Runo rakkaalle

En tahdo silmiäni ummistaa, 

jos sinä et ole lähellä.

En tahdo yksin nukahtaa, 

sitä pelkään eniten.

En edes tiennyt, 

että kosketus voi tuntua hyvältä. 

En voi enää edes kuvitella, 

millaista elämä olisi ilman sinua. 

En olisi muuta kuin yksinäinen tyhjiö.

Täysin vailla tunteita, rakkautta. 

Sinä olit se puuttuva pala.

Vihdoin olen kokonainen. 

Ristiriitoja mun pään sisällä

 Niin paha olo itteni kanssa. En ees tiiä mitä haluan. Tavallaan haluun nähä mitä tä elämä viel tuo mukanaan. Mut tavallaan haluun jo pois. Oon paha. Pahuus elää minussa. Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta?? Miks? Eiks mut vois ampuu pois. Haluun pois. Jonnekkin jossa en enää koe olevani paha. Haluun Isän luokse taivaaseen. Tai.. Haluun traumaterapiaan. Ei oo muita vaihtoehtoja.

Sulkisinko viimein kannet, 

tän elämän, kuluneet?

Parempaan pääsenkö?

Vai manalaanko tieni vie?

Antakaa vastauksia.

Olen hukassa.

Tiedän että mua odotetaan siellä.

Mut onko aikani vielä?

Sun seurassa on hyvä olla. 

Mutta oot niin kaukana. 

Miks et voi olla täällä mun vieressä? 

Sun sylissä on turvallista. 

En haluu susta erossa olla.

2007 päiväkirja merkintöjä

Päiväkirjasta 18.11.2007

Do you still remember how I used to love you? I looked into your eyes but I saw nothing. I was so full of love but I had no one to give it for. I tried so hard for very long time. And what did I get?

Now you look into my eyes. My eyes are empty. Out of love or hate. You try to reach me but I'm so far, far away from you and everybody. No one will ever reach my mind again. 

3.12.2007

Damned, I scream.

Damned is my soul.

It's overfull and empty at the same time.

So full of hate and pain.

But so out of love and happiness.

I try to fill my soul with Your spirit but I'm damned.

Damned as the demon itself.

Dreams and thoughts of good life will keep me on this way.

Even though I wanna go,

I still have so much to do in here.

I ain't ready. Not yet.

But when I am...

5.12.2007

Shut up and run

Listen, far away you hear.

Like they already were here.

You don't have to be afraid. 

As long as you see the sun

or heaven so clear.

But when comes the moon, they'll wake.

Ones life is on danger,

but so is yours.

So be carefull of what you wish.

Or you won't ever be his.

There is hope

They took my soul.

They took my heart.

All that is left, is my body.

My empty body

and hate inside it.

I try to scream

but nothing happens.

I try to pray

but no one listens.

And when I take the knife,

and sen the blood

then I feel like something.

Something that lives.

Maybe I am someone after all.

6.12.2007

Run and hide, and they'll never find you.

And you'll never face the truth.

But if you walk and scream,

there's no coming back.

Awake, asleep, 

no one cares how you are.

As long as you are. 

Toinen: 

I know that I did wrong.

I know that I DO wrong.

But I'm not perfect.

Neather are you.

I'm not sure 

but I think no one is perfect.

Except for Him.

So scream, yell, hit or do what ever.

I won't still get any better.

Viel yks:

16.12.2007

To fill the energy.

To reach the top.

To do and undo the things they want.

You have to hate yourself more than anybody.

You have to make yourself want to feel pain and agony.

You don't deserve this life. 

You are too evil.

Gotta stop this.

Gotta make it stop. 

You ain't safe here. 

So go away.

Faid away.

No one needs your stupid fake smile.

No one needs you.

Siinä 15-v Sandran tekstejä. Sisältää varmasti paljon virheitä. Kirjoitin just silleen ku ne luki päiväkirjassa.

Kiitos jos jaksoit lukea kaikki. ❤

Miksi sinä itket?

Miksi sinä itket?

Onko aikasi viimein koittanut? 

Miksi olet yhä täällä? 

Sulje silmäsi.

Et pääse eteenpäin.

Pysähdy, mieti. 

Hetkessä kaikki katoaa.

Ellei ole turvaa. 

Luotatko minuun?

Annatko minun kantaa? 

Jaatko kaiken kanssani?

Huomenna on uusi aamu. 

Se ihana yksi.

 Kun katson sua, näen sen.

Ihanan, kauniin ihmisen.

Kaunis ulkoa, kaunis sisältä.

Aina valmis auttamaan mieltä kipeetä. 

Onneks sain sut mun elämään.

En olis voinu pyytää enempää. 

Oot nyt jo antanut mulle niin paljon. 

Susta välitän, se totuus on.  

Sinä annat minulle voimaa. 

Silloinkin kun mieli mua soimaa. 

Sun halaus tuntui hyvältä. 

Vaik harvoin annan kenenkään koskea. 

Täytyy jaksaa huomiseen. 

Sen sun kannustamana teen. 

Kiitos kun oot siinä. 

Autat hetkinä vaikeina. 

Tämmönen vanha runo löytyi

Yksin laiturilla kesäyönä,

muistot sekoittavat pääni.

Miten pääsisin eroon,

näistä ajatuksista,

näistä valtavista tunteista,

ahdistuksesta.

Yksin laiturilla kesäyönä,

kyyneleet vierivät alas poskea.

Yksi keino auttaa aina,

kyyneleet muuttuvat vereksi.

Runo vuodelta 2018

 Kaikenlaista oon saanut kokea,

mutta sitä katsetta en unohda.

Sä syytit mua, vaikka syyllinen seisoi sun peilissä.

Mä syytin mua, vaikka syyllinen seisoi sun peilissä.

Mä olin lapsi, en voinut tietää,

en osannu silloin sua kieltää.

Sun olis pitäny tietää,

vaikken sillon osannu sua kieltää. 

Ei kenenkään tarvis sellasta sietää,

järkytit pienen lapsen mieltä. 

Mut sitä katsetta en koskaan unohda. 

Jonka sain, kun sä viimein häivyit meidän ovesta.

Runo vuodelta 2014

 Tahdonko mä olla tässä,

tyhjässä, turhassa elämässä.

Pääsenkö vielä eteenpäin? 

Vai päättyykö elämäni tosiaan näin?

Veitsi käteen ja ranteet auki.

Voisin tehä jotain parempaakin.

Rukous tuo rauhaa eloon,

voimaa antaa koko kehoon.

Suhun nyt mä luotan vain.

Oot mulle tärkein ja rakkain.

Muisto vuoden takaa

Jos asiat salaa, 

muuttuuko ne tekemättömiksi.

Jos piilossa varastaa, 

ei siitä jää edes kiinni.

Onko maailma kaunis paikka, 

jos sitä katsoo silmät kiinni?

Onnelliseksiko tulisin, 

jos varjoissa eläisin elämäni?

Valepuvussa, 

pimeässä huoneessa. 

Vankina sellissä, 

silmien ulottumattomissa. 

Yksin itkemässä, 

syvimmässä nurkassa. 

Rukoilemassa mustimmassa yössä.

Verikin muuttuu mustaksi.

Valo avaa silmäni.

Miksi mä oon?

Elämä lipuu silmieni editse.

Miksi olen vielä täällä?

Yksin, tyhjää, pelkoa.

Voisinko jo mennä kotiin?

Suljenko silmäni?

Vai avaanko sydämeni?

Molempiin en pysty.

Uskonko? Toivonko?

Olisiko jo aika huomata?

Vaiko kuolla? 

En tiiä mikä mua vaivaa. Oon sairas päästäni. Ei vittu oon sairas. Vihaan itteeni. Miksi mun piti syntyä? Vihaan tätä kaikkea niin paljon! Helvetti..

Jos kuolen taas huomenna,

anna mun kuolla.

Jos elän vielä huomenna,

tapa mut.

Älä jätä kitumaan niinku nyt teen.

Anna mun mennä.

It's my time to go. I just hurt the people I care about. I can't stay here anymore. Just let me shut my eyes. Pretend I never was here. It was just your imagination. I'm unreal. I was unreal. I have always been unreal and I always will. Let me go. 

Emmä tiiä mikä mä oon. Emmä tiiä miksi mä oon. Emmä tiiä mitä mä haluan olla. Emmä tiiä haluanko mä ollenkaan. 

Mul on niin paljon vihaa mun sisällä että mä räjähdän. Mä räjähdän. En pysy enää koossa. Olisko aika käyttää sitä pikaliimaa. Mitä jos nyt oon? Se olis aika harmillista... Mut en mä kai oo.. Se on mahdotonta. Mut samalla hyvin todennäköistä. En tiiä mihin mä uskon. Time will show..

Jaksanko?

Pakko.

Vai onko?

On.. 

Voisitko vastata? Mä tarviin sua. Kuuletko sä? Ootko siellä? Välitäthän sä musta? Vai vihaatko? Miksi? 

Oonko olemassa? Vai onko tää joku simulaatio? Oonko mä oikee? Vai pelkkää harhaa? Miksi? Mä haluun tietää että oonko todellinen. Ja jos en niin miksi.. Miksi juuri minut on valittu tähän tehtävään? Olenko epätosi? Olenko joku jota ei edes ole? Vai olenko jotain erityistä? Jostain maailman ulkopuolella?

Mikä siinä maksaa?

Mikä on tän elämän tarkotus?

Kärsimyskö, vaiko uusien asioiden saavutus?

Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta?

Toisii satutetaan ilman aihetta.

Tahdon jo päättää mun elämän.

Voimia tarviin siihen enemmän. 

Voimat loppuneet kokonaan,

kai sitä vois laittaa ittes jojoon vaan.

Eihän täs oo mitään järkee,

vaik tiiän et oon monelle tärkee.

Haluun sulkee silmät ja vaipuu ikiuneen.

Taivaan porteilla Jeesus kutsuu mut luokseen tulee.

Haluun kuolla. Melkein enemmän kuin koskaan. Oon jo valmis. Täysin valmis, menee taivaan kotiin. Hitto. Mut miten mä teen sen. Niin että se ei voi epäonnistua. Junan alle? Tiiän jo paikankin että missä. Hitto kun haluun vaan kuolla. Mul on paha olla vaikka en tuokkaan sitä esille kauheen usein...

Sattuu. Sattuu niin vitusti. 

Voisinpa vaan sanoo hyvästi..

Itkettää, vaiks samalla ei..

 Tiiän. Kyl mäkin vihaan mua. Mut pitääks se näyttää noin selkeästi.. Mul on kylmä. Varpaat jäässä. Toivottavasti ei sada lunta huomenna. Tai räntää. 

Ens viikol on intervallijakso. Pääsee vähän lepäämään. Ei tarvii pariin päivään miettii oikeestaan mitään. Ruoatki tulee valmiina tarjottimella. Toivon että saan kivat huone kaverit. 

Huomen kotikäynti... kai? Vai pitääkö mun mennä aspatalolle jakaa lääkkeet? En mene. Ahdistaa jo valmiiks koko ajatus. En mene.. kui oon tämmönen luuseri joka ei pysty mihinkään. Harmittaa. Mut ei voi mitään. Mä oon tämmönen. Luuseri isolla ällällä. 

Tekee taas mieli viiltää. Ja siis miks ei? Mä oon niin paha ihminen että ansaitsen sen. Ja lisäksi se tuo hallinnan tunnetta. Ikävöin sitä. Verta, kipua. Sitä tunnetta ku viileä terä koskee ihoa. Vittu mä kaipaan sitä. Mut en voi. Koska lupasin äitille. 

Oikeesti. Tekis mieli vetää dosetillinen lääkkeitä. Ja nukkuu pois. En jaksa tätä enää. Ei tä tästä mihinkään muutu. Oon niin paha että joudun helvettiin joka tapauksessa. Joten miksen voi vaan nopeuttaa sitä tapahtumaa ja tappaa itteni. 

On vaikee selittää tätä tunnetta. Oon vaan niin epätoivonen. En pysty. En jaksa. Tappakaa Mut.

Mikä mua riivaa,

olenko vaan niin huono.

Eikä mua voi auttaa,

sais mut jo korjaa kuolo.

Liikaa paskaa pääs,

en enää kestä.

Yksin vaan mä jään,

ei jälkeekään elämästä.

Vittu ku vois vaan ampuu,

aivot pihalle päästä.

Jälkeenpäin ei voi katuu,

ei tuu enää hyvää tästä.

Miks mun piti syntyy...

Te jätitte muhun jäljen

Mut tapettiin ku olin viis.

Murhattiin kylmäverisesti veitsellä siis.

Syytin itteeni yli 20 vuotta. 

Häpesin itteeni syyttä suotta. 

Enhän mä mitään siitä ymmärtänyt. 

Harmitti vaan ku sen henkilön piti lähtee meiltä pois heti nyt. 

Sen miehen vihainen katse joka ei häivy mun mielestä koskaan.

Katso peiliin, syyllinen seisoo siellä vaan.

Miks kukaan ei kertonut mulle etten oo syypää.

Kai ne aatteli et tää asia vaan tähän jää.

Kun mä vihdoin olin päässyt siitä pahasta melkein yli, tulit sinä.

Teit mulle pahaa jota en voi unohtaa ikinä.

Veit mun ihmisarvon, ihmisyyden ja koskemattomuuden. 

Olinko tosiaan tosiaan vain 11euron arvoinen.

Älä itke Sandra. Tätä ei tapahtunut.

Älä itke Sandra. Mitään ei tapahtunut.

Miks mulla ei ollu oikeutta päättää mun kehosta. 

Mielessäni teille kostan. 

Parempi kai yrittää antaa anteeksi.

Vaikka te teette sen aivan vitun vaikeeksi. 

Mun on ollu pakko ottaa oma keho haltuun, siksi viiltelin.

Mut se on nyt loppu, päätin niin.

Pakko oppia hallitsemaan kehoa jollain toisella tapaa.

Yks asia on varma, itteeni en tapa.

Älä itke Sandra. Mitään ei tapahtunut. 

Kyllä tapahtui. Ja se tapahtui mulle. Kahdesti. Ja oikeus ei tapahtunut. Kumpaakaan ei tuomittu.

Kyl mäkin vihaan mua

Tääl on liian kylmä.

En jaksa enää taistella.

En odota ensi yötä.

Ne on täynnä painajaisia.

Mua sattuu, joka yö.

Päivälläkin äänii.

On todellakin työ

Olla tottelemat käskyi jäisii.

Viillä, vedä lääkkeit.

Tapa ittes, tapa ittes.

Kuka sua tartteis.

Lähe menee sitte, menee sitte.

Ehkä huomenna saan voimaa.

Tehä sen vihdoin.

Kohdata Jumalan taivaan.

Ja laittaa oven kii.

Oon vaan taakaks

Mun pää on täynnä kaikkee paskaa. Tekee mieli viiltää. Kattoo ku se tumman punanen veri laskee kättä pitkin. Miks mä en saa päättää mun kehostaa. Aina muut vaan käyttää mun kehoa.  

On helppo olla lihava. Harvemmat ihmiset kiinnostuu musta. Näin on turvallisempi. Kumpa tää elämä olis jo ohi. Ei tartteis enää kärsiä. Ku ei musta oo vittu mihinkään. Vihaan itteeni.

Kelatkaa ihminen, joka on maailman paskin ja inhottavin. Oksettavin ja vastenmielisin. Mieti sen naamaa. Mieti miten paha ihminen se on. Ja sit mieti ettet ikinä pääse siitä ihmisestä eroon. Se vaan on aina joka paikassa missä oot. Se ei jätä sua ikinä rauhaa. Sä vihaat sitä ja se vihaa sua. Mut et pääse siitä eroon, 

Voispa ittelleen hankkii lähestymiskiellon.

Ei tästä tuu vittuukaan. Olispa mun elämä jo ohi.

Sitäpaitsi lääkehiili on ihan kauheen makusuta.

Äänet kiusaa. Käskee viiltämään. Olisin vaan halunnu nukkuu tän päivän, Mut ku otin taas muutaman tenoxin liikaa. Ja jouduin päivystykseen. Onneks en sentään osastolle. Unet ollu taas 2-5h yössä. Ja kun meen porukoille ni täytyy pitää kulissei pystys. En haluu et ne näkee et oon taas alamäessä. Tosin mitä välii silläkään on. 

Joku vois tulla ampuu mut. Oon semmostakin miettiny et otan pikkuveljen kuulapyssyn ja uhkailen sillä poliisia. Ni sit sen poliisin on pakko ampuu mut. Ainakin mä toivon.

En usko et kukaan jäis mua kaipaamaan. Oon vaan niin turha. En halua helvettiin mut oikeestaan en nää täs mitään vaihtoehtoja. Mun on pakko tappaa itteni. Oon vaan taakaks.

Sä satutit mua

rikoit mut

vihaan sun tekoa

mut samalla 

rukoilen sulle pelastusta

en halua pahaa sulle

vaikka niin vois kuvitella 

Mikä oikeus sulla oli

tuhota mun elämä

Toivon silti että taivaan portilla

sunkin synnit on maksettu

Jumalan armo on suuri

suurempi ku sun tekos

Yritän antaa anteeks

mut se on vaikeeta

En osaa mitään. Oon surkee kaikessa mitä yritän. Ja se syö mut elävältä. Motivaatio katoaa. Koko elämän suhteen.

Jos oon viel elos sillon. Kampaamo käynti parin viikon päästä. Ja äitin valmistujaiset 28.8

Sekavaa paskaa.

En pysty syömään enkä mitään. Tinnitus melkeen yhtä kovaääninen ku äänet mun päässä. Se mies laittaa ääniä mun päähän. Se haluu tuhota mut. Se haluu että mä tapan itteni. Mut oonkin vahvempi ku se kusipää. Mä en luovuta. Ainakaan ihan vielä. Vaikka toivon että mul olis pokkaa tehä se. Itsemurha

Ahdistaa

Terve vaan. Väsyttääkö? No ei. Miksi ei? Koska ahdistaa. Mikä? Koko tää elämä.

Miksi mun piti syntyä? Onko mun elämä vaan yks vitsi? On se. Eiköhän nää naurut oo jo naurettu? Eiköhän oo aika jo lopettaa tää. Pää täynnä ja tyhjä samaan aikaan. Olis niin paljon asiaa mut en saa ajatuksista kiinni. Ahdistaa.

Oli miten oli mut se on mun syytä. Anteeksi.

Kielletty rakkaus.

Olis jo aika unohtaa.

Mutta se on mahdotonta. 

Miten joku jota rakastan näin paljon,

voi aiheuttaa näin suurta kipua.

Auta mua unohtaa sut. 

Anteeksi

Ne tappaa mut. 

Ne ei jätä mua rauhaan.

Pikku hiljaa katoan jäljettömiin.

Sit mua ei enää oo.

Taisteluden taistelut. 

Armoton sota. 

Lähtekää pois mun päästä. 

En kestä enää.

Hyvästi.

Miks en voi ymmärtää. 

Se ei ollu mun syytä. 

Vihollinen, pahuus, 

ei seiso mun peilissä.

Mutta se elää minussa. 

Yritän alkaa nukkuu mut kaikki pahat asiat kiertää kehää mun päässä. Auttakaa

Runo

Sulje silmäsi.
Mieti hetki.
Etkö näe?
Odota. Tunne, kuule.
Haista ja maista.
Vieläkäänkö et näe?
Vaikka kaikki ympärilläsi,
on aukeaa.
Aukeaa kuin hehtaarien viljapellot,
aukeaa kuin aava sininen meri.
Avaa silmäsi
ja kaikki katoaa.
Et saa enää koskaan,
et koskaan näin tuntea.

Liian suuria tunteita

Tää tunne on liian suuri,

silti sitä tunnen vain juuri ja juuri.

Tää on liian salaista tietoa,

siks en uskalla tätä tuntea.

Tahdon sulle puolet mun sydämestäni antaa,

vaikka tiiän että et voi sitä mukanasi kantaa.

Tunnen väärin, mut en voi tälle mitään.

Teit muhun vaikutuksen, en voi sitä kieltää.

Tahdon eroon tästä tunteesta,

koska tiiän et tä ei tuu onnistuu.

Silti sut luokseni haluan,

enemmän ku koskaan, sen sanoa uskallan.

Runoja

Ulkona on kylmä

Kuin kylmää sydäntä minua kohtelet.

Kuin rakkaudetonta kiveä.

Istut vierelläni muttet näe minua.

Avaan silmäsi.

Mieleni on puhtaan valkoinen,

kuin meren selkää lipuvan laivan purjeet.

Et kosketa.

En tunne.

En tahdo.

Vaikee rakkaus

Tää rakkaus on liian monimutkanen.

Huomaathan kuitenkin että käytin sanaa rakkaus.

Sitä ei uuvu, vaik tää onki mulle vaikeet.

Mä kärsin täs suhtees,

liikaa luurankoja kaapis.

Tuntuu ku tukehtuisin.

Sun alle jään.

Mut silti rakastan.

Ja kovaa.

Kuulethan

Isä kuulehan,

voin huonosti.

Voitko auttaa?

Tän tuskan pois ottaa?

Isä kuulethan,

mulla on paha olla.

Kuuletko tuskani?

Kivun sielussani?

Isä kuuntelethan, 

mua ahdistaa.

Tahdon rakastaa,

mut se on vaikeaa.

Rukous

On aika nyt kädet yhteen liittää.

Sinua, rakas taivaan Isä kiittää.

Rukouksesta saan taas voimaa.

Jaksan elämää vastaan taistella koittaa.

Välillä tuntuu että kaikki ympärillä kaatuu.

Et mikään mihin uskon, ei oo taattuu.

Silloin muistan sinua, Isä.

Sinuun uskon koko ajan lisää.

Välillä tuntuu että paha on heti selän takana.

Että tää maailma on paikka katala.

Onneksi tiedän että rakkautesi on läsnä.

Aina, nyt ja tässä.

Kiitos Isä kaikesta.

Tahdon Susta kertoa

Tuntuu vajaalta tää elämä.

Ilman sua oliskin, Isä.

Rakkautes on suuri,

se tekee mut kokonaiseks.

Ei mun tarvii tääl yksin pärjätä, 

sillä tiedän että Sä et jätä mua tyhjyyteen.

Herra mä tahdon Susta ihmisille kertoa.

Jakaa ilosanomaa.

Laulaa Sinusta kaikelle maailmalle.

Kertoa kuinka paljon Sä rakastatkaan.

Jokaista yhtä paljon.

Niin syntistä kuin synnitöntä.

Kertoa että kaikki mitä meidän pitää tehdä,

on uskoa Sinuun.

Uskoa armoon, pelastukseen.

Muuta se ei vaadi.

Kiitos Isä että olet läsnä joka hetkessä.