tiistai 26. heinäkuuta 2016

Mut siitä ei saa puhua

Oon sekasin mut siitä ei saa puhua.. sekasinsekasinsekasin. Mä vaan haluun jo pois.... olin just laivalla äidinäidin kanssa. Yritin tosi kovin piilottaa oikeet tunteet ja harhojen kuulemiset... se oli todella väsyttävää... mut kyl mumma aina välillä kysy et mikä mulla on. Mut siit ei saa puhuu... kaikki on hyvin.

Haluun viiltää. Mun kuuluu viiltää. Niin ne sanoo.. viillä viillä viillä... niin ne huutaa VIILLÄ VIILLÄ VIILLÄ! Mä oon paha olento. Siks ne tarkkailee mua. En oo ihminen. Oon olio. Mut siitä ei saa puhua. Ne kieltää

Kaikki on hyvin

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Jättäkää mut rauhaan

Onko mun aika jo kadota? Pelottaa ja ahistaa... itkettää ja vitutta.... haluisin vaan kuolla pois. Mitään ei oo enää tehtävis. Mun kuuluu kuolla. Yritän tsempata ja esittää hyvin voivaa koska en halu sairaalaan. Mut mä tiiän mitä tääl tapahtuu. Oon niitten jäljillä.. Ei mun kanssa kannata alkaa mitään tämmösii. En oo mikään tyhmä joka ei huomaa mitä ympärillä tapahtuu. KAIKKI on mua vastaan.

Lakatkaa kiusaamasta mua. Mä tiiän että te laitatte ääniä mun päähän. Haluutte mut tutkittavaksi osastolle koska en oo ihminen.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Ahdistaa yksin ja seurassa

Paskaa... äänii ja nukkumisvaikeuksia. Äänet käskee tappaa itteni ja kaikki muut. Pelottaa olla ihmisten seuras ku pelkään et flibaan ja tapan jonku. En halua olla mä.

Mä menin tiistaina yhteisiin tiloihin jakamaan lääkkeet. Veitset laatikossa alko huutaa. "Tapa ittes. Ota veitsi ja viillä ranteet auki. Tapa T. Tapa T (kuntoutuskodin hoitaja T)." T meni käymään kansliassa ja ku se tuli takas ni mul oli veitsi ranteella. T otti asian tosi kevyesti eikä pelästyny ollenkaan. Käski vaan rauhallisesti laskemaan veitsen alas. "Mun on pakko tappaa itteni" "Eikä ole",T sano.  "Mua pelottaa et mä satutan sua", mä sanoin.

Intettiin siin jonku aikaa. T:llä alko olla kiire muualle ja lääkkeetki oli viel jakamatta. Nousin ylös tuolilta veitsi kädessä. Olisin voinu tappaa jonku. Mä kävelin kohti T:tä. T sano ihan rauhallisesti et jos tuun lähemmäs ni se soittaa ambulanssin ja poliisit. "Laita se veitsi nyt alas ja tuu jakaa lääkkeet. Muk täytyy oikeesti kohta lähteä" Sain sit sen verran todellisuudesta kiinni et laskin veitsen pois ja istuin sohvalle lääkkeiden ääreen.

Toi oli oikeesti tosi pelottava tilanne. Olisin voinu tappaa itteni tai T:n. Onneks mitään ei käyny ja en joutunu osastolle. Sivutettuin myös salaliitto aihetta mut en usko et T kuuluu siihen. Se piti ajatusta täysin mahdottomana.

Mä ma-ti ja ti-ke öinä en nukkunu ollenkaan. Pyörisin vaan sängyssä äänten keskellä. Sit keskiviikkona mun oli pakko päästä takas porukoille ku en pystyny olee yksin. Äiti haki mut onneks kotiin ja oon nyt tääl. Parina viime yönä oon nukkunu viis tuntii per yö. Eli univelkaa kertyy... tapasin tänään miekkarin omahoitajan. Tehtiin pieni muutos lääkitykseen tän viikonlopun ajaksi. Saas nähä auttaako tohon nukkumiseen. Jos ei auta ni oon pulassa. En jaksa enää tälleen. Äänii tulee ku en saa nukuttuu ja uni ei tule koska kuulen ääniä.

Sanoin tänään miekkarin omahoitajalle et ei mua se haittaa et jos mä tapan itteni. Mä vaan pelkään et satutan muita. Omahoitaja lupas soittaa mulle maanantaina. Saas nähä onko vointi yhtään parantunu...

Sori taas sekavuudesta mut pistetään se tän 10h/5pv unimäärän piikkiin....