Luokkakokous ja kuulia kalloon

Eilen oli luokkakokous. Ala-asteen :) Oli ihana ilta kavereiden kanssa. Tärkeintä mul oli nähä M. Me oltiin ihan bestiksii ala-asteella. Me oltiin vähän humalassa ja puhuttiin henkeviä. M kerto mulle, että mä olin ala-asteella ollu ainoo joka häntä oli tukenu. Olin todella otettu ja vieläkin itkettää ajatella, että mä oon voinu auttaa jotakuta. M on siis niin ihana ihminen. Kerto et hän haluaa nyt puolestaan olla mun tukena. M tietää et mul on psyykkisiä ongelmia ja haluu auttaa. Sano, että aina ku mä tarviin apua ni voin olla yhteydessä häneen. Sano myös että ei aina pääse tänne mun kaupunkiin ku hänel on pieni tytär, mut yrittää tulla jos pääsee :) Upee nainen

Huomen on laulutunti. Se on niin ihanaa.. Tosin viime kerralla mä kohtasin ongelman. Mä en osannu yhtä juttuu :( Vittu oon paska :(((((( Kuula kalloon. Mä aattelin sanoo tänään lauluope R:lle, et en halu enää laulaa sitä lauluu ku en pysty laulaa silleen ku R haluu :( VITTU KU OTTAA PÄÄHÄN.. Ja vielä veemäisempi juttu on se, et musta tuntuu et R tykkään yhen E:n äänestä enemmän ku mun äänestä... :( :(

No ihan sama.. kai mun on vaan totuttava siihen et oon paska kaikessa.. Niissäkin asioissa joissa kuvittelin pärjääväni... Cant help. Pakko sanoo et itseluottamus laski roimasti.. eilenkin... mut en jaksa nyt siit kirjottaa.....

Asiasta miljoonanteen. Mä oon nyt tavannu toimintaterapeutti J:tä. Viime kerta oli randomeista randomein! Me käytiin miekkarin rahoilla ostaa mul meikkei :D WTF? Se on yks keino kohottaa mun itseluottamusta.. Siis meikkaaminen. J on just paras. Mun pitää nyt meikata joka aamu ja se on itseasiassa ihan kivaa :) Ensin sanoin että en uskalla, koska pelottaa et miehet luulee et mä meikkaan niitä varten.. Että haen seuraa.. Ja sit ne voi tehä jotain pahaa :( Mut J sai mut ylipuhuttuu ja nyt se ei oo enää niin kamalaa :)

Mut joo ei mul muuta ollukkaan. Moikkkkkka!

Pää pyörällä!

Nyt on vähän parempi olo.. Ei nyt mikään kuningas olo, mut ei ahdista niiiiiin paljon. Mul oli tänään psykoterapia. Sain puhuttuu niin paljon taas asioita. Huhhuh ku olo keveni! En tiiä miten pärjäisin ilman A:ta!!

Mul oli eilen ekan kerran se "pää pyörällä"-ryhmä. Alkuun jännitti ja ahdisti niin paljon, et pyysin toimintaterapeutti J:ltä saanko lähtee kotiin. J sano, et koitan viel olla siel, et jos olo vaikka helpottais. Onneks jäin koska loppu meni jopa suht hyvin. Tehtiin semmosta onnenpyörä juttuu. Se oli ihan kivaa.. Mut mua tavallaan valmiiks ahdistaa ne jotkut keskusteluaiheet, mitä siel sit tulee.. Mun lisäks siel oli kaksi muuta potilasta ja kaks vetäjää. Vetäjät on toimitaterapeutti J ja hoitaja joka on vaikka TP. Naisia kummatkin. Odotan paljon tolta ryhmältä, paljon!!

Eilen oli myös laulutunti. Se meni niiiiiiiiiiiiin hyvin!! R(lauluopettaja) kehus mua taas hirveesti ja siit tuli hyvä fiilis. Ja ajatella! Se on mies ja mua ei paljon yhtään pelota :) Oon vähän ylpee itestäni, ku pystyn olee siel.

Tänään ku venasin bussii ku olin menos A:lle, ni siin pysäkin kohal auton kans pysähty joku ällö pappa. Kysy et haluunko kyydin. Mun teki mieli raivoo ja huutaa sille "KUIN VITUN TYHMÄNÄ SÄ MUA PIDÄT!!! IHAN KU MÄ NOUSISIN SUN KYYTIIN JA SÄ VIET MUT JOHONKI JA RAISKAAT TAI VAIKKA TAPAT!!!!" Mut mä sanoin vaan: "Ei kiitos" ja se meni pois. A oli tosi tyytyväinen mun toimintaan ja kehus mua, et tein just oikean ratkaisun.

Huomenna nään omahoitaja T:tä(eri ku TP) ja J:tä pitkästä aikaa. Me varmaan tehään jotain ruokaa J:n kanssa. Toivottavasti ei oo niin paljon harhoja huomen ku halun pystyy olee ja tekee ruokaa J:n kanssa.