Tosi kiva.. En välttis pääse sunnuntaina kotilomille, edes illaks.. Oon liian epätasapainonen muka. Vaan koska eilinen meni niin huonosti. Itkin koko illan ja olisin halunnu kuolla. Mut mä sain tarvittavat kaks kertaa ja toka satsi autto vaasta. Oli kyllä järkyttävä olo, mut en tehny mitään tyhmää... Jos ne meinaa pitää ua täällä niin kauan et kaikki paniikkikohtaukset ja ahdistukset on menny pois, ni mun kandee varmaan raahata oma sänky ja teevee tänne. Kyl siin sen verran monta vuotta menee, et ei nää sairaala olo suhteeet enää toimi mulle.
Mä tiiän et oon outo, mut mulla on vieläki ikävä terapeutti S:ssää. En varmaan nää sitä enää koskaan. S olis osannu auttaa mua eilen paljon paremmin ku nää hoitajat täällä. Ja ilman mitään tarvittavia.... Oikeestaan S oli ainoo joka osas auttaa mua oikein niissä tilanteissa ku oon katoamaisillani. Se osas auttaa ankkuroitumisessa.
Oon muutenki ajatellu Dkt:tä lähi päivinä. Oon saanu yös toisten potilaitten ongelmiin ängettyy dkt oppeja. Hyvä kiertämään. Se on ihan hyvä juttu. :)
Kohta on käsityö kerho.. Joten moikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti