tietty aina mun kanssa. Sovittiin silleen, että nään alkuun tt J:tä joka toinen viikko asunnolla ja joka toinen polilla, ja hoitaja T:n kanssa sovittiin että nähään joka perjantai asunnolla. Jännittää ihan sikana toi muutto :( Suorastaan stressaan. Vuokrasopimus tehään ens viikol vissiin ja avaimen saan varmaan myös sillon.

Mul on hone torstaina. Sinne tulee määä, äiti, tt J, hoitaja T, lääkäri ja kuntoutuskodin hoitaja J. Toivottavasti se menee hyvin. Informaan tänne sitte mitä päätettiin.

Pakko tähän viel loppuun mainita tänäsestä Pää pyörällä ryhmästä. En pystyny kaikkeen osallistumaan ja alku meni huonosti ja itseä moittien, mut loppuosa meni paremmin. Ihan lopuksi pyöräytettiin onnenpyörää ja sieltä tuli keskustelu aiheeksi "tämä kokemus muutti elämäni". Mä tiesin heti mikä se olis, mut ajattelin  automaattisesti, että siitä ei saa puhua. Muut kerto: "mun keskenmenot", "oma sairastuminen" jne. sit tuli mun vuoro... Sanoin, että mul tulee vaan yks niin suuri asia mieleen, että sitä ei voi sanoa. J sano, että muutkin (etenkin An) on kertonu todella yksityisiä ja luottamuksellisis asioita. Kysyin J:ltä, että tietääks se mitä tarkotan. Se sano joo. Kysyin saako sen sanoo. J sano, että sun pitää ite päättää mitä sä sanot. Sit mä sanoin: "No mun kokemus on semmonen, että joku kolme vuotta sitte jouduin raiskauksen uhriksi. Monet sano, että oon rohkee, ku kerroin... Nyt jälkeen päin vähän hävettää :/ mutmut.....

ei mul kai muuta

maanantai 6. lokakuuta 2014

:(

AhistaaaaaaaaAAAAAAA!!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Luokkakokous ja kuulia kalloon

Eilen oli luokkakokous. Ala-asteen :) Oli ihana ilta kavereiden kanssa. Tärkeintä mul oli nähä M. Me oltiin ihan bestiksii ala-asteella. Me oltiin vähän humalassa ja puhuttiin henkeviä. M kerto mulle, että mä olin ala-asteella ollu ainoo joka häntä oli tukenu. Olin todella otettu ja vieläkin itkettää ajatella, että mä oon voinu auttaa jotakuta. M on siis niin ihana ihminen. Kerto et hän haluaa nyt puolestaan olla mun tukena. M tietää et mul on psyykkisiä ongelmia ja haluu auttaa. Sano, että aina ku mä tarviin apua ni voin olla yhteydessä häneen. Sano myös että ei aina pääse tänne mun kaupunkiin ku hänel on pieni tytär, mut yrittää tulla jos pääsee :) Upee nainen

Huomen on laulutunti. Se on niin ihanaa.. Tosin viime kerralla mä kohtasin ongelman. Mä en osannu yhtä juttuu :( Vittu oon paska :(((((( Kuula kalloon. Mä aattelin sanoo tänään lauluope R:lle, et en halu enää laulaa sitä lauluu ku en pysty laulaa silleen ku R haluu :( VITTU KU OTTAA PÄÄHÄN.. Ja vielä veemäisempi juttu on se, et musta tuntuu et R tykkään yhen E:n äänestä enemmän ku mun äänestä... :( :(

No ihan sama.. kai mun on vaan totuttava siihen et oon paska kaikessa.. Niissäkin asioissa joissa kuvittelin pärjääväni... Cant help. Pakko sanoo et itseluottamus laski roimasti.. eilenkin... mut en jaksa nyt siit kirjottaa.....

Asiasta miljoonanteen. Mä oon nyt tavannu toimintaterapeutti J:tä. Viime kerta oli randomeista randomein! Me käytiin miekkarin rahoilla ostaa mul meikkei :D WTF? Se on yks keino kohottaa mun itseluottamusta.. Siis meikkaaminen. J on just paras. Mun pitää nyt meikata joka aamu ja se on itseasiassa ihan kivaa :) Ensin sanoin että en uskalla, koska pelottaa et miehet luulee et mä meikkaan niitä varten.. Että haen seuraa.. Ja sit ne voi tehä jotain pahaa :( Mut J sai mut ylipuhuttuu ja nyt se ei oo enää niin kamalaa :)

Mut joo ei mul muuta ollukkaan. Moikkkkkka!


tiistai 16. syyskuuta 2014

Pää pyörällä!

Nyt on vähän parempi olo.. Ei nyt mikään kuningas olo, mut ei ahdista niiiiiin paljon. Mul oli tänään psykoterapia. Sain puhuttuu niin paljon taas asioita. Huhhuh ku olo keveni! En tiiä miten pärjäisin ilman A:ta!!

Mul oli eilen ekan kerran se "pää pyörällä"-ryhmä. Alkuun jännitti ja ahdisti niin paljon, et pyysin toimintaterapeutti J:ltä saanko lähtee kotiin. J sano, et koitan viel olla siel, et jos olo vaikka helpottais. Onneks jäin koska loppu meni jopa suht hyvin. Tehtiin semmosta onnenpyörä juttuu. Se oli ihan kivaa.. Mut mua tavallaan valmiiks ahdistaa ne jotkut keskusteluaiheet, mitä siel sit tulee.. Mun lisäks siel oli kaksi muuta potilasta ja kaks vetäjää. Vetäjät on toimitaterapeutti J ja hoitaja joka on vaikka TP. Naisia kummatkin. Odotan paljon tolta ryhmältä, paljon!!

Eilen oli myös laulutunti. Se meni niiiiiiiiiiiiin hyvin!! R(lauluopettaja) kehus mua taas hirveesti ja siit tuli hyvä fiilis. Ja ajatella! Se on mies ja mua ei paljon yhtään pelota :) Oon vähän ylpee itestäni, ku pystyn olee siel.

Tänään ku venasin bussii ku olin menos A:lle, ni siin pysäkin kohal auton kans pysähty joku ällö pappa. Kysy et haluunko kyydin. Mun teki mieli raivoo ja huutaa sille "KUIN VITUN TYHMÄNÄ SÄ MUA PIDÄT!!! IHAN KU MÄ NOUSISIN SUN KYYTIIN JA SÄ VIET MUT JOHONKI JA RAISKAAT TAI VAIKKA TAPAT!!!!" Mut mä sanoin vaan: "Ei kiitos" ja se meni pois. A oli tosi tyytyväinen mun toimintaan ja kehus mua, et tein just oikean ratkaisun.

Huomenna nään omahoitaja T:tä(eri ku TP) ja J:tä pitkästä aikaa. Me varmaan tehään jotain ruokaa J:n kanssa. Toivottavasti ei oo niin paljon harhoja huomen ku halun pystyy olee ja tekee ruokaa J:n kanssa.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

:(

Ahdistaa :( Mitä teen??

tiistai 9. syyskuuta 2014

Vaijettu asia

Mul oli aika omahoitaja T:lle perjantaina. Kerroin siel itku kurkussa, miten mun isä oli haukkunu mut lyttyyn ton yliannostus jutun takia. Sit mä sanoin, et jos isä tulee viel jotain urputtaa, ni mä sanon, et se mitä mul tapahtu lapsena oli isän ylpeyden syytä. Isä tiesi, että sen isä oli käyttäny hyväks myös isän siskoo ja ilmeisesti muitakin pikku tyttöjä, mutta isä ei voinu kertoo äitille, koska ei kehdannu.. KOSKA EI KEHDANNU!! MITÄ VITTUA! Laittaa lapsen tommosen riskin alle, koska EI KEHDANNUT kertoa siitä..

Mä olin niin vihanen tuol T:n vastaanotol. Mä huusin ja kirosin ja avauduin oikein kunnolla. Sit T alko puhuu siitä, miten ne pahat jutut tulee aina mun mieleen ku mä nään isän ja aina isän mieleen ku se näkee mut.. Ja toi on niin totta... Sit T sano, et "kaikki teijän perheessä tietää siitä, mut siitä ei saa puhuu. Se on vaijettu asia" Ja sekin piti paikkansa. Sit se tapahtu. Mä aloin itkee... Mä piilotin kasvot käsien taakse ja nyyhkytin. Täysin tuntematon asia mulle. Itku jonkun edessä... Eikä siinä vielä kaikki. Sitte T tuli halaa mua ja musta tuntuu et sekin itki. Siltä se kuulosti...

Sitä kesti joku viis minsaa. T silitti mun selkää ja halas lujasti. Vastoin kaikkia odotuksiani, se tuntu hyvältä ja rauhottavalta. Olisin voinu jäädä siihen tilanteeseen ikuisesti, mut se meni ohi. Sitte sain itteni kasattua ja en ees kyl muista et mitä loppu ajalla tapahtu.

Eilen ku mul oli taas T:n aika, mä aloin kuulee äänii ja kerroin siitä. Kerroin et äänet käskee viiltää. Sitte T sano kaikkee et, ne äänet on sulle olemassa, mut niitten mukaan ei tarvi toimia. Ja kaikkee semmosta. Se sano kans koko ajan, et mun pitää pitää katsekontakti koko ajan T:ssä. En muista kaikkee, mut sit jossain vaiheessa tehtiin semmonen mielukuvaharjoitus, et mun piti neljään paperin palaan jokaseen kirjottaa joku negatiivinen tunne jonka tunsin ja sit ne piti repii. Mä kirjotin sanat: viha, ahdistus, häpeä ja syyllisyys. Idea on se et ne tunteet ei enää häiritsis sinä päivänä. Siit tuli vähän kevyempi olo outoa kyllä..

Mullahan on nyt tarkotus lopettaa lääkkeet kokonaan. Siis ihan lääkärin ohjeiden mukaan pikku hiljaa. Meijän perhe on sitä mieltä et mul on liikaa lääkkeitä ja sen takii kuulen ääniä. Mä kerroin tänään A:lle psykoterapiassa siitä ja se ollu samaa mieltä. Se sano et mun perhe syyttää lääkkeitä semmosesta asiasta, joka voi hyvin johtuu muutoksista. Mun elämäs on kuitenki ihan hemmetin iso muutos tulossa ku muutan omaan kotiin....  Mut mun mielestä kaikkista naurettavinta on se, et mun isä on sitä mieltä, et mun pitää lääkkeiden lisäks lopettaa kaikki hoidot.. siis kaikki terapiat... Eihän siinä oo mitään järkee...


Nonnii.. sainpahan purettuu vähän pahaa oloo pois. Kiitos blogi ja lukijat! Ei mul sit varmaan muuta... moikka!

torstai 4. syyskuuta 2014

Yliannostus draamaa

Tänään aamuna heräsin kauheeseen ahdistukseen klo 3-4. Oli paha olo... Jo olo vaan paheni ku jäin yksin kotiin ku isä meni töihin. Sit tuli ne äänet. "ota lääkkeitä ota lääkkeitä ota lääkkeitä" Olin jotenkin sekasin ni mä sit otin tenoxia, en nyt kovin paljoo, mut yliannostuksen kuitenkin. Sit menin psykoterapeutti A:lle. En oikeen muista et mitä siel tapahtu, mut A sano sit et se soittaa ambulanssin. Mun pitäis mennä päivystykseen. Mä vissiin kerroin sille et oon ottanu lääkkeitä.

Ambulanssi tuli sit hakee mua ja mä olin aika huonossa jamassa. En meinannu pysyy pystyssä. A sano, et mun puhekki sammaltaa. Mä valehtelin kaikille, et otin lääkkeitä, koska mua ahdisti, vaikka oikeesti otin lääkkeitä äänten takia. Vieläkin vähän vaikee ajatella järkevästi, joten tää tekstikin on sen mukanen. Jouduin odottaa päivystykses joku kolme tuntii... yksin... Se oli inhottavaa. Ja kun mä kysyin hoitajalta et saanko llähtee kotiin, ni se sano et odota nyt vaan vielä. Myöhemmi mä sanoin, et mä lähden  nyt, ni sit hoitaja sano, et jos meen, ni poliisit tulee hakee mua. Sitä mä en haluu, ni jäin sit.

Kun mä vihdoin pääsin näkemään lääkärii, se kyseli kaikkee. Mä valehtelin, koska pelkäsin et joudun osastolle muuten ja sitä mä en halua!! Kerroin et mulla on paljon terapioita ja hoitoo psykiatrisella puolella, ni se päästi mut lähtee kotiin. Mul on vieläki vähän huono-olo... Onneks ei kuitenkaan tällä kertaa käyny mitään sen pahempaa.....

Vituttaa olla minä

sunnuntai 31. elokuuta 2014

I'm so alone with this

Kukaan ei usko mua. Kaikki luulee, että oon sekasin. Mut tää on täyttä totta. Auttakaa mua! Oon ahdingossa. Koko ajan ahdistaa :( Ja tuntuu et kukaan ei ymmärrä. En osaa, en pysty, en jaksa. Oon niin väsyny tähän. Eilen ku olin suihkussa, mul oli sheiveri kädessä. Oli tosi lähellä että olisin viiltäny, mut joku kuitenki esti. Pää oli taas täynnä ääniä. "Viillä, oot niin huono, sä ansaitset sen, oot vitun laiska paska, viillä, tapa ittes.........."

Oon odottanu tosi kovin et pääsisin muuttamaan, mut se paikka mihin mä hain (tukiasunto) ei oo vapaita paikkoja. Ja luulin et saan muuttaa tänä syksynä, mut mulle sanottiin et saattaa mennä jouluun. Olin todella pettyny, mut samalla salaa helpottunut. Saan aikaa totuttautuu ajatukseen. Vaikka oonhan mä nyt jo aika pitkään ollu muuttamassa pois kotoot. Mut en sit tiiä..


Mul tehään vissiin jotain muutoksia lääkitykseen ku harhat on ollu niin voimakkaina. Mua vähän epäillyttää. Ne haluu mut oikeesti vaan paskempaan jamaan. Se on varmaan lääkäri, joka laittaa niitä ääniä mun päähän ja salettiin se sama lääkäri haluu antaa mul semmosii lääkkeitä, jotka vaan pahentaa oloo.. Tää sit taas menis nappiin sen ajatuksen kanssa, et mul tehään pahaa, koska  oon paha.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Is it really only in my head?

Eilen oli A:n läksiäis bailut. Siel oli joku 6 iihmistä mun lisäks, ni ei silleen ollu liikaa porukkaa. Muut meni baariin myöhemmin, mut mä en uskaltanu ku pelkäsin et tulis joku paniikkikohtaus taas. Mul oli alku illasta tosi hauskaa, vaikken kaikkeen pystyny osallistumaan. Olin kuitenki läsnä ja nauroin muiden mukana..kunnes..äänet hyökkäs mun kimppuun. Kaikki muu ympärillä katos, tuntu et tuun hulluks..(tai no tuun ja tuun, mähän oon hullu) Äänet oli tavallista voimakkaampia. Cut cut cut cut cut......oot huono, oot ruma, ne nauraa sulle, tapa ittes, oot huono, ansaitset kuolla, oot luuseri, viillä, viillä, tapa ittes....jne jne.....

Mä yritin pitää itteni kasassa. Sit muut alko pelaa juomapelii ja mä havahduin siihen. "Mä tuun mukaan!" Aattelin et alkoholi auttais. Ja auttohan se. Mul oli tosi kivaa sen viimesen puolen tunnin aikana, mut sit noi lähti sinne baariin ja mä lähin kotiin. Olin kotoon joskus yhentoista aikaan. Kaikki oli hyvin ja juttelin äitin kans ihan normaalista, en ollu ees kännisssä (en juonu niin paljon koko iltana). Mut sit ku menin nukkuu omaan huoneeseen(jossa m-sisko oli jo nukkumassa mun sohvalla väliaikasesti), alko taas kuuluu äänii. Ne käski taas viiltelee. Mä halusin päästä eroon niistä äänistä, mut mikään ei auttanu. Otin sitte seinältä nastan. Painoin sen ihoo vasten.. tässäkö tää melkeen kaks vuotta kestäny viiltely tauko oli.. tässä hetkessä, äänien takia. En mä ole näin heikko. En ehtiny rikkoo ihoo sillä, ku joku pakotti mut lopettamaan. EN VIILTÄNYT! Oon taas voittaja!

Ei tän pitäis olla näin vaikeeta. Musta tää on ihan epäreiluu :( Vituttaa. Ku en pärjää. Ansaitsen parempaa. EN TOSIAANKAAN ANSAITSE! Ansaitsen kaiken sen paskan mitä saan. Oon niin vitun huono ihminen.

Kerroin muuten A:lle tänään, että musta tuntuu et joku ihminen laittaa ääniä mun päähän. Se sano, et se on täysin yliluonnollista ja et hän ei usko siihen. Sano, et varmaan liittyy mun sairauteen et luulen niin. Mutta ku musta se on niin..... En mä oo hullu. Mun mielestä, joku yrittää tehä musta hullun.. ääää!! Auttakaa!

torstai 21. elokuuta 2014

The battle continues

Tänään oli psykoterapia aika.. Oli aika rankka aihe ja olinki sit ihan uupunu ja muutenki huonolla tuulella. En voinu kertoo, et oli huono olo, koska en haluu ainakaan K-siskoo rasittaa, ku se ottaa kaiken niin dramaattisesti. Ja se sattus olemaan mukana hakemas mua psykoterapeutti A:lla.

A sano, että kukaan ei voi pakottaa, mut se suosittelee, että tekisin rikosilmotuksen siitä raiskauksesta. En aio. Se olis liian rankkaa. Ja A sanoo, et se ymmärtää hyvin, että en pysty, ainakaan nyt, tekee sitä.. Oon luuseri....

Viime yönä tuli taas kauheet viiltelyyn kehottavat äänet.. mut mä taistelin (taas jälleen kerran) vastaan ja voitin. Tekee nytki mieli viiltää. Ahh sitä tunnetta. kaipaan sitä, niin paljon. Tekis mieli antaa jo periksi. Hankkii terii ja viiltää syvemmälle ku koskaan. Huomenna tulis rahaa.. vois käydä ostaa terii.... EI! EI ENÄÄ SITÄ PASKAA!! Mä voitan! MÄ voitan. Tänäänkin!


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Are they following me?

Ahdistaa.. en jaksa olla ihmisten kanssa mut ku on pakko.. haluisin jaksaa, mut nyt voin niin huonosti, ettei pysty :( hitto. vituttaa olla minä. Äänet vaivaa taas... kuula kalloon? se ainakin auttaa. mut en halu olla näin heikko, enkä aio olla.. tästä noustaan.. as if..en usko tota itekkään.

Mut niin.. oon väsyny tähän. tähän elämään, tähän kaikkeen :( vittu. Tuntuu et joku tekee tätä mulle. Joku ihminen. Laittaa jotenki ääniä mun päähän.........................

Pyörryttää

maanantai 18. elokuuta 2014

Oon kokeilukappale, vaiko vain erittäin sairas

Viime yö oli rankka. Piti taistella ääniä vastaan, ku ne käski (taas) viiltää. Mä voitin! En viiltänyt! Valvoin tosin aika myöhään, mut silti. Koen olevani voittaja. Mut ei.. ei mul oo silti yhtään parmpi olo. Oikeestaan  mietin, et tuliskohan mulle parempi olo jos viiltelisin. En tiiä...

Mä en siis nukkunu viime yönä kauheen hyvin. Ja se sit taas ajo siihen, et en jaksanu nousta aamulla herätykseen. Mul oli tapaaminen 9:30 toimintaterapeutti M:n kanssa. Aattelin vaan että ihan sama, en mee koko tapaamiseen. Mut sit se soitti mulle, ku kello oli jotain 10. Se sit tuli hakee mut ja käytiin kaupassa. M huomas et en oo ihan sata prosenttisesti tässä maailmassa. Ja se sit johtu taas harhoista: "tapa,tapa, tapa ittes, tapa kaikki, kuole, sä oot nolo, M ei kehtaa liikkuu sun kanssa ku oot niin ruma ja läski, tapa ittes, tapatapatapa....." Sain kerrottuu et kuulen äänii, mut en halunnu kertoo sen enempää...

Huomattiin sit yhes et parempi olo tuli ku tehtiin sit ruokaa, koska en "ehdi" kuuntelee ääniä.. Kai mun sit täytyy yrittää tehä jotain koko ajan... tosin yöl ei voi tehä mitään ku pitäis nukkuu. En sit tiiä,, en vittu tiiä yhtään....

Kerroin M:lle et musta tuntuu et niit äänii laitetaan mun päähän, koska mun sairautta halutaan ylläpitää. M sano, ettei se oo niin. Mäkin yritän ajatella et se ei oo niin, mut ku se on.. Ehkä mä oon joku kokeilu kappale... en vittu tiiä. pelottaa nää ajatukset.

VITTU!!

Positiivisuus paketti: Alotan laulutunnit maanantaina. Jotain hyvää tähänki elämään!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Harhoja ja taistelua

Tahdon kuolla.. taas nää fiilikset valtaa pään.. mä haluun kuolla. Haluun pois. En jaksa enää taistella tätä pahaa oloo vastaan. Kaikki on hyvin, they think. Ei oo.. ei todellakaan ole! Ahdistaa, masentaa ja harhat on taas vallannu pään. vaikee keskittyy tähänki. Mut en aijo viillellä. En enää. En halu sairaalaan.

Tänään just mentiin mielisairaalan ohi ja mä sanoin M-siskolle, et en enää ikinä joudu tonne. M sano et mul on hyvä asenne :) Se oli kivaa..

Mut niin. sinne en halua enää koskaan. Mut mun pitäis kai kertoo jollekki et harhat on taas pahana. "----sandra-shh---shhh--ssanndraaaa--sandra---san--sandr-aa---viillä, viillä, viillä..." ja aina peilin edessä "ruma,ruma,ruma..." Se on tosi ahdistavaa. Ja illalla tuntuu ku menis jotain ötököitä iholla ja joskus päivälläkin. Se on rasittavaa. Ja sit kans harhasii ajatuksia liittyen ystäviini... Mä en jaksa enää. Viiltely pyörii mielessä koko ajan. Voin huonosti..

Musta tuntuu usein et mua seurataan ja et mun tekemisiä kontrolloidaan.. Ja mun pitää taistella saadakseni omat mielipiteeni ja ajatukseni voittoon. Tuntuu et mun päähän laitetaan ääniä, koska mun huonoo-oloo halutaan ylläpitää... En keksi syytä siihen, mut musta tää on aika loogista. Ehkä ne haluu et joudun kärsii, ku oon niin paha ihminen.. Tai sit tää liittyy rahaan. En tiiä.. en tosiaankaan tiiä...

perjantai 15. elokuuta 2014

:(

Ei sit.. ihan sama :( What fucking ever. I don't care nomore.. So long sitte vaa. emmä sua tarvii

keskiviikko 13. elokuuta 2014

K18!! Ei kannata lukee, jos ahdistuu helposti!

18!! Tässä päiväkirja teksti, joka on kirjotettu n. viikko raiskauksen jälkeen. Ei kannata lukea, jos ahdistuu helposti. Suht yksityiskohtasesti kerrottu raiskauksesta..

3-4.2 yö 2011

Mä en voi uskoo tätä. Vieläki tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta. Sitä ei tapahtunu! Ihan turhaa tää on. Mikä on tapahtunu, on tapahtunu. Ihminen (meaning me, especially me) on ihan helvetin tyhmä!
Narun jatkeeks?---->

Ku me oltiin siel baarissa(baarin nimi täs tekstis T) Siel oli se ällö oksettava parru.. Mä menin sen luokse. Se sano, että se osaa soittaa kitaraa ja et se haluu antaa mulle jonku tosi arvokkaan korun.. Se sano, et sillä on suhteita muusikoihin. Ja minä viisas, äo 130, tosin vähän kuppia ottanut, uskoin. "Sä näytät pelokkaalta, älä pelkää, en mä sua nai"

Tultiin sen luokse.. "Missä sun kitara on?" mä kysyin. Se vähän säikähti ja mä aloin epäillä koko shittii. "Täällä, täällä!" se sano vähän silleen vakuuttelevasti. Se "soitti" sitä. Se ei todellakaan osannu. Mua alko vähän pelottaa. Sit se selitti jotain jostain alkoholisti naisesta. Miten hän oli auttanu naisen kuiville, mut se nainen oli taas sortunu. Sit se anto mulle sen korun.. Todella arvokas.. Se oli semmonen ihme litteeks hakattu lusikka, joka oltiin pyöritetty ranteen muotoseksi.


Sit se alko hiplaa. Mä sanoin, etten haluu. "Älä nyt viitti", se sano. "Ihan oikeesti, mä en haluu tätä!" "Mä en oo saanu vielä mitään!" Mua alko ihan tosissaan pelottaa. Se oli just kehuskellu, miten oli vetäny turpaan jotain uhittelijaa. Eli sillä oli taipumusta väkivaltaan. Samalla mä myös ajattelin, että täytyy äkkiä päästä takas T:hen. Ettei mun sit tartte alkaa selittelee. Aattelin, et mitä nopeemmin se on ohi, sitä parempi. Mut emmä tiiä, kai ihmisillä on joku luontainen tarve puolustaa itteään katastrofeilta...

Se repi mun vaatteet pois.  Mul oli Krisseltä lainaama paita. Se meni rikki. Jäkeenpäin mä mietin, et mitä sanon, et miks se meni rikki...

"Mä en halua!" Se avas mun alastomat reidet väkisin. Kun asiaa kattoo täältä mun näkökulmasta, ni kaikki vittumaiset ja turhat yksityiskohdat, niinku esim. kauhee lonkkakipu, joka tosta pienestä hetkestä(jota en kyl koskaan unohda) aiheutui, on osana tätä koko shittii. On vieläkin vähän kipee toi...

"Lopeta!" mä huusin. "No ei... ei sit vittu", se sano. Aah mä selvisin, mä ajattelin, mut ei se ihan niin menny... "Ota suihin tai runkkaa mua" Se työnsi kovettuneen, sykkivän vehkeensä mun käteen. HYIHYIHYI! Inhottavaa! Se tuntu ällöltä kädessä. "En!" Yritin nousta ylös, mut se painoki mut takas alas. Yritin rimpuilla ja huutaa apua, mut turhaan. Kukaan ei tullu pelastaa mua. "Mee mahalles makaamaan!" En totellu, mut sit se käänsi mut väkisin. Mä huusin ja koitin tapella vastaan.

Sit tunsin kovan kivun. Kuin olisin revenny kahtia alapäästä, ku se työnty mun sisään väkisin, väkivaltaisesti. Joka työntö sattu. Ainaku mä aattelin, et se loppuu, se työnsikin taas. Koko ajan syvemmälle ja syvemmälle. Se kipu oli älytön, en varmaan koskaan unohda sitä... "Sattuu! Se sattuu!"mä huusin. "Miten se voi muka sattuu? Täällä on käyty aikasemminkin" Ei kyl oo.. olin neitsyt. Se vei mun neitsyyden.

Jossain vaiheessa mä vaan luovutin ja annoin sen hoitaa homman loppuun. Sattu koko ajan. Se kipu kesti pari päivää. Sinä iltana se oli viel tosi kipee, mut siit seuraavana päivänä se ei silleen enää vaikuttanu kävelemiseen.

"Sä olit hyvä. En oo varmaan miljoonaan vuoteen saanu. Oon ollu ihan puutteessa" "Vieksä mut nyt T:hen?" mä kysyin (taksilla siis) "En mä pysty. Huhhuh, meinas taju lähtee. Se oli niin ihanaa". Me maattiin siinä sängyllä sylikkäin. Mä itkusta sain sanottuu: "Vieksä mut nyt takas?" "Puol tuntii?" se sano. "Viistoista minuuttia" Halusin mennä takas ennen ku olis huomattu, et lähdin. Sit me vaan maattiin siinä. "Vieksä mut nyt takas?" "Sä oot tommonen hätähousu", se naureskeli. Se nousi ylös. Kiitos Jeesus, mä ajattelin. Ei tullu mitään rerundia. Me puettiin vaatteet. "Vieksä mut nyt?" Se otti puhelinluettelon ja alko ettii taksin numeroo. Mä otin sen ja aloin ite ettii. Ei missään mitään. Yleensähän se on siinä etu- tai takakannessa. Mä pelkäsin. Voi vittu mä pelkäsin! "Kato keltasiltasivuilta" Tietenkin! En pystyny siin tilanteessa ajattelemaan kauheen järkevästi. "Taksi, taksi, taksi.... TOSSA!" Se soitti taksin ja ku taksi saapui, koko juttu oli ohi. "Hei hei, nähdään", se huus ku lähdin taksista ulos. Se meni takas kotiinsa. "Moikka"mä sanoin silleen et se ei kuullu.

Mua huimas. Näin T:n oven siinä. Mua pelotti et se paikka olis jo kiinni. Sit joku meni sinne sisään. Tonne vielä ja olisin turvassa. "Älä häpee ittees. Kuulitko Sandra, älä häpee ittees, tätä ei tapahtunu, mitään ei tapahtunu", se sika sano ku puettiin. En unohda tota ikinä. No sä  vittu teet sen niin helvetin vaikeeks. En häpee, en . En tietenkään. VITTU!

Pääsin sisään  T:hen "Hei, sun kaverit ettii sua", portsari sano. "Mitä? Onks ne tuolla?", mä ajattelin, et ne ettii mua siel T:ssä. "Hei jää sinä nyt tähän, sun kaverit ettii sua" Voi vittu, nyt mä joudun sit selittää kaiken, mä ajattelin. Mua alko taas huimaa ja se tilanne muuttu kauheen epätodelliseksi. Mua ahdisti, pelotti, itketti ja huimas.  "Missä sä oot ollut?" se portsari kysy. " Sandra, missä sä oot ollu?" "Tuol..."mä sanoin. Halusin vaan nopeesti ohi siit tilanteesta. Se huomas, et mul ei ollu kaikki ihan ok. "Ei oo hei mitään hätää enää, kuulitko, ei oo mitään hätää enää" Mä vaan itkin ja itkin. Mut portsarin sanat autto vähän. Kaapin kokonen sympaattisen näkönen mies sano: "Ei mitään hätää". Se näytti ihan enkeliltä. Sit se oli jo soittanu Krisselle ja se tuli hakee mua. Jouduin valehtelemaan. Paljon. Ja mua harmitti niin paljon. Olisin halunnu kertoo, mut ku mä en haluu nähdä tai kuulla siitä siasta enää sanaakaan. En haluu mitään poliiseja tai muutakaan. Haluun vaan unohtaa koko jutun.

Huomasin myöhemmin, et mul oli tullu verta. Alkkareis oli... Loppujen lopuks mul ei jääny onneks muutaku psyykkisiä/henkisiä arpia...

maanantai 11. elokuuta 2014

Huono ja epäonnistuja paska

Tajusin just et oon aika huono ihminen.. Oon ruma, läski, tyhmä, yksinkertainen, ärsyttävä, ongelmallinen, ällöttävä, likanen, sosiaalisesti lahjaton, hullu, ilkeä, laiska, sekasin, turha, tarpeeton, kylmäsydäminen ja kaiken lisäks tajusin just et mul on aivan kamala lauluääni.. Mukavaa tajuta tämmänen..

Kaipaan kehuja nyt muilta, koska tällä hetkellä tuntuu, et oon pelkästään huono ja paha.

Kovin tekis mieli viiltää..

En osaa mitään

Oon huono huono huonohuonohuonohuonohuono

Sietäisin kuolla pois.. ooon tarpeeton.. oon taakka.. oon..... HUONO IHMINEN!

Pliis auttakaa mua

Kaikki vihaa mua ku oon tämmönen

I miss her so bad..

Hän ei välitä musta enää... mä yritän pitää yhteyttä, mut ei hän... Ihan sama! Harmittaa vaan ku meijän kaverisuhde kariutuu. Pidin häntä parhaana ystävänä, mut kai tää on ykspuolista. Vihaan tätä epätietoisuutta. Onko hänellä vaan huono netti, vai eikö hän jaksa vaan puhuu mun kanssa :(

What ever, who cares? In the end, it's only me.. No one who maatters. Just me...

Kamppailen koko ajan viiltelyn kanssa. Tänäänkin ku me oltiin toimintaterapeutti M:n (mies puolinen BTW) Ikeassa, ni ku tultiin veitsi osastolle, ni mun oli pakko mennä koittelee niit veitsien teriä. Se on ikäänkuin pakkomielle. Haluisin tietää miltä ne veitset tuntuis iholla. Ihanalta varmaan...

Ei, ei, EI! EI EI EI. EN HALUU AJATELLA SITÄ!! Oon jo niin pitkällä tän kanssa. Niin pitkällä et olis tyhmää enää alottaa sitä uudelleen...


sunnuntai 10. elokuuta 2014

Katastrofin ainekset + Sandra 22v

Oltiin eilen baarissa A:n ja parin muun kaverin kanssa. Pelotti lähtee etenkin ku se oli sama baari (eri nimi tosiaan nykyään), ku se mis tapasin sen sian.. raiskaajan... Mietin syvään ja hartaasti, et haluunko/pystynkö lähtee, mut M-siskon  kannustuksesta lähdin kuitenkin. Pelotti laittaa tukka ja meikata, ku pelkäsin et miehet luulee, et oon jotenki niitä varten laittautunu. Sanoinki äitille ja M-siskolle siitä, ja ne sano, et meikkaa vaan, ni meikkasin. Sanoivat että näytän kauniilta. Sekin pelotti...

Sanoin A:lle et mua pelottaa lähtee, ku pelkään humalaisii miehii. (A tietää raiskauksesta) A lupas et ollaan yhes koko ilta, ni mul tuli luottavaisempi olo. Aloteltiin A:n luona ja mentiin sit siit sinne baariin. Eka meni tosi hyvin(tosi hyvin tarkottaa sitä, et ahdisti vaan vähän), ku oltiin siel alakerras. Mä lauloin karaokee ja sain kehuja. Se oli kivaa :) Mut sitte.. me mentiin sinne yläkertaan, jos tapasin sen miehen sillon 2011. Ahdistus humpsahti päälle. Se oli jotain järkyttävää. Yritin olla sosiaalinen, mut se ei oikeen onnistunu.

Sitte noi muut päätti lähtee tanssimaan. Se on mulle ehdoton EI! En enää ikinä tanssi baarissa! EN IKINÄ! Plus, et se mihin noi meni tanssii, ni se on se tasan sama tanssilattia, jossa tanssin sen miehen kanssa. HYI! Jäin sit yksin. Olin ihan paniikissa, siis ihan paniikissa ku jäin yksin. Aloin itkee ja hyperventiloin.. sain pienen paniikkikohtauksen, mut se meni ohi viidessä minuutissa ja sit muistin et mul on tarvittavii mukana. Tarkotushan oli, et oon selvinpäin koko illan ja niin mä periaatteessa olinkin. Mut onneks mul ei ollu ku yks tenox mukana.. Vedin sit sen ja kähvelsin hörpyn A:n pullosta. Koko illan aikana en juonu ku kaks alkoholillista drinkkii ja nekin siks et vähän voisin olla avautuneempi...

Myöhemmin ku noi halus taas mennä tanssii, ni mä menin niitten mukana sinne tanssilattian luokse ja olin siinä hetken. Sit mä lähin melkeen juoksee pois ku alko taas ahdistaa niin etten saanu henkee. Hetkeks kadotin muun porukan ja kiersin ympäriinsä ettimässä niitä. Lopulta löysin ne ja sit mul oli jo vähän (huom vähän!) parempi olo. En ollu kovin myöhään baarissa ja kaveritki lähti siitä samalla joskus kahen aikoihin.

En voi sanoo, että olis kauheen kivaa ollu, mut se ei johtunu seurasta, seura oli oikein mukavaa. Mut mun pahat kokemukset vaikuttaa niin voimakkaasti, etten enää mistään pysty nauttimaan. Harmittaa.. Mut toisaalta mä ylitin itteni monta kertaa eilen. Ja otin ison askeleen eteenpäin..

Näin...Anteeks kilometripostauksesta!  mul on muuten tänään synttärit! Jee!! Sain perheeltä lahjoja ja ihan sikahyvän mangojuustokakun <3 br="" hyv="" oli="">

perjantai 8. elokuuta 2014

:(

Ahdistaaaaaa

tiistai 5. elokuuta 2014

Freedom , for a while for sure

Aaaaaaah ihanaa! Pääsin taas avautuu psykoterapeutti A:lle! Asiat oli niin kasautunu ja nyt sain puhuttuu. A sano et se ei oo mitenkään poikkeavaa, että mä haluun tappaa SEN miehen. Tosin, se ei tiiä millasii suunnitelmia mulla on.. Ja mä haluun EROOOOON näistä ajatuksista VITTU!

Mut tänään on menny toosi hyvin. Oon ollu vähän paremmalla tuulella. Tosin tää helle painaa sohvaan kiinni. Kohta uimaan ----->

lauantai 2. elokuuta 2014

Sandra 13-vuotiaana

Päiväkirja merkintä nuoruus ajaltaa:

1.2 2006
Mä lintsasin kouusta tänään. Tavallaan. Mä valehtelin äitille, et mulla olis maha kipee. En uskaltanu mennä kouluun, koska V ja ne olis 100% varmasti kiusannu ja nöyryyttäny mua liikka tunnilla. ...

... PS. Mä viiltelin taas tänään. Mua vitutti niin paljon, et en tienny mihin purkaisin ni viiltely tuntus hyvältä. Mut ei siit sen enempää!

22.2 2006
Hiihtoloma. En uskalla mennä nukkumaan. Viime yönä tapahtui outoja. Ku mä heräsin joskus viideltä aamulla ja mä nukahdin silleen hetkeks ja siin unes mä tein syntiä. Ja Jeesus, siis Jeesus itse, tuli sanomaan mulle jotain ja mä tönäsin Häntä ja sanoin "kuuntelen kohta". Mä heräsin siihen, koska säikähdin itekki, mitä olin tehnny. Mä pyysin tietty heti anteeks Jeesukselta, ja sanoin, etten mä tekis ikinä niin. Vähän ajan päästä mä niinku vajosin alas ja säpsähdin ja vajosin taas, mä aattelin et se olis niinku uni, et mä nukahtaisin uudelleen. Mä annoin itteni vajoo syvyyksiin. Se ei ollu unta vaan totta. Siis et se tapahtu. Se oli ihan hirveetä. Se "uni" alko hyvin. Jotain tapahtu ja mä olin kirkon mäen alapuolella, siis siellä alhaalla. En jaksanu kävellä ylös sitä mäkeä ja sit yhtäkkii mä huomasin, et mul on taikavoimia. Otin puusta jonku ison oksan ja menin siihen kyytiin ja lensin kirkon torniin sinne ylös. Mä olin iloinen ja ajattelin vaan itteeni ja sit mä päätin tehä itestäni kauniin ja laihan. Se ei kyl kauheesti tuottanu tulosta. Olin ehkä laiha,  mut rumempi, ku tavallisesti. Sit mä huomasin, et siel oli meijän kuoron lauluesitys, mihin olin menossa. Sit mä aattelin muuttaa mulle kauniimman lauluäänen ja soolon. Siis siihen esitykseen. Mä näin siellä kirkossa mun kuoro kamut ja mä juttelin niille ja mun puhe ääni muuttu ja muuttu. Mä sanoin jotain, et "kyl me osataan" ja et "hyvin se menee" ja noitten kahen lauseen aikana mun ääni muuttu ihan saatanan ääneksi. Se oli hirveetä. Ja sit mä olin sellases tyhjyydes yhtäkkii. Se oli semmonen tummanharmaa, mis meni musta spiraali. Se oli ihan hirveetä, mä en uskalla nukkuu. Mä yritin tulla pois ja huutaa, mut musta ei lähteny ääntäkään. Yhtäkkii sain ittestäni äänen, en ihan vielä sillon päässy pois sieltä, mut hetken päästä siitä. Se oli musta outoo, koska se tuntu niin pitkältä ajalta, vaikka kello oli menny viis minsaa eteenpäin. Mä aattelin kertoo jollekkin, mut en sit kertonukkaan. Mut nyt mun on PAKKO mennä nukkuu, ku alan näkee kaiken kahtena. (Oon ollu koko viikon kauheen väsyny)

PS. Tänään rukoilein oikeen kunnolla, ehkä Jumala auttaa mua sen unen kanssa. Siis ei ehkä, vaan KYLLÄ Jumala auttaa!

17.3 2006
Mul on ollu tosi hankala viikko. Must tuntuu, et mul ei oo kaikki ihan ok. Oon saanu kauheita raivokohtauksia koulussa ja huutanu kaikille. Ja sen jälkeen viillelly. Mä kerroin Krisselle viiltelystä ja se sano, et se tulee alitajunnasta SIITÄ jutusta. Se on mulle tosi hankala juttu. Mä muistan, et se tapahtu monta kertaa. Mä muistan mitkä housut mulla oli sillon ja se ällöttää mua. Mä en saa sitä pois mun mielestä. Ja Jumalalla ei oo aikomustakaan auttaa. Mä en todellakaan haluu puhuu siitä kellekkään. Se on noloo ja hävettävää ja oksettavaa. Mut nyt pitäis ruveta nukkuu.

 

perjantai 1. elokuuta 2014

I hate me more than you do

Pää täynnä sairaita sadistisia ajatuksia mm. raiskaajaa kohtaan. Hoitaja T sano et on hyvä ettei kaikki viha kohdistu enää itteeni niin voimakkasti että viiltelisin. Mut jos se tietäis millasii mun ajatukset on, ni ei sanois tolleen. Se kysy et oonko kirjottanu niitä ajatuksia ylös. En oo, sillä haluun ne vaan pois mun päästä... En siis aio tännekkään niistä kirjottaa... Ainakaan nyt.. Mut sairaita ovat.

Toisaalta vois helpottaa jos sais puhuu niistä, mut kai mun on vaan venattava tiistaihin ja yritettävä siel psykoterapeutti A:lle puhuu.. jos pystyn.

Mul on paha olo.. yritän olla pilaamatta äitin lomaa, joten pakko kai vaan anataa tunteiden kasaantua. Harhoista en puhu nyt äitille ollankaan.. Vaikka haluaisin. Koitan nauraa ja hymyillä, mut se sattuu.. Huomasin jo sillon kolme vuotta sitte(vai kuinkakohan monta vuotta siit jo on) DKT:ssa, et jos ei hymyilytä ja hymyilee silti, ni se sattuu. Siis ihan fyysisesti. En ymmärrä mun vartaloa..

Vihaan mun vartaloo muutenki. Se on ruma..  ja se tuntee juttuja joita ei oikeesti tapahdu. Ja se on muutenki kaikin puolin häväisty ja rikottu. VIHAAN MUN VARTALOA YLI KAIKEN!


torstai 17. heinäkuuta 2014

We know only your versinon...

Itsemurha taas mielessä. Mul on kauheen ristiriitanen olo. Toisaalta en saa nukahdettuu iltoina ku pelottaa et kuolen yön aikana. Ja toisaalta haluisin vaan luovuttaa ja lähteä taivaan kotiin.. Päällepäin vointini vaikuttaa varmaan paremmalta ku mitä se onkaan. Mut todellisuudessa on alkanu menee taas huonommin. Mun pitää pitää itteni pois kaikkien houokutteiden, kuten veitsien ja lääkkeiden, luota. En uskalla yksin olla millään parvekkeel ku pelkään et tulee joku impulssi ja hyppään... En mä haluu mut sit taas toisaalta haluun. RISTIRIITASTA!

No joo.. Siit tulikin mieleen. Mä oon vissiin muuttamassa tän syksyn aikana pois kotoot vanhempien luota. Mun asunnonhakukriteerit on et se ei saa olla yli tokan kerroksen(just itsetuhoimpulssien takia) ja et saan ottaa Nellu-hauvan mukaan. Mul on katottu paikkaa tukiasuntolasta. Sieltä, mis mun K-sisko on  asunu vuoden ja muuttaa nyt pois. Se on semmonen, et kaikilla on niinku oma suht pieni yksiö ja sit on yhteiset tilat, joissa on vissiin jotain ryhmiä ja semmosta. Sitte on kans kotikäyntejä.

Vähän pelottaa muuttaa yksin asumaan ku siel on ne veitset ihan saatavilla sitte ja lääkkeet myös. Toivottavasti tä on hyvä ratkasu et mä muutan, koska mä en tosiaankaan haluu mihinkään sairaalaan enää ikinä! Sairaalat on kauheita.

Kerroin psykoterapeutti A:lle maanantaina, et mä en uskalla ees skootterilla ajaa(joka on nyt tosin rikkikin), koska siitä on niin helppo vähän kaartaa vastaantulevan rekan eteen. Kerroin et kerran mä tosiaan ajoin vastaantulevien kaistalla mut palasin takas omalle kaistalle suht hyvissä ajoin.

Nyt on kauhee stressi ku meijän auto on paskana.. Ja tulee maksamaan paljon.. muutenki rahat vähissä :((( Ja stressaan myös yksin muuttoo ja kuntoutustuen jatkumisesta..

Nyt vielä pikku positiivisuus paketti: Oltiin viime pe-su Kajaanissa äitin koti huudeil(meiltä kajaaniin joku 500(?)km). Vuokrattiin asuntoauto ja sillä ajeltiin :) Oli kiva reissu. Meit oli vaan mä, äiti ja baaba. Meni hyvin muutamaa baaban lapsellisuuskohtausta lukuun ottamatta. Ja mua kohdeltiin kuin pikku prinsessaa koko reissun ajan :)

JA! Meen lauantaina mumman kans Suomussalmelle mumman veljen mökille :) Me mennään junalla. En oo koskaan ollu niin kauna junas ku mitä nyt tuun olemaan. Toivotavasti menee hyvin.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Näinpä

Oon suht turha ihminen.. En osaa mitään ja kaikki menee aina pieleen...

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Raha on vitusta!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Nukkumaan --->

Väsyttäänukuttaaunettaa.. koko ajan! Oon niin poikki joka aamu ku herään vaikka oon nukkunu kymmenen tuntia yössä. Mua vähän huolestuttaa.. mikähän mahtaa olla pielessä. Ja siis nii,, oon poikki aamulla kun herään, se on ihan perus juttu, kaikki melkeen on. Mut ku se väsymys jatkuu koko päivän ja ei mee millään ohi. Nukkuminenkaan ei riitä tähän. Mul on huomen onneks hoitaja-aika ni voin siel kysyy et mistä vois johtuu....

tiistai 13. toukokuuta 2014

I'm so scared, it hurts my stomach

Juupa juu. Tänään oli taas toimintakyvyn arviointia toimintaterapeutti J:n kanssa. Siel oli paikalla kans sairaalan toimintaterapeutti M(mies puolinen) , koska J ja M ilmeisesti vaihtaa kesäks paikkoja (eli J menee sairaalaan ja M polille). Mua vähän ahdisti ku en oo tottunu työskentelemään miesten kanssa. Sain tehtyy kuitenki kaiken mitä piti ja kehujakin sain, mut mut.... Kyl mua pelotti. vaikka J olikin paikalla.

Sitte J alko pohjustaa kysymystä. "M on ihan kiva" "se on hauska tyyppi"jnejne. Sit se kysy. Haluunko mä alkaa kesäl tapaa M:ää. Kahden kesken. Hui ku pelkkä ajatuski ahdistaa. Tarkotus olis et tehtäis kerran viikossa jotain ruokaa yhessä. Pelottaa.. Mitä jos se tekee mulle jotain pahaa. Siis miettikää nyt. Minä täysin yksin sen miehen kanssa. Lupasin J:lle et mietin asiaa. En sit tiiä.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Syyllinen <---

Okei nyt riittää.. mua syyllistetetään siitä että mumma tietää mitä se sika teki mulle ku mä olin pieni. Tuntuu niin pahalta.. ihanku en muuten kanna syyllisyyttä siitä :( Ihan sama...

tiistai 6. toukokuuta 2014

Kampaajalla ja laivalle menossa

Kävin lauantaina kampaajal. Mul lyhennettii, kevennetti, pätkittiin ja leikattiin otsatukka. Ihan kiva lopputulos! :) En oo oikeestaan koskaa ollu oikeella kampaajalla. Naapurintäti yleensä leikannu mun hiukset, mut nyt sit menin. Psykoterapeutti A:kin kehus lopputulosta. Jälkeen päin tuli kauhee morkkis et ku olin tuhlannu rahaa itteeni. Tuli niin syyllinen olo. Makso kuitenki 40€... Aikamoinen summa..

Ja tästä päästäänki seuraavaan aiheeseene. Nimittäi oon menossa laivalle perjantaina. Sekin maksaa ja mua harmittaa et kulutan itteeni rahaa :( Mä meen mun kahen kaverin kanssa, A ja J. Mua jännittää ihan hemmetisti. En oo pitkiin aikoihin ollu kauempana ilman äitii tai jotain siskoista. Mua suorastaan pelottaa, mut mun on tehtävä tää.. I can do this!! Mietin vielä et uskallanko meikata. Mut psykoterapeutti A kannusti mua, et ei ainakaan pelkojen takii kannata jättää meikkaamatta. Mä mietin sitä vielä...

maanantai 5. toukokuuta 2014

Päiväkirja merkintä v 2006 + mini "analyysi"

Tässä yks päiväkirja merkintä.
13 vuotta:
16.1 2006
Ne vitun kusipäät haukku mua taas. Mä en halu kertoo kellekkään vaiks se häiritsee mua oikeesti. Mä meinasin itkee, koska mä olin yksin niit kaikkii vastaan. Se juttu jäi ihan selvittämättä, ja mä en haluu sen takii mennä huomenna kouluun. Mä en jaksais aina tapella. Mä aattelin, et jos valvoisin koko yön, ni ehkä mä olisin huomen siin kunnos, et en voi mennä kouluun.

Mut joo.. Mä oon huomannu, et melkeen kaikki täs perhees pitää mua sellasena joka kuuntelee, mut ku en mä aina voi olla just sen puolella jota mä kuuntelen. Sit tulee sellanen ristiriitanen olo.. Ja onhan se nyt kiva, että kaikki uskaltaa puhuu mulle, mut ku kukaan ei kuuntele mua. Mä en kyl pahemmin tykkää puhuu ittestäni.. Oon ehkä vähän sulkeutunu, mut... kaikki vaan on jotenki outoo.

Mut entä jos mua ei olis enää huomenna? Mä oon aatellu, et lasketaaks se itseriks, jos tappaa itsensä toisen puolesta? Siis jos mä tappaisin itteni, ni täällä meillä olis helpompaa ja ehkä siinä säilyis jonku henki. Täs asias mä oon kyl ihan tosissani.. Laskettaisko se? Ku en ajattele siinä itteeni, vaan muita.

Olin todella masentunut noihin aikoihin. Ja koulukiusaaminen vaan tietty pahensi asiaa. Mun kiusaajat tohon aikaan oli yleensä vaan poikii. Ja siis tottahan se oli et mä osasin sanallisesti puolustaa itteeni(melken aina) , mut silti niistä sanoista jäi arpi. Ja arpia tuli myös fyysisesti, ku melkeen aina ku mua kiusattiin, kostin ittelleni viiltelemällä. Aika sekavaa touhuu.. Ristiriitasta...

Ja sit toi itsemurha haluisuus. Mä ihan oikeesti uskoin et jos en tee itsarii, ni joku meijän perhees tekee.. mun takii.. Olinpas sairas... :(

Ikävä

I miss her so bad

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

12-13-vuotiaan Sandran päiväkirja merkintöjä

Nyt mä kirjottelen niitä päiväkirja merkintöjä.

Tätä ennen en ollu kirjotellu pv kirjaan oikeestaan mitään henkilökohtaisia asioita, koska en pystyny luottaa ettei ihmiset lue sitä. Siihen sit taas on semmonen syy, et sillon ku olin joku 9-vuotias, K-sisko oli löytny mun pvkirjan ja lukenu sen. Siel oli kaikenlaisia itsemurha suunnitelmia. K vei sen äitille ja äiti suuttu. Sen jälkeen piirtelin sateenkaareja ja hymyileviä aurinkoja. Mut tästä mistä alan kirjottaa eteenpäin olin oikeestaan vähän hälläväliä meiningillä. Ja tänne en kerro mitään yksittäisii tapahtumia vaan enemmänki omii tunteitani. Ja jos on kolme pistettä alus tai lopus, ni se meinaa sitä, et sitä ennen tai sen jälkeen on ollu jotain tekstii, jota en oo syystä tai toisesta halunnu kirjottaa tänne.

12 vuotta:
9.3 2005
Vittu nyt mul on ihan sama jos joku lukee tätä. Tä on mun (pvkirja) ja mä haluun tappaa itteni, ok? ...

... Ku mä olin päivällä sen silla kohal ja katoin alas, tuli sellanen olo, et jos nyt hyppään ni ei oo enää mitään hätää. Kellään... MIKS... MIKS MÄ EN HYPÄNNY??? ...

... Uskonko mä Jumalaan? Tiedänkö mä kuka Jumala on? Tunnenko mä Jumalan? En, en mä tunne. Miks mä puhuisin  näin jos tuntisin? Lopettaisko koulun? Mä vihaan kaikkia niin vitusti. ...

... Jumala auta mua löytämään Sut! Miks mä en tunne Sua? Tuu mun elämään. Mä tarviin sua.

17.7 2005 (yöllä)
Tänään oli paska päivä. Mä oon ihan sekasin, mä en enää tiedä miten mun pitäis suhtautuu asioihin. Kaikki on ihan sekasin. ...

... Kaikki on jotenki outoo.. Mä oon outo... Ajatella mitä kaikkee voi tehä, ilman et kukaan saa tietää.. Mä voisin mennä nytki vaik ulos jos haluisin, mut en jaksa.

17.7 2005(päivällä)
Mua on ärsyttäny tänään koko ajna. Eet ees tiiä et miks... Ehkä se johtuu siitä et mä en saa itkee. Ainaku mä itken ni joku valittaa mulle. Mä en saa tehä enää mitään ilman et siit ei valitettais. Miks? Vaiks mä oon murrosiäs ja nuorin "vanhimmist" tarkottaaks se sitä et mä en saa ees päättää asioista yhtä paljon ku Make. No ihan sama.

13 vuotta:
4.9 2005
Oli ihan kiva päivä tänään. Mä alan nähä kyl jo painajaisii mun salaisuudesta. Musan kuuntelu auttaa siihen jotenki. Tulee sellanen rauallinen olo.. Josksu. Joskus alkaa vaan vituttaa enemmän. ...

... Mä oon huolmannu ittessäni uuden piirteen: Oon tosi lapsellinen... ja ehkä vähän liianki. Kukaan ei ymmärrä. Äitiki sanoo: "Sandra leikkii Maken kanssa siks että se opettaa siinä samassa jotain." EI OO TOTTA! Mä leikin siks, ku se on hauskaa, vaikka oon jo 13. Mussa on kai joku vika... Noh.. En tiiä sit, mut niin se on.

7.9 2005
... Tuli muuten mieleen, ku toi S (M-siskon kaveri) oli tänään meil ja me muisteltiin, ni mä aattelin, et liittyköhän se lapsena housujen haaroista leikkely SIIHEN juttuun? Voi olla, ku eiks se alkanu yhtäkkii ja mä tein sitä aika usein. Ehkä se oli jotain tunteiden purkuu. No en nyt sit tiiä.

10.10 2005
... Mul on ihan vitun huono olo mä oksennan kohta. Kukaan ei usko mua. Mä viilsin ihoo auki yläkädestä.. Vitutti niin kauheesti.

14.11 2005
Pitäiskö ihan tosissaan harkita sitä vitun itsarii. Jos joku vois kertoo ees yhen hyvän syyn et miks mä en tappais itteeni ni ok en tappais, mut yhtäkään hyvää syytä ei löydy. Niitä ei ees ehkä oo! Vitut mitään Jumalaa oo. Kai se nyt olis jo jotain tehny. Mä oon nyt 13 vuotta sinisilmäsesti uskonu ja toivonu ja tässä sitä nyt sit ollaan. Jumalaa ei oo.. Mut en mä kyl sitä tarviikkaan. Tähänki mennessä oon ihan yksin pärjänny. Mitäköhän tapahtuis, jos en mee huomen kouluun.

3.1 2006
Uusivuosi ja joulu meni huonosti. Oon koko ajan ollu tosi hermona ja masentunu. Vituttaa kaikki. Oon kyl aika hyvin saanu ton pahanolon näkymättömäksi. Tuli muuten yks juttu mieleen. Ku mul oli lääkärin aika, mä valehtelin sille. Oon satuttanu itteeni ja haluisin tappaa itteni.


Tos oli yhen pvkirjan ne pätkät jotka haluun julkasta. Oon jo tolloin ollu masentunu ja itsetuhoisuus alkanu siis jo 11-vuotiaana. Vasta 13-vuotiaana uskalsin ees ittelleni myöntää(eli kirjottaa pvkirjaan) et viiltelen. Häpesin sitä jo sillon. Muutamassa kohdassa viittasin seksuaaliseen hyväkskäyttöön. Se oli semmonen juttu, minkä tajusin jäljessä, vasta ku olin 9-vuotias. Tolloin yläasteiässä mä aloi vasta käsittelee sitä, siis ihan itse. Sillon en pystyny missään nupossa tai missää puhuu siitä.

Aattelin et voisin kirjottaa seuraavastaki pvkirjasta joitain kohtia joskus. Mut ei enempää tänään-


perjantai 2. toukokuuta 2014

Blogin ulkonäön vaihdos

Mun oli pakko muuttaa ulkonäköö ku mua alko suoraan sanottuna vitutaa ku teksti ei näkyny kunnol niitten tippojen takii. Ja otsikkokuvan vaihdoin, koska mul on nyt enemmän semmonen "light in the end of the tunnel" meininki päällänsä :) Vappu meni hyvin. M-sisko tuli neljän kuukauden reissun jälkeen vihdoin kotiin <3Oli ihan parasta! Ei me silleen mitään tehty mut hengailtiin ja grillattiin. M on niiiin ihana ja sen kans on helppo puhuu kaikesta! Ihanaaaa et se on taas himassa <3 <3 Mä varmaan lisään tänne pian niitä mun päiväkirja tekstei vuodelta 2005-2006 eli sillon ku oon ollu 13-14 vuotias.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Diagnoosini??


Mul oli aika hoitaja T n kanssa. Me juteltiin kaikkee. Ja mm siitä et jos mul ei oo skitsofrenia ni voi olla et mulla on dissosiaatio häiriä tai skitsoaffektiivinen häiriö tai joku semmonen.. Mul tehään vissiin psykoligiset tutkimukset, ku se mikä mul tehtiin sillon 2013 kesäl, ni se oli CRT:tä varten ni siin ei ollu niit skitsofenia juttui ollenkaan, mitkä mä muistan kyl olleen 2011 ku mul tehtiin ne samat testit. Toivottavasti siihen ei kuulu täl kertaa ne inhottavat musteläiskä testit. Ne on tosi ahdistavia ja mul tulee kaikesta mieleen raiskaus. Hyi hyi ja hyi....

Puhuttiin kans mun lääkkeistä. Mul on täl hetken venlafaxin, abilify, leponex, ketipinor ja metforem. T selitti mul niitten kaikkien syyt: venlafaxin on masennuslääke, abilify ja leponex on antipsykootteja, abilify on kuulemma aktivoiva ja leponex ilmeisesti harhoja varten, ketipinor on illaks rauhottava ja auttaa nukkumises. Metforem on diabetes lääke.

Mut meen  nyt koht tästä nukkumaan! Moikka

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Toimintakyvyn arviointia

Mul oli tänään sitä toimintakyvyn arviointii.. Täytin pari semmosta kyselyy. Toinen oli joku tunne juttu ja toinen joku trauma juttu. Se oli aika raskasta suoraan sanottuna. Siinä trauma kyselys oli kaikkee et onko joku pakottanut sinut seksiin ja kaikkee semmosta. Vähän hävetti tehä sitä siinä ku toimintaterapeutti J oli siin vieres kattomas. Mut sit taas toisaalta en mä olis osannu tehä sitä ilman J:n apua.

Toimintakyvyn arviointiin kuuluu muutaki ku noi kyselyt. Ainaki ruoan laitto ja vaatteiden pesu.  Vissiin jotain muutaki mut ei puhuttu niistä tai sit en vaan muista.

Meil oli tosi kivaa J:n kanssa. Se on kyl niin hauska ja just paras tyttönen. Tuntuu et se välittää oikeesti eikä vaan tee tätä rahan takii. Mut who knows..

Viime lauantai-iltana/yönä mentiin sub waylle. Ajettiin subin eteen ja tarkotus oli et mä ja Make käydään kahestaan siel ja loput jäi autoon venaa. Sit sielt tuli joku humalainen tyyppi autoo kohti. Mä sanoin paniikis et en sittenkään haluu mennä. En muista avoks se sen auton oven vai mä, mut siinä se sit oli auki ja se mies selitti jotain. Mua pelotti niiiiin paljon. Make nousi autosta ja alko juttelee sen miehen kanssa jääkiekosta. Krisse kannusti mmua menemään. Sit nousin autosta ja Make jatko jutteluu sen kanssa. Pelotti, mut ajattelin et pakko mennä, ku oon sinne laivallekki menossa, ja siel on pakko uskaltaa. Mut Makella oli homma hoidossa. Sit mä sanoin hiljaa, kuiskaten, et pitäisköhän meijän mennä jo tonne subille. Make sano sil tyypille "Joo, mut me nyt mennään varmaan tonne subiin, moikka" Ja that's it... Se mies lähti toiseen suuntaan. Mä kuiskasin Makelle "Suojelethan sä mua" Se vastas "joo". Loput ajasta meniki sit hyvin. Krisseki laitto mul viestin kännykkään et "Make suojelee sua"

Ajattelin muuten et jos jotain kiinnostaa(?) ni voisin joskus kirjottaa pätkii mun päiväkirjoista lapsuus/nuoruus ajoilta. Kuin hullu oon jo sillon ollu.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Your lies may hurt me some day

Lauloin taas äsken karaokee, ku oon yksin kotoon, ja tajusin et mä kuulostan kauheemmalta ku muistinkaan.. Oikeesti oksettaa. Miks ihmiset valehtelee et mä osaan laulaa. Ihan salettiin ne haluu vaan pelleillä mun kustannuksella. Sit seläntakana ne on silleen et: "Hyi vittu, toi kuvittelee osaavansa laulaa. Se on ihan paska" Ihan varmasti. Koska mä en osaa laulaa ollenkaan..................... :((

LOPETTAKAA VALEHTELEMINEN!!

M-sisko tulee ens viikolla kotiin!! Ihanaa. Se on ollu Nepalis joku melkeen neljä kuukautta. Tuntuu kyl ihan neljältä vuodelta! Mut nyt se tuleee kotiin! Mua vähän pelottaa, ku on nyt ollu noit lentokone kaappauksia sun muita.. Suorastaan hirvittää.. Rukoilen vähän välii sitä et M pääsee turvalliseti kotiin keskiviikkona..

Oon menos vissiin laivalle 9.5 kahen mun kaverin kanssa. Jännittää ihan sikana, mut mun on tehtävä tää..  Psykoterapeutti A:kin on sitä mieltä et se on hyvä idea et mä meen sinne. Ni nään et oon turvassa, vaikka äiti ei ookkaan rinnalla. Pelottaa ihan sikana, et joku tekee mulle jotain.. tai et laiva uppoo tai jotain. Mut mun on tehtävä tää...

Nyt on hiukkasen ahdistava olo, mut kyl tää varmaan tästä...

Varmaan siks ahdistaa ku tääl kotoon oli vähän riitaa. Maken ja isän välillä. Kauheet huudot ja mä en tykkää.. Sitte Make purkas pahat olot sit silleen et se lähetteli mun kännykkään isän haukkumis viestejä omasta huoneestaan.. Mä en tietenkään kannustanu sitä kirjottelemaan niit, mut tein kuitenki selväks et oon sen puolella. Mulla menee ainakin niin et ekana sisarukset ja sit vast isä... anteeks nyt vaan. Sit mä vähän huolestuin ku se alko kirjottelee et se karkaa kotoot. Uskon et sain sen kuitenki tajuumaan et se ei oo hyvä idea....

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Hone

Tänään oli hone. Siel oli mä, äiti, toimintaterapeutti J, hoitaja T ja lääkäri. Puhuttiin skitsofreniasta. Lääkäri sano, että mul on paljon sellasii oireita jotka puoltavat skitsofreniaa. Se ottaa kuulemma yhteyttä ylilääkäriin ja mul tehään vissiin psykologiset testit (TAAS). Se kans sano, et ku mul tehtiin 2013 testit ni ne oli huomattavasti huonommat ku 2011 tehdyt, mikä kuulemma voi kertoo siitä et on krooninen psykoottinen häiriö eli skitsofrenia. Tavallaan se olis helpotus et tulis syy tälle paskalle, mut toisaalta pelottaa et on sit koko elämän kestävä sairaus harteilla.

Kuulemma mul on täl hetkellä diagnoosina joku "määrittelemätön psykoottinen häiriö". Lääkäri sano, et mun oireet on liian voimakkaat sille diagnoosille. Et mul on kuitenki vissiin joku muu ku toi.

Honessa puhuttiin myös mun kuolema peloista ja siitä et en uskalla yksin mennä mihinkään. Ei siitä oikeestaan sen enempää ku mitä nyt mainitsin et pelko vaikuttaa myös mun nukahtamiseen, ku pelkään et kuolen yön aikana.

Puhuttiin kans mun yksin muuttamisesta. En nyt ainakaan viel oo muuttamassa, mut sit ku muutan, ni muutan vissiin tuki asuntolaan. K-sisko on semmoses ja mul on EHKÄ mahdollisuus päästä samaan asuntolaan. Se olis kivaa ! Mut ei viel tiiä et tuleeks sinne joku huonesto vapaaks syksllä, millon mul olis tarkotus muuttaa. Mul on muuttamisen ehdottomat ehdot on et saan ottaa koiran mukaan, ja se ettei se asunto oo yli tokan kerroksen, koska mua pelottaa, et jos tulee joku äkillinen itsetuhoimpulssi, ni et mä hyppään sit partsilta alas. Se mis k asuu, on rivitalo.

Mut joo... Tämmöset päivitykset.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kuolema pelottaa, todella paljon...

En sit viillellykkään.. Vaikka olisin todellakin ansainnut sen. Mut parempihan se tietty on että en viillelly. Pettäisin läheiset ja itteni. Ja ne ihmiset jotka yrittää auttaa mua, kuten psykoterapeutti A, hoitaja T ja toimintaterapeutti J. Ja plus, on siinäkin osasto vaara jos jäisin kiinni viilelystä. Onneks mulla on mun usko. Rukoilu auttaa. Rukoilen nykyään melkeen taukoamatta. Varsinkin sillon ku pelkään kuolevani. Eli melkeen koko ajan. Ku kävelen ulkona, ettei joku hyökkää mun kimppuun, ku meen rappusia pitkin, etten tipu, ku syön, etten tukehu, ku meen nukkumaan etten kuole yöllä, aina autossa, yleensä koko ajon ajan. Pelkään että kaadun ja lyön pään, tai saan yhtäkkii sydänkohtauksen. Pelottaa et taivaalta tippuu jotain mun päälle, pelkään autokolareita ja tulipaloja. Pelkään ötököitä, jos ne on vaikka vaarallisia, pelkään sairauksia kuten syöpiä ja verisairauksia. Kokeilen vähintään kerran päivässä rinnat rintasyövän varalta. Pelkään matkustaa junalla ja lentokoneella. Pelkään jopa sitä että Nelli koira sekoo ja puree mua johonki kaulaan tai johonki ja vuodan kuiviin. Tää maailma on liian pelottava. EN HALUA KUOLLA VIELÄ!!!

Näin yks yö semmosta unta, jossa vuosin verta alapäästä niin paljon et menetin tajuni ja heräsin sairaalassa. Olin menettäny paljon verta. Se kohta ku mä menetin tajuni, tuntu ihan siltä miltä uskon kuoleman tuntuvan. Mä sanoin siin tilanteessa "Ota mut kotiin Isä", koska luulin kuolevani. Se oli aika pelottavaa.

On hyviikin asioita tapahtunu. Krisse oli eilen meil kylässä koiransa kanssa :) Me käytiin saunomassa (mukana oli myös toinen sisko, K) isovanhempien luona. Se oli ihanaa ja saatiin jutskata ihan rauhassa. Sit kotoon syötiin jätskii (ben and jerry's strawberry cheesecake), pelattiin trivial pursuittii ja laulettiin karaokee yö myöhään(siis ihan kotona). Se hyvä puoli on omakotitalos, et aika koval sais musiikki olla et naapurit häiriintyy. Mut siis joo :) Ehdottomasti oli viikon koho kohta toi Krissen vierailu <3 br="" kiitos="" krisse="">

perjantai 11. huhtikuuta 2014

En tajuu itekkään tätä tekstii kunnol mut nyt en pysty parempaan

Vittu vittu vitttu!!!! Mul oli laulu keikka kuoron kanssa keskiviikkona... Mul oli kolmes biisis soolot. Mun isä kuvas sen konsertin ja mä katon sitä nyt. VITTU! Ekakski: näytän joltain tuhat kiloselta. Siis kyl mä tiiän et mun bmi on sairaalloisen lihava, mut en ajatellu et näytän niin jäätävältä. Tänään terä heiluu. Mul tuli heti semmonen olo et pakko päästä viiltelemään. Nyt en oo tarpeeks vahva. Pakko viiltää, ihan pakkopakkopakko......

Ja sit ton ulkonäköseikan lisäksi mä kuulostan ihan kauheelta. Se ei kyl tullu niiin valtavana yllätyksenä... Ainoo vaan et ihmettelen et miten kaikki sano et se meni hyvin.. Oon nyt niin vitun rehellinen itelleni.. Tää laulu juttu ei oo mun huono itsetunto joka puhuu(eikä kyl toikaan ulkonäkö juttu) Koska mä tiiän et se on totta. Mä EN osaa laulaa.. Miks kuoron johtaja antaa mul sooloja........ En ees ite pyytäny niit ku ne tarjottiin mulle... :( Ottaa päähän niin vitusti.

Oon 90% varma et tänään viiltelen. Emmä jaksa enää. En jaksa taistella äänii vastaan ja pakko päästä kostaa itelle noi mun viat. Vittu ku ei oo mitään millä viiltää.. Jonku ihan perus veitsen kans.. Silleen myös äänet hävii.. Ainakin hetkeks.

Äänien lisäks mul on halluja ja nyt vähän harvemmin ollu kosketusharhoja. Mun elämä on perseestä. Mä kysyin mun oma hoitajalta et onko mulla skitsofrenia. Se sano, et siitä pitää puhuu läääkärin kanssa. Ei siis kieltäny.. pelottaa sekin. Mun siskolla on skitsis, ja se on perinnöllinen sairaus joten meijän geeneis on alttiutta sairastuu siihen. Mul on parin viikon päästä hone.. saas nähä mitä sielki sit sovitaan....

Kaikkien psyykkisten ongelmien lisäks meil on kauhee rahapula. Auto vietiin korjattavaks ja siit tulee maksettavaks 2500 euroo. Vituttaa sekin.. ja ahdistaa.. en olis halunnu kuulla tota hintaa. Mä alan aina stressaa. Ja ku en voi ite tehä mitään asian hyväks. Pelkään et joku viel joutuu linnaan näitten velkojen takii. :( pelottaa ihan liikaa...

Jos saisin siitä viiltelystä voimaa taas jatkaa vähän aikaa..

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Keikalla + "tarina"

Oltiin kahen siskon ja yhen kaverin kanssa perjantaina kuuntelemassa parii bändii. Se meni yllättävän hyvin.. Suoristin hiukset ja meinasin jopa meikata, mutta en uskaltanu. Pelotti et miehet luulee et mä oon meikannu siks et etin seuraa. Pelottaa yrittää näyttää viehättävältä. Tulee väärinkäsityksiä. En tosiaankaan etsi mitään raiskaajia.... en tosiaankaan.... Mul oli harhoja sielkin vaikka musiikki vei suuren osan mun ajatuksista mukanaan. Uskon et se oli harhaa. Yhtäkkii melkeen kaikki nauro mulle. En muista paljookaan siitä hetkestä..  mut muistan et mua pelotti ja hävetti.

Sit mun oli pakko mennä pois siitä yleisön joukosta ku mun ja Krissen väliin tuli joku mies. Sit mä en enää kestäny. Se oli liian pelottavaa ja... vaarallista. Ei sitä tiiä, et mitä ne miehet tekee. Mut muuten oli kivaa.. Kyl se oli stressaavaa ja mua harmittaa ihan sikana et en saanu nauttii täysillä siitä musiikista. Mä nyt vaan en ole mikään baari/keikka ihminen.... Liikaa tuntemattomia ihmisiä.. etenkin miehet kauhistuttaa.

Älä mene ulos yksin Sandra, se on vaarallista!

Ulkona on lämmin. Miksi siis istun tietokoneella, enkä mene lenkille koiran kanssa. Nousisin ylös, laittaisin kengät jalkaan ja hupparin päälle. Ehkä kaulahuivikin olisi vielä ajankohtainen. Ajatusmaailmassa astuin jo pihalle hihna toisessa kädessä ja puhelin toisessa. Aina kun menen ulos, pidän puhelinta esillä. Kahdesta syystä. Yksi syy on, että ajattelen että kukaan ei käy kimppuun, jos kännykkä on näkyvillä, sillä siitä voi nopeasti soittaa apua. Toinen syy on, että voi sitten soittaa apua, jos tarvitsee.
            Astun ulos pihan portista. Pari askelta eteen päin. Vielä pari. Sitten alkaa ahdistus. Rintaan sattuu. Kädet tärisevät. Lähes joka aamu minun on käveltävä noin sata metriä meidän pihasta olevalle bussi pysäkille, josta sitten nousen linja-auton kyytiin. Ja aina se matka pysäkille on yhtä vaikea. Nytkin pyrin kävelemään bussipysäkille saakka koiran kanssa. Koira vetää hihnaa kovin, mutta minun huomioni on nyt suunnattu jonnekkin muualle. Köhin kurkkuani auki varmuuden vuoksi, jos joku hyökkää, olen valmis huutamaan apua.
            Päästiin lopulta pysäkille. Hengitys tihenee. Mutta se ei johdu tällä kertaa huonosta kunnostani. Paniikki ottaa vallan, taas. Pakko kääntyä takaisin kotia kohti. Voi ei, tuolta tulee joku mies. Kännykkään on jo näppäilty numerot 112, varmuuden vuoksi. Se mies kääntyy minun suuntaani. Se on kalju. Ja iso kokoinen. Sen on oltava SE mies. Askeleeni muuttuvat nopeammiksi, melkein juoksuksi. Mies lähenee uhkaavasti. Minä lamaannuun. En kykene liikkumaan. Apua! APUA! En pysty puhumaan. Mies tulee lähemmäs ja lähemmäs. Yhtäkkiä se katoaa. Se taisi olla harhaa.
             Menee vielä tovi ennenkuin pystyn taas jatkamaan matkaa. Kyyneleet vyöryvät  silmistäni samalla kun astun pihan portista sisään koiran kanssa. "Miksi siis istun tietokoneella" No ehkä juuri siksi.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Vitut

Voiko paskempaa päivää olla? Kaikki räjähtää käsiin. Pitää vaan jaksaa.. En pystyny eilen kattoo ees salattuja elämiä ku oli liian ahdistava jakso..

Vihaan itteeni ja vihaan tätä koko elämää!

maanantai 31. maaliskuuta 2014

paha paha paha

Oon kertakaikkisen huono ja täysin epäonnistunut ihmisenä.. Oon turha ja haitaks vaan kaikille! Mut vois ampuu pois. OON PAHA!

Tapa ittes!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Vihdoinkin

Päiväyksikkö jakso on ohi.. Se oli kauheet kaks viikkoo. Koko ajan joku korvantakana hokemassa sairaalaan joutumisesta. Mutta mä en sinne oo menossa! Onneks se on vihdoin ohi!!!! Oon niin onnellinen.

Ei mul sit muuta.. moikka

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Fuck this shit

I hate my life. I hate my life. I fucking hate my fucking life.

Äänet käskee viiltää, mä taistelen vastaan. Päiväyksikössä uhkaillaan sairaalalla ku en pysty osallistumaan kunnolla ku voin niin huonosti. Voices in my head are telling me to cut. Thirteen cuts, thirteen cuts.. cutcutcutcutcutcutcut STOP IT PLEASE!! Just leave me alone.

Kauheita flashbackejä. Mä taistelen,, mutta oon väsyny. En jaksa enää kauaa.

CUTCUTCUCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUT

NO I WONT!!!

Vitttuuuuuuuuuuuuuuu

lauantai 15. maaliskuuta 2014

.

Olen luuseri.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Takapakkia

Lopetin lukion kokonaan.. Lääkäri ja mun omahoitaja ja toimintaterapeutti ja äiti oli honessa sitä mieltä et se ei oo mun paikka.. ainakaan tällä hetkellä.. mul on nyt taas tauko koulusta ja haen ens vuonna yhteishaus johonki amikseen tai johonki.... Mut en todellakaan lusmuile. Mul on viikon joka päivälle jotain: 2x psykoterapia, 1x scit, 2x toimintaterapiaa ja kerran kuussa leponex ryhmä,

En jaksa paljoo kirjottaa ku koko viime viiikon oon nukkunu 0-5h per yö. Oon alkanu taas kuulee harhoja. Kuisintaa.. esim "tapa ittes" "kaikki vihaa sua" "viiltele, viiltele....." "ruma ruma ruma ruma.." jne. Sain eilen tenoxin unilääkkeeks ja nukuin sen kans 10 tuntii, mut mul on kauheesti univelkaa. Tänään kuulin askeleita mun takaa, vaiks siel ei ollu ketään.. toivottavasti tää ei kehity psykoosiksi. Pelottaa...

2012 syksyllä kaikki alko samalla tavalla.. 1. stressasin ---> 2. menetin yö unet ---> 3. aistiharhat ---> 4. viiltely harhojen takia ---> 5. sairaala. Nyt mennään tossa kolmosessa. Onneks mä oon oppinu omista virheistä, ni oon kertonu polilla ja kotona mis mennään. Voi sit puuttuu ajois ennen ku menee sit 4 ja 5.. ja kuutonen olis sit itsemurha. Se nyt pitää ainakin estää..

Mul on ollu hirveesti viiltely halui ja itsemurha-ajatuksia. Toivottavasti tää ei pahene. En oo viillelly. Eikä mul ees oo mitään millä viiltää, mikä on hyvä juttu.

Mut ei mul sit muuta..

tiistai 11. helmikuuta 2014

I dont hate you. I hate the things you've done

Miksi mä kiusaan itteeni.. Mul on joku ihmeen pakkomielle mennä lukee mun ja m:n face messenger keskusteluja..... Miks en voi vaan unohtaa jo koko kakaraa(meinasin kirjottaa "miestä", mut se on kyl kaukana miehestä) Iiiiiiiiiiihan naurettava syy jättää.. siis kertakaikkiaan uskomattoman, ällistyttävän naurettavan lapsellinen syy jättää toinen.. Kui se ees alotti seurustelemaan ja viel kosi, jos se ei voi sit yhtäkkii enää olla läskin kanssa. Vittu ku ottaa päähän...

Mut hyvääkin on käyny! Nimittäin kävin tänään sen toimintaterapeutti J:n kanssa salilla! Ensimmäinen askel kohti terveellistä elämää. En oo pitkään pitkään aikaan liikkunu lainkaan. En ees uskalla koiran kanssa ulos lähteä. Ku pelottaa se mies. En mä varmaan yksin uskaltais mennä salille, mut J on niin ihana ja turvallinen, etten mä ees ehtiny pelätä muita :) Me käydään siis kerran viikossa salilla, tästä päivästä lähtien. Sen lisäks mun olis tarkotus alkaa jumppaamaan kotona. J lupas tuua mulle jotain jumppa videoita kirjastosta. Vitsi ku sais oikeest ittensä vähän parempaan kuntoon, ni vois sille m:lleki näyttää, et mistä se on menny luopumaan ;)

Mun piti eilen alottaa/jatkaa aikuislukiossa, mutta... en sit kyenny... luuseri kun olen. Ahdisti koko viikonloppu ja unetkin jäi siks lyhyeksi. En vaan pystyny menee sinne. Se olis todennäksesti ajanu mut taas viiltelyn partaalle.. Jätin sit vaan menemättä. Onneks kaikki ymmärsi, eikä kukaan ruvennu syyttelemään tai mitään. Koko perhe ymmärsi, psykoterapeutti A ymmärsi, J ymmärsi. Tuli ihan hyvä olo, ku kaikki ymmärsi. Laitoin tänään äikän opettajalle viestii, et jos voisin suorittaa sen äikkä viitosen itsenäisesti. Se ei oo viel vastannu, mut luulen et se onnistuu :)

Ei mul nyt muuta asiaa oikeestaan.

lauantai 8. helmikuuta 2014

viha

mul oli pitkään tunteita m:ää kohtaan, siis rakkautta. Mut nyt tunnen vaan syvää vihaa.. haluun eroon tästä tunteesta.. se syö mua sisältä.. ahdistaa. Viimenen niitti oli eilinen. Ei vaan see et se jätti mut mun painon takia, vaan see, et ku mun ja m:n yhteinen kaveri I (maailman ihanin tyttönen) puolusti mua kirjottamalla "Oot oikee kusipäiden kusipää. Jättää Sandran jonkun noin naurettavan syyn takia! Et ole ansainnut Sandran kaltaista upeaa ihmistä. ei mulla muuta. hyvää jatkoa.." m:n face priva viestiin, ni m vastas siihen "Tiiän et oon kusipää ja sä oot kyrpäkasvo,haista huora vittu" Eli siin meni ihan yli.. Et se kusipää rupee haukkuu maailman ihaninta ihmistä. Sit mul palo naama. Mut en viitti alkaa avautuu. I:kin sano, et antaa olla vaan, ettei ryhdytä mukaan leikkiin,


perjantai 7. helmikuuta 2014

:(

Olispa tää vaan pahaa unta :(

Nyt selvis syy, miks m jätti mut.. Oon liian lihava ................................................................

torstai 6. helmikuuta 2014

Hey you, yeah you there, you broke my heart

Mua itkettää ja ahdistaa koko ajan. En oo viel entisistäkään asioista päässy yli ni koko ajan tulee vaan lisää shaibaa.. Mul tulee kaikesta mieleen M.. Mitään en enää voi tehä ilman et olis koko ajan itku kurkussa. Se särki mun sydämen :(

Tuntuu et haluisin vaan lopettaa.. luovuttaa, antaa kaiken vaan mennä ohi. En haluu enää mitään.. Halun lopettaa psykoterapian ja scit ryhmän.. en mä tarvii niit enää mihinkään. Haluun olla alottamatta koulun ja sen "laihdutus" jutun, joka piti toimintaterapeutti J:n kanssa alottaa. En haluu muuttaa omaan kotiin. Haluun alottaa viiltelyn yli vuoden tauon jälkeen. Ei mul oo mitään... en halua enää mitään... antaa olla vaan. ihan vitun sama tää elämä. vois vaan kuolla pois,.. mul ei oo enää mitään, luoti kalloon

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

surullinen.. todella todella surullinen

M jätti mut... oltiin kihlois... sit ihan yllättäen ilman mitään syytä tai pohjustelua se laitto aamulla viestin et se jättää mut. Mä sit kysyin syytä, ni se laitto vaan et ei oo mun syy....

I hate my life... and I hate men. Miehiin ei voi luottaa tippaakaan. Vittu!

maanantai 3. helmikuuta 2014

So... Here I am, waiting for you

Ahdistaaaaaa, ei ei ei ei, ei ahdista, kaikki on hyvin. Jee jee jee.. NOT!

Raiskaus. Pelkkä se sana sattuu. Siitä ei saa pelleillä. Siinä ei oo mitään hauskaa. Oikeesti,,, ei mitään hauskaa. Mä vihaan niitä "mä raiskaan sut" vitsejä. Vaikka kuinka olis leikillään, se sana sattuu.

Mä en uskalla kulkee ulkona yksin.. ollenkaan. tä on menny pahempaan suuntaan. Mä en uskalla. Mua pelottaa. Just ja just pystyn kävelee bussi pysäkille(joka on n. 50metrii meijän koti ovelta). Mun terapeutti ei ymmärrä, mun äiti ei ymmärrä.. kukaan ei ymmärrä, paitsi yks mun kaveri, kellä on kauheita kokemuksia lapsuudessa. Hän ymmärtää <3 p="">
Miks en voi olla niinku kaikki muutki... Olisin terve psyykkisesti ja fyysisesti. Mutta ei... kysehän on minusta. Näin ei voi tietenkään olla. Mut laitettu tänne vaan kärsimään. :( Oon surullinen.....

Mä yritän tosi kovin, mut mikään ei onnistu. Kaikki menee aina pieleen. Ihan salettiin ku tavataan kihlattuni  M:n kanssa, se ei haluukkaa mua enää, ku oon  niin läski ja ruma.. ja siis mä olen läski.. mun painoindeksi on "sairaalnloinen lihavuus".. Mut oon lapsesta saakka ollu lihava. Terapeutin kans ku ollaan käyty läpi myös mun lihavuutta, ollaan tultu siihen tulokseen, että koska mä aloin lihoo siin 5-6 vuotiaana, ni se on ollu varmaan lohtu syömistä sen seksuaalisen hyväksikäytön takii. Ja 6-vuotiaana mä olin toodella lihava ja lihoin entisestään, ku olin yksin kotona.. kävin semmosta esikoulua joka oli vissiin kolmena päivänä viikossa 9-12. Muulloin olin yksin.

Mut ihan sama.. kaikki vihaa mua tämmösenä, mut toisaalta kaikki vihais mua varmaan vaikka olisin laiha. Joten... ihan sama




perjantai 24. tammikuuta 2014

ei oo otsikkoo

Ei sit vittu.. mikään ei taas mee mun tahdon mukaan... no millon meniskään............................ Vituttaa ihan sikana. Enkä mä jaksa sitä scit ryhmääkään. mut kai mun on vaan pakko yrittää.

Yks hyvä juttu. Oon alottamas netti riparin ja vaihdan ortodoksista luterilaiseksi. Mä vaan koen et luterilaisuus on enemmän mun juttu. Ku oon siin kirkkokuorossaki..

Mut nyt takas siihen vitutukseen. Ei herranjestas mua vituttaa :D
















äääääääääääääääääääääääääääääääääää!

torstai 16. tammikuuta 2014

Not so great day

Paska päivä, lääkkeitten yliannostus(ei vakava, ja ei siis itsemurha mielessä vaan halusin oikeesti päästä eroon siitä järkyttävästä ahdistuksesta), opoilu joka päätyi terkkarin lepohuoneeseen. Kysyttiin et soitetaanko ambulanssi, lääkärille olis pitäny mennä mut mä en halunnu. Terkkari soitti johonki myrkytys keskukseen ja siel sanottiin että se määrä oli (THANK GOD ONNEKSI) niin pieni et ei mitään hätää. Suurta vitutusta, ja vieläkin suurempaa ahdistusta, sekava olo ja oksettaa, kylmä, PASKAA!!! Sattuu rintaan ja tuntuu et pitäis viillellä. Ja ottaa lääkkeitä. Enemmän,,,, mut ei ei ei, mä en haluu takas siiihen paskaan. En enää ikinä mee sairaalaan.

Mut venaan laiva matkaa, ku nään rakkaan <3 a="" ja="" kaveri="" mun="" nbsp="" p="" peesiin="" tulee="">

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

ask.fm profiili

http://ask.fm/rikottulasi

Tein ask.fm:ään profiiliin. Julkasen sen olemmassa olon vain täällä blogissa. Eli se on salainen. Mutta nyt voitte kysyy multa anonakin kysymyksiä. Kysykää rohkeesti!!


tiistai 7. tammikuuta 2014

Lies after lies after lie...

...mut ainakaan EN ole viillelly