En sitte päässykkään lomille, tälläkään viikolla. En edes päivälomalle, koska olin sanonu hoitajalle, et mun tekis mieli hajottaa peili ja viiltää ranteet auki ja kuolla pois. Sanoin sen, koska siinä tilanteessa se olis voinu vaikka tapahtua, oli niin pahat harhat ja flashbackit. Eilen sitte tietty harmitti ja vitutti et olin menny sanomaan sen.. Mut siinä tilanteessa se oli pakko.. Mun pitäis vaan hyväksyä se.
Tänään on sitte tuomion päivä, eli hone... Saas nähä jatkuuko pakkohoito, vai siirretääks mut johonki. Kerron sen tänne heti honen jälkeen. Vähänks mua jännittää--
Nyt meen sit johonki käsityöryhmään vähän tsekkailee, et mitä siel tehään.. Aika naurettavaa, et mä oon semmoseenki suostunu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti