Peilit on perseestä

 Siis oikeesti. Hyi vittu! Mä oon ruma. Oikeesti. Näin itteni yhes videos. JÄRKYTTÄVÄN NÄKÖNEN!!! Vittu en näytä ees ihmiseltä. RUMALÄSKI! Ei ihme et mua on haukuttu läskiks. Mä ansaitsen sen. Koska oon. Ja ruma! Vittu näytän joltain epämuodostuneelta paskan palalta. VITTU! En jaksa nähä itteeni. Oon niin ruma. Järkyttävä. Kerran joskus 13(?)vuotiaana tein silleen et viilsin mun jokaseen ruumiinosaan jota vihaan. Eli kaikkiin. Jalkoihin, käsiin, mahaan, tisseihin ja tietty naamaan. Tekis niin kovin mieli tehdä se uudestaan. Ehkä en kuitenkaan. 

Joo siitä puheen ollen. 3.9 tulee kaks vuotta viiltelemättömyyttä. Nice! Oon ylpee ittestän. (ja niin laskeuduttiin sitten narsismiin... taas) En vaan voi tuntee ylpeyttä itteeni kohtaan. En ansaitse sitä. Jos kehun itteeni ni tulee saman tien semmonen olo että oon narsisti. En saa, en voi, en uskalla, en pysty, en osaa kehua itteeni.

Aspan H oli eilen ja tänään käymäs, siis kotikäynnit. Eilen siivottiin. Ku oltiin lopetettu siivoominen, ni H sano että nyt voi taputtaa itteään olalle. Ja taputti itteään. Mä sanoin, että mä en voi. Sit se sano et hän voi taputtaa muakin. Sitte se taputti mua olalle. En vaan pystynyt. On pelottavaa olla ittestäni ylpee. En voi.

Sain vaihettuu lakanat tänään. Se on ärsyttävää puuhaa mut pakko välil. 

Oon viikot niin yksinäinen ku rakas ei oo tääl. Tulee viikonlopuiks mun luokse toisesta kaupungista junalla. Mä rakastan sitä. 💖

Mul on nyt joku neljäs kerta ku on silmätulehdus tässä kolmen kuukauden sisään. Onpas ärsyttävää. Kolmannen kerran silmätippoi ja jotain voidetta. Vittu ku osaa ärsyttää. 

Mul on ikävä Nellii. Se oli maailman paras koira.

Mut joo.. meen koht nukkuu. As if mä saan unta...

Nellin muistolle

En oo muuten tääl viel kertonu et mun Nelli koira jouduttiin lopettaa. Siit on nyt joku kuukausi. Olin sillon osastolla ja en päässy ees hyvästelee mun vauvaa. En lo varma et oliko hyvä vai huono juttu et olin osastolla sillon. Toisaalta olisin halunnu hyvästellä Nellin mut toisaalta taas ehkä ihan hyvä että jäi mieleen se ilonen ja hyvinvoiva Nelli. En nähny sitä ku sil oli paha olla. Nelli oli melkein 12 vuotias. Mä toivoin et olis ollu viel pari yhteistä vuotta mut ei...

Nelli oli tosi sairas. Sil oli syöpä levinny joka paikkaan ja nestet keuhkoissa ja sydämen sivuääni. Me ei ees tiedetty et Nelli oli niin kipee. Se vietiin eläinlääkärille koska sil katkes tassu. Sielläkin oli etäpesäkkeitä. Oli haurastuttanu luun niin et se meni ihan kokonaan poikki. Se röntgenkuva oli ihan kauheeta katseltavaa. Siin näkys se tassu ja se syöpä joka paikas.

Mul on kauhee ikävä Nelliä. Koko ajan kaikki muistuttaa siit. Porukoilla ku oon käyny lomil ni on Nelli lähes koko ajan mieles. Ovi pitää avata varovasti ettei koira karkaa. Ku mä syön jotain ni oon tottunu vikan palan kohdal kutsuu Nellin hakee jämät. Jos on ees tarvinnu kutsuu ku se oli kyl aina kytiksellä et jos jotain tippuis. Oon myös tottunu nukkuu porukoil silleen et Nelli nukkuu mun jalkojen pääl tai vieres. On ollu tosi tyhjää nukkuu yksin. Mä haluun Nennun takasi. Kova kova ikävä.

Nelli oli semmonen et sil kävi vaan se yks kaulapanta. Se oli niin vahva et kaikki kaulapannat meni rikki ku se veti. Ja viimeseen päivään asti kuulemma haukku muita koirii. Vaikkei pystyny kävelee sen tassun takii ni sit ku se oltiin kannettu ulos pissalle ni oli haukkunu ohi kulkevaa koiraa. Loppu ajoil sen haukku ei ollu enää semmonen kiljuhaukku. Sil oli aina semmonen kirkas se haukkuääni. Lopulta se oli ihan kähee.

Olihan sil jo pitkään ollu yskää. Me viime kesänä käytettiin Nennuu eläinlääkäril ku sil oli menny jalat alta. Joka sit nyt tol vikal eläinlääkäri reissul todettiin johtuneen myös syövästä. Jotain etäpesäkkeit selkärangas. Mut siis me kysyttiin sillon myös siit yskästä mut ei ne ottanu siihen oikeen kantaa. Sitä ei sillon kuvattu. Näin saatiin puol vuotta lisä aikaa. Ku ei Nelli kärsiny ennen tota tassu hommaa. Joku sano et ku koira kärsii ni sil menee yleensä ruokahalu. Nennu söi hyvin viel pari päivää ennen ku se jouduttiin viemään lääkärille.

Nelli aina lohdutti mua kun mä itkin. Se tuli ihmeissään kattoo et mikä mulla on. Sit se tuli syliin tai viereen. Vikan kerran näin kävi viikko ennen ku jouduin osastolle. Tulin porukoille ku ne oli pois. Oltiin Nennun kans kahestaan. Mä itkin. Nelli tuli ihanasti lohduttaa. Se helpotti oloo. Nyt sitäkään lohdutusta ei oo enää. Ei mul oo oikeen mitään syytä mennä kotiin. Ennen aina ku mä olin osastolla ni sanoin lääkärille et haluun jo kotiin ja lomil ku on ikävä koiraa. Haluun päästä kotiin kattoo koiraa. Enää ei oo sitäkään. Mun elämäl ei oo enää mitään merkitystä. Ei mua kukaan enää odota osaston ulkopuolella.

Nellihän ei oo siis pitkään aikaan asunu mun kanssa. Ku se vitun kusipää paska mies asuu siin lähel mua ja oon nähny sitä siel ni en pysty kävelee yksin ulkona koska pelkään. Ni en oo sit pystyny ulkoiluttaa Nellii. Ja porukoillaki jos mä pystyin yhtään menee ulos Nennun kans ni äitin oli mukana. Se mies meinaan asuu ihan mun porukoitten vieres.

Oli siin mun luona asumises muitakin vaikeuksii. Tai no lähinnä se haukkuminen. Eihän se iso pihasessa isossa omakotitalossa haittaa vaikka haukkuu keskellä yötä. Mut mä asun rivitalossa. Mä muistan ku Nelli asu viel mun kans ni yhtenä yönä Nelli rupes kauheesti haukkuu. Mä menin kattoo et mikä sil on mut en mä kuullu tai nähny mitään erikoista. Sit aattelin viel et näytän sitä etupihaa Nellil et siel ei oo mitään ihmeellistä. Ja mä viel ihmettelin ku sil oli se kiljuhaukku mitä se yleensä teki ku se näki siilen. No mä avasin sit oven ja siilihän se siinä mun portaitten juurella. Nelli vihas siiliä. Oli pienenä käyny siilin kimppuun ja sai pahasti turpaansa. Sil oli suun ympärys ihan veressä. Sen jälkeen on aina ollu ns. siilihaukku ku on nähny siilin. Mut miten ihmeessä Nelli tiesi et siel oli siili siel mun pihalla?

Mä muistan myös semmosen ku meil oli semmonen kori. Siis semmonen olkikori vai mikä se nyt on. Siel oli ompelutarvikkeita. Lankoja ja neuloja yms. Sit yks päivä se kori löyty tuhottuna keittiön lattialta. Se oli vissiin käyny Nellin kimppuun ja ne neulat oli osunu Nennun naamaan ja sit Nelli oli päättäny kostaa korille. Good old times.

Sit semmonenki juttu. Ku Nellil oli tapana karkailla. Sitä sai aina olla ettimäs ympäri naapurustoa. Muutaman kerran me haettiin se semmosest kennelist vai mikä se oli. Mut kerran Nelli oli pidempään kateissa. Mä muistan ku mä itkin sen koko viikonlopun ku ei tiietty et mis Nennu oli. Se katos perjantai aamuna ja löyty vasta seuraavana maanantaina. Make oli laittanu Nellin koirapuistoon ku se oli karannu kotoot ku Make meni kouluun. Ei keksiny muutakaan paikkaa ku oli kiire skoleen tosiaan ja se koirapuisto oli siin matkal. Mun oli tarkotus hakee Nelli sieltä. Lähin koululta ajelee skootteril kohti kotia mut kun sit saavuin koirapuistolle ni se oli tyhjä. Me luultiin et se olis kaivautunu ulos sielt. Ei se siel pitkään ollu. Mut joku oli sielt käyny sen hakee. Nelli vietti sit viikonlopun koirahotellissa. Ja kaamee lasku ku haettiin maanantaina. Mut sil ei ollu mitään välii. Kuhan saatiin Nelli takasi. Muistan ku me mentiin sinne ni Nennu oli semmoses aitaukses ja se sekos ihan totaallisesti ku näki meijät. Se vinku ja hyppi ihan innoissaan ja alko ihan hilseilee ku oli niin ilonen. Se oli kauhee viikonloppu mut sai ilosen lopun. Nyt ei auta vaikka mitä maksais. Nelli ei oo enää tulossa takasi...

Nelli oli vauvana oikee tuholainen. Se repi tapetit ku porukoil on semmoset kangas tapetit. Olkkarissa ja yläkerras yhä kauheet kolot seinissä. Nelli söi kans ainakin yhet M-siskon kengät ellei useemmatkin. Mut enemmän Nellist oli iloo ku haittaa. Mä opetin Nellil tärkeimmät taidot. Se osas istuu, mennä maahan ja aina sillon tällön se totteli kutsusta. Mut tärkein taito jonka opetin oli se et se osas antaa pusun käskystä. Ja se ei ollu siis semmonen nuolemispusu vaan semmonen et se tökkäs kuonolla naamaan. Just silleen miten ihmisetki pussaa. Sain onneks viel viimesen pusun Nellilt ku olin lomilla n. viikko ennen Nennun kuolemaa. Ilman sitä pusua en olis selvinny tästä.

Nelli oli paras juttu mun elämässä. Miettikää mitä viidelkymmenel eurol voi saada. Pelkkää rakkautta 25kg edestä. Nellihän oli siis sekarotunen. Siin oli tiedettävästi lapinkoiraa. Isästä ei ollu tietoo mut monet sano et selkeesti snautserii partakarvojen takii. Nelli ei ulkonäöllisesti juurikaan muistuttanu lapinkoiraa.

Tässä viel muutama Nellin lempinimi: Nennu, Nerse, Nersus, Nellu, Nellukka, Nero, Nennukka, Neppu, Nepukka, Nepsu, kerä-Nelli, pitkula-Nelli... ja Make kutsu sitä Lärkeliksi jostain tuntemattomasta syystä.

Kova ikävä Nelliä

Pieleen mennyt heureka reissu

Paskaa. Tänään oli heurekan retki kuntoutukodin porukan kanssa. Kerron siitä kohta mut ensin vähän pohjustusta.

Viilsin eilen illalla aika pahasti nilkkaan. Viilto oli n. 10cm pitkä, 1cm levee ja 1cm syvä. Verta tuli ihan hemmetisti. Olin ottanu tarvittavan temestan aijjemmin mut se ei auttanu mitään. Viilsin siis kylppärin lattialla ja katoin ku veri vaan vuosi. Laitoin vaan haavan päälle paperin ja sukan jalkaan pitämään paperia paikallaan..

Tänään aamulla menin jakaa lääkkeet yhteisiintiloihin ennen reissuun lähtöä. Samalla kysyin kuntoutuskodin hoitaja T:ltä olisko desinfiointi ainetta ku haava piti puhistaa. T kysy et mihin tarviin ja näytin haavaa. T ja toinen hoitaja kattovat haavaa kauhistuneina ja sit ne vihjaili et en pääsis mukaan heurekaan. "Ooks sä nyt Sandra siinä kunnossa että pystyt lähtee mukaan?" "No joo joo!"

Pyysin laastarii mut ne sano et se ei nyt oikeen riitä. Lähtö oli 9:15 ja kello oli jo puol yheksän. Sit ne sai päähänsä et mun pitää käydä terveyskeskukses hoitajalla sitomas haava. Sanoivat että odottavat mua kymppiin asti ja sit lähtisivät vaikka en ehtis mukaan.

Menin tk:hon taksilla ja siel sain sit vakuutella hoitajat että pärjään kotona etten joutuis osastolle. Hoitajat sano et lääkärille pitäis näyttää, mut mä sanoin et lähen kympiltä (kello oli sillon varttii vail kymmenen), ehti lääkäri paikallallle sitä ennen tai ei. No sovittiin sit et meen huomen uudelleen tk:hon tapaamaan lääkäriä. Hoitaja laitto haavaan sorbact nauhaa ja lapun ja sit mä lähin.

Pääsin siis mukaan heurekaan, mut sinne lähtö oli virhe. Aluks meni ihan ok hyvin. Roikuin T:ssä kiinni koska pelotti. Sit alko äänet. "They want to kill you" "They all want you dead" "You are not safe" "They all want to kill you".. Sit mä vaan jämähdin. Muu porukka jatko matkaa, mut mä en enää päässy eteen päin. En uskaltanu liikkuu.. Kaikki oli mua vastaan, Kaikki halus tappaa mut. Onneks T näki et olin pysähtyny. Se tuli mun luokse ja kysy et onko mulla taas ääniä. Kerroin että on ja T sano et nyt kannattais ottaa tarvittavat. Onneks oli dosetti mukana. Kerroin et must tuntuu et kaikki haluu tappaa mut. "Se on Sandra harha-ajatus"

Sit mentiin syömään. Mua pelotti niiiiiin paljon koko ajan. Mä taas roikuin T:ssä. Hävetti ihan sikana mut ku mua pelotti. Sit katosin taas syömis tilanteessa. Näin kauheita kauhukuvia, joissa kaikki vaan hyökkäili mun kimppuun. Sit mä heräsin ku se toinen hoitaja taputteli mua olalle ja huhuili mua. Sit tehtiin viel jotain ja sit lähettiin. Ku käveltiin autolle ni siin vieres meni junii joku kahen minsan välein. "Mee junan alle" "Tapa ittes, sitähän ne haluaa!"... mä kuulin. Sit oltiin auton luona ja olin taas pysähtyny kuuntelee ääniä ja kattelin ohi ajavia junia. "Tuus sit Sandra! Muut odottaa jo autossa." Sit menin autoon ja kotimatka alko. Se reissu oli aikamoinen koettelemus.. En enää ikinä poistu kotoota...

Tää on menny jo niin pitkälle, et mun oli pakko jättää Nelli porukoille ku en uskalla enää kulkee ulkoon yksin. En siis voi ulkoiluttaa koiraakaan...

Vituttaa

päääpyörälläää + salases uutta

Tänään oli pääpyörällä-ryhmä. Se meni ihan hyvin. Sain ahdistuksen ja äänien yli tehtyy kaiken mitä piti, vaikka välil oli vaikee keskittyy. Sain keskittymättömyyden ja ahdistuksen lähes näkymättömäksi, mut ne oli aika ajoinn tosi voimakkaita.

Siel oli tällä kertaa vaan mä ja yks M hoitajien lisäksi. M kerto, et sitä on kiusattu sen koon takia. Mul nousi heti empatiat sitä kohtaan, koska tiiän ite kuin perseestä se on ku missään, edes sairaalassa tai kotona, ei saa olla rauhassa. Teki mieli alkaa puhuu siitä M:n kanssa. Kertoo, et ymmärrän ja et ei kannata välittää, mut en uskaltanu...

Salases blogisssa uusi postuas, nyt meen antaa Nelllille ruoan. moi

Some people are so poor, all they have is money.

Salaises uutta

Toimintaterapeutti Je oli mun luona kotikäynnil. Puhuttiin kaikkee. Sit jotenki keskustelu käänty mun epäveden juomiseen. Ku oon pepsi max riippuvainen, enkä oikeestaan muuta juo, Me tehtiin sit silleen, et otin viis tyhjää pulloo joihin Je kirjotti "juo minut" ja viikonpäivän siihen perään. Mun pitäis juua koko pullollinen päivässä... SIIS KOKO PULLOLLINEN!!! What the fuck! Saas nähä onnistuuko.. Oli mukavaa kun halattiin Je kans lopuksi.

Tukiasunnon työntekijä Ja oli myös tänään kotikäynnillä. Se on kans tosi kiva. Juteltiin et miten Ja vois auttaa mua. No sovittiin sit et se tulee ens viikol siivoo mun kanssa. Toivottavasti se imuroi! :D No ei nyt kai! Oltiin kans Nellin kanssa yhteisistilois hetki. Kaikki tuntuu tykkäävän Nellistä. Se on tärkeetä mulle.

Nellillä on synttärit 29.5. Se täyttää jo 8. Iso hauva, mut mulle silti pikkuvauva. Haluisin niin kovin ostaa Nellille synttärilahjaksi uuden pinkin kaulapannan.. Täytyy kattoo et miten rahat riittää...

Sain tänään eläkkeen ja hoitotuen. Maksoin vuokran ni jäin 380e(siin on siis osa asmuistukeekin) Mul on melkeen kolmensadan sairaalalasku. Pitää varmaan hoitaja T:n kanssa huomenna kysyy jostain et jos sen vois laittaa osiin. En pyge maksaa sitä kaikkee nyt....

Sandra itsenäistyy pikkuhiljaa

Kuulin viime keskiviikkona, et saan muuttaa kuntoutuskotiin marraskuun alussa. Mä olin koko ajan siis siinä uskossa, että saan muuttaa vasta joulukuussa, mut siel vapautu asunto jo nytte :) Kuntoutuskoti on semmonen, et siel on niinku omat asunnot, mut siel on yhteiset tilat arkipäivinä käytössä ja hoitajat. Siihen kuuluu myös muutama ryhmä ja kotikäynnit. Se on rivitalo. Aika jees, vaikka on siinä huonotki puolensa. Aattelinki tehä DKT taitoja hyväksikäyttäen muuttamisen plussat ja miinukset asiasta tähän:

Plussat:
- saa alkaa itsenäistymään
- saa sisustaa oman kodin
- Nelli tulee mukaan
- pääsen ulos lenkkeilemään Nellin kanssa(tällä hetkellä täällä meillä päin se on mahdotonta, koska raiskaaja asuu niin lähellä, etten uskalla)
- saan tehä sitä ruokaa mitä haluun
- ei oo kovin pitkä matka kotiin
- saan elämiseen (esim. siivoomiseen, pyykkäämiseen, ruoan laitoon....) tukea hoitajilta
- muutan suht lähelle kaveri J:tä ja kaupungillekkaan ei oo pitkä matka
- oma  rauha!
- saa tehä palapelei omal pöydäl
- saan kattoo tv:stä mitä haluun ja millon haluun
- suht lähel kauppa joka on joka päivä auki 7-22(paitsi su 10-22)
- yllättävää kyllä, mut mun rahatilanne paranee! Saan siis kuntoutustukea, takuueläkettä, eläkettä saavan hoitotukea ja haen asumistukea. Mul jää kaikkien peruskulujen(vuokra(johon kuuluu vesi ja sähkö), laskut(puhelin ja tabletti), hygienia ym päivittäiset tarvikkeet, bussi kk lippu, ruoka ja Nellin ruoka, psykoterapia käynnit....) jälkeen käteen 200-300euroa kuussa... What the...?! Laskettiin tt J:n kanssa.

Miinukset:
- yksinäisyys ahdistaa ja pelottaa
- pelkään, että alan viiltelemään taas
- pelkään että vointi huononee ja joudun sairaalaan
- pakko ostaa teräviä veitsiä ruuan laittoon ja ne pelottaa
- joudun kävelee kuoroon myöhään illalla ku bussit ei kulje niin myöhään
- laulutunnille meno vaikeutuu, mut äiti vissiin kuljettaa mua sinne, ku sinne on joku 7km matka ja en ees osaa sinne kävellen
- en kehtaa laulaa siel kämpäs, mut pakko harjotella kuoroo varten ja muutenki haluun laulaa(en siis kehtaa sen takii, et jos joku kuulee)
(- mun syntikka ei EHKÄ mahdu sinne uuteen kämppään)
- liian kaukana äitistä :(
- muutenkaan en oo tottunu asumaan rivitalossa ku meil on omakotitalo ja iiiiiso piha
- säännöt ja hiljaisuusaika ärsyttää
- ärsyttävää jos joka aamu tullaan herättää ja muutenki koko ajan kyylätään mitä teen
- yks ärsyttävä(mut tavallaan aika hauska) naapuri, jonka tunnen pv yksiköstä
- pitää aina ilmottaa, jos joku on tulos yöks tai jos mä meen yöks pois
- pelottaa et Nelli ei sopeudu ja alkaa haukkuu siel, ku on vieraita ääniä
- pelottaa, et jos en jaksakkaan lenkkeillä Nellin  kanssa
- pitää käydä yksin kaupassa
- sauna on, mut käytös vaan päiväsaikaan, ku hoitajat on paikalla(näin ymmärsin)
- pyykkitupa käytössa vaan hoitajien läsnäollessa
- muutto on aika rankkaa puuhaa

Noin... ei nyt enempää tullu mieleen, mut tos onki jo aika paljon

Voisin kertoo vähän siitä muuttamisesta. En siis muuta silleen kerralla. Oon siel eka vaan pari tuntii kerralaan ja nukun kotoon. Ja sit pikkuhiljaa pidennän asunnossa olo aikaa. Ja siis Nelli on tietty aina mun kanssa. Sovittiin silleen, että nään alkuun tt J:tä joka toinen viikko asunnolla ja joka toinen polilla, ja hoitaja T:n kanssa sovittiin että nähään joka perjantai asunnolla. Jännittää ihan sikana toi muutto :( Suorastaan stressaan. Vuokrasopimus tehään ens viikol vissiin ja avaimen saan varmaan myös sillon.

Mul on hone torstaina. Sinne tulee määä, äiti, tt J, hoitaja T, lääkäri ja kuntoutuskodin hoitaja J. Toivottavasti se menee hyvin. Informaan tänne sitte mitä päätettiin.

Pakko tähän viel loppuun mainita tänäsestä Pää pyörällä ryhmästä. En pystyny kaikkeen osallistumaan ja alku meni huonosti ja itseä moittien, mut loppuosa meni paremmin. Ihan lopuksi pyöräytettiin onnenpyörää ja sieltä tuli keskustelu aiheeksi "tämä kokemus muutti elämäni". Mä tiesin heti mikä se olis, mut ajattelin  automaattisesti, että siitä ei saa puhua. Muut kerto: "mun keskenmenot", "oma sairastuminen" jne. sit tuli mun vuoro... Sanoin, että mul tulee vaan yks niin suuri asia mieleen, että sitä ei voi sanoa. J sano, että muutkin (etenkin An) on kertonu todella yksityisiä ja luottamuksellisis asioita. Kysyin J:ltä, että tietääks se mitä tarkotan. Se sano joo. Kysyin saako sen sanoo. J sano, että sun pitää ite päättää mitä sä sanot. Sit mä sanoin: "No mun kokemus on semmonen, että joku kolme vuotta sitte jouduin raiskauksen uhriksi. Monet sano, että oon rohkee, ku kerroin... Nyt jälkeen päin vähän hävettää :/ mutmut.....

ei mul kai muuta

Kuolema pelottaa, todella paljon...

En sit viillellykkään.. Vaikka olisin todellakin ansainnut sen. Mut parempihan se tietty on että en viillelly. Pettäisin läheiset ja itteni. Ja ne ihmiset jotka yrittää auttaa mua, kuten psykoterapeutti A, hoitaja T ja toimintaterapeutti J. Ja plus, on siinäkin osasto vaara jos jäisin kiinni viilelystä. Onneks mulla on mun usko. Rukoilu auttaa. Rukoilen nykyään melkeen taukoamatta. Varsinkin sillon ku pelkään kuolevani. Eli melkeen koko ajan. Ku kävelen ulkona, ettei joku hyökkää mun kimppuun, ku meen rappusia pitkin, etten tipu, ku syön, etten tukehu, ku meen nukkumaan etten kuole yöllä, aina autossa, yleensä koko ajon ajan. Pelkään että kaadun ja lyön pään, tai saan yhtäkkii sydänkohtauksen. Pelottaa et taivaalta tippuu jotain mun päälle, pelkään autokolareita ja tulipaloja. Pelkään ötököitä, jos ne on vaikka vaarallisia, pelkään sairauksia kuten syöpiä ja verisairauksia. Kokeilen vähintään kerran päivässä rinnat rintasyövän varalta. Pelkään matkustaa junalla ja lentokoneella. Pelkään jopa sitä että Nelli koira sekoo ja puree mua johonki kaulaan tai johonki ja vuodan kuiviin. Tää maailma on liian pelottava. EN HALUA KUOLLA VIELÄ!!!

Näin yks yö semmosta unta, jossa vuosin verta alapäästä niin paljon et menetin tajuni ja heräsin sairaalassa. Olin menettäny paljon verta. Se kohta ku mä menetin tajuni, tuntu ihan siltä miltä uskon kuoleman tuntuvan. Mä sanoin siin tilanteessa "Ota mut kotiin Isä", koska luulin kuolevani. Se oli aika pelottavaa.

On hyviikin asioita tapahtunu. Krisse oli eilen meil kylässä koiransa kanssa :) Me käytiin saunomassa (mukana oli myös toinen sisko, K) isovanhempien luona. Se oli ihanaa ja saatiin jutskata ihan rauhassa. Sit kotoon syötiin jätskii (ben and jerry's strawberry cheesecake), pelattiin trivial pursuittii ja laulettiin karaokee yö myöhään(siis ihan kotona). Se hyvä puoli on omakotitalos, et aika koval sais musiikki olla et naapurit häiriintyy. Mut siis joo :) Ehdottomasti oli viikon koho kohta toi Krissen vierailu <3 br="" kiitos="" krisse="">

Koulu

Jännittää ihan vitusti mennä huomenna kouluun.. En tiiä mitä siitäkin tulee,,, :( En haluis mennä sinne, mut on ihan pakko voittaa tää pelko taas! Pelottaa että epäonnistun. Niinku tän äikkä viitosen. Ku en päässy läpi ku en pystyny tekee koetta ja en pysty lukee kirjaa. Mut opettaja jousti sen verran, et saan suorittaa ne kun pystyn..jos pystyn... Aikuis lukiossa ei kuulemma oo niin tarkkaa tollaset jutut.

Mul on huomenna koulun lisäksi aika A psykoterapeutille ja T-hoitajalle. Saas nähä, että miten jaksan ne kaikki kolme juttuu :( En jaksa, ku oon poikki. Fyysisesti ja henkisesti... Oon kuitenki vähän paremmassa kunnossa ku pitkään aikaan. Mut silti tuntuu, et ei jaksa. Oon yrittäny käydä ulkonaki. Koiran kanssa.

Kohta pääsee taas nukkumaan <3 p="">

Ikävä punapäätä

Tänään on ollu kiva päivä.. Ei oo ollu melkeeen yhtään harhoja ja ahdistustakin vaan vähän. Auttaa vissiin aika paljon toi ku oon saanu tota tarvittavaa serenase??? niinku ennenku on tullu harhoja. Ja sit on kivaa ku on kkäyny siskot ja myöhemmin kävi äiti ja nennu vauva(koirani) Ja jee saan jo mennä omaisten kans ulos ilman hoitajaa!!

Nyt on vaan kauhee stressi siitä sirkukseen menosta. Ku oon ostanu mulle ja makelle aitiopaikan eturivin liput ja nyt noi vähän vihjailee et oonkohan pääsemässä sinne. Mun on pakko pakko PAKKO päästä sinne. Maken takia! Siis olis tosi epistä makelle jos en pääse sinne. Tai siis ku voinhan mä antaa noi mun liput äitille et se vie maken mut ei se oo sille sama. Ku se haluu nimen omaan mun kans ku se on meijän joka vuotinen perinne..

En oo muuten vielkään tavannu terapeutti S:ssää vaik meijän piti elokuun aikana tavata... Pakko kai vaan yrittää unohtaa koko henkilö... Mulle käy aina näin. Ensin tulee joku henkilö joku muuttaa koko mun elämän ja sit yhtäkkii se vaan häipyy pois.. Ja en saa olla siihen yhteyksissä... tai no saa ja saa. kai mä saisin jos a)Olis sen s-posti tai joku b)uskaltaisin(siinä ajatuksessa että en ehkä saakkaan olla yhteydessä siihen)

No mut,,,, mä täst häivyn... aattelin mennä yhteisiin tiloihin hetkeks jos vaikka ei alkais ahdistaa ku ei kert oo koko päivänä ahdistanu silleen kauheest. Toivottavasti nää tääl haluu kattoo salatut elämät.. Eiks se tänään ala?

Happy happy me

Tänään oli kiva päivä. Me käytiin terapeutti S:n kanssa meijän viimesen ajan kunniaks syömässä ja käppäiltiin torilla ja syötiin jätskii. Mulla oli tosi kivaa! :) Mä annoin mun tekemän lahjan S:lle ja S anto mulle lahjaks pari stressipalloo, jotka tulee kyllä varmasti käyttöön. Itseasiassa ne oli jo käytössä tossa, ku mua otti päähän yks juttu.

Tänään on muutenki ollu parempi päivä. Ei oo ahdistanu paljookaan. Ehkä vähän siellä torilla ku siel oli niin paljon ihmisiä. Ainut nyt vaan et huimaa jostain syystä. Ja siitepöly allergia oireet on pahana. Mut muuten on ollu paljon parempi olo.

Mua vähän huolestuttaa Nellin vointi. Se vaikuttaa jotenki masentuneelta. Noh... voipi olla että ihan turhaan huolestun. Jos se Kiikalan aikanen stressi purkautuu nyt tolleen. Jos mua ei nyt huippais ni menisin käyttää Nellii ulkona. Ei ees sada vettä nyt...

Kaiken kaikkiaan olo on nyt hyvä!!

Dkt taidot, here I come

Ei voinu mitään... eilen nimittäin.. löysin veitsen ja se oli menoo sitte. En viiltäny mitenkää syvästi tai pahasti(osittain siks, että oli huono väline ja osittain siks etten halu jäädä kiinni) Mut nyt mua ahdistaa ku löysin viel paremman välineen ja oon ens yönäki yksin.. Nyt tarviin apua oikeesti.. mitä mä teen... Dkt taitoi pitäis käyttää. Mut mitä... Hei mä tiiän! Pelaan simssii! Sitä ennen teen rentoutumis harjotuksen. Tästä noustaan! Ei yks takapakki voi olla syy luovuttaa!

Tänään on sitäpaitsi ollu kiva päivä. Mumma teki köyhii ritareit ja sain sit opettaa vanhuksille, miten sellasest ponnekaasu pullo kermavaahdosta saa sitä kermaa ulos :DD Heikki vaari ei meinannu uskaltaa kokeilla sitä :D Ja Nelli(koirani) on mukana täällä maalla ja se on ollu niin ahmatti. Vähän on ollu ongelmiiki Nellin kanssa, mut se tilanne on jo ohi :)

Nyt meen DKT:ilemään --->

They're gonna leave me.. they allways do

En mä ole kuulkaas ihmiset laiska.. Mä olen oikeesti vaan tosi tosi väsynyt koko ajan. Jotkut sanoo et se johtuu masennuksesta, joka mul on.. Mut mä uskon, et siihen vaikuttaa myös toi jäätävä määrä noita lääkkeitä, joita mä syön. Harmittaa vaan ku kukaan ei ymmärrä, et mua oikeesti väsyttää niin paljon, et meinaan nukahtaa pystyyn. Voipa tohon vaikuttaa sekin, et nukuin viime yönä mukavat kolme tuntia. Ku menin siis sänkyyn joskus ysiltä ku olin niiiin väsyny, mut nukahin joskus 12 ja heräsin 3:33 :DD vamppii.

Eilen oli kiva päivä. Käytiin päiviksen kans torilla munkillaki ja kaikkee.. mut hauskinta oli ku kaikki muut lähti kotiin joskus 13 mut mun kyyti tuli vasta yli 14, ni mää olin kahestaan toim.ter. J:n kanssa. Me tehtiin kaikkee tosi outoo, esim rikottiin jotain kaakeleit heittämäl sarkatalon oven eteen ulos asvaltille :DD ja sit raahattiin ympäriinsä jotain ihme jätti ämpärii, johon me sit laitettiin ne sirut. Ihan perus päivä siis :D NOT! Istutettiin siihen sit jotain yrttei... Koitan muistella.. ainaki ruohosipulii, tillii ja oregaanoo.. olisko ollu basilikaa ja tinjamii ja sit jotain ihme punertavii lehtii mitä en muista mitä ne oli. Sit päivän hauskuus jatku vaan ku pääsin kotiin, koska Nelli koirani pääsi mun kans tapaa terapeutti S:ssää Turkuun :D Nelli oli koko tunnin tosi kiltisti vaikkakin vähän huomionkipee ku ulisi aina välillä.

Tänään mä harjottelinki sit bussilla kulkemista. J tuli aamulla tohon meijän pihan lähelle ja mentiin siit yhes bussilla menemään päivikselle. Pelotti ihan sikana ja tein rentoutumis harjotuksia. J onneks jutteli niin paljon, et en ees kerenny ahdistuu ku kiinnitin huomion sen puheisiin. Se meniki oikeestaan sit tosi hyvin ja mul tuli vähän varmuuttaa siihen bussi juttuun. Ehkä mä oonki jossain vaihees valmis kulkemaan bussilla yksin. Krista siskolla oli tänään piikki päivä ni seki oli päiviksellä tänään. Me oltiin kumpiki tosi väsyneitä ni ei jaksettu riehuu kauheesti niinku tavallisesti :D Päivä meni ohi aika nopeesti ja sit miettisin et millä pääsen kotiin ku isä ei ollu päässy viel töistä. Sit yks hoitaja sano, et mä voisin mennä bussilla. Mä sanoin et en uskalla mennä yksin. Sit Krista tarjoutu tulee mun "saattajaks". Se oli oikeesti tosi ihana ele Kristalta. Se meinaan joutu jättää pyöränsä päiviksen pihalle ja se on siel vielki nyt sit.. Kiitos Krista <3

Mut joo nää on näitä ihanii valoisii puolii mun elämästä. Ja ihanaa on et äänii ei oo ollu enää joka päivä, mutta... tänään taas... djewdoiuewfiwidwj thirteen cuts ja vaikka mitä shittiä.... ihan sama. En tottele niitä..toivottavasti enää. Jos vaan pystyis olee viiltelemättä. vaikka mulla on yks terä huoneessa. en tiiä... On tää välillä vähän liian perseestä. Niinku mun pelot jotka ei juurikaan ole läiaikoina vähentyny. Niinku mun itsetuho vietti joka tuntuu voimistuvan vaan koko ajan. Ja ainainen väsymys...

Ja sit viel se ajatus siiitä, et maanantaina on hone ja en tiiä heitetääks mut nyt ulos tuolt päiviksest... et mä aloittaisin klubitalon tai jotain.. En kyl haluis sinne. Siel on liikaa vastuuta itselleen. En oo viel valmis siihen. En uskalla muutenkaan mennä sinne,,, tietyistä syistä. Mut jooo... nyt meen nukkuu kyl. Öitä..(kato ku saan unta) :/