torstai 31. joulukuuta 2015

2015

Paskin vuosi takana.. ja todennäkösesti viel paskempi tulos. En uskalla toivoo mitään positiivista. Ku mitään ei kuitenkaan tapahdu.

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

juup

Salases uutta

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

jouluks kotiiiiiiin

Pääsen ainakin jouluks kotiin :) oon nyt ollu pe-su kotoon(vanhempien luona). Tänään takas ossalle ja tiistaina taas tänne joulun viettoon. En viel tiiä et kuin pitkät lomat sitte on joulun aikaan.

En saa mennä omaan kotiin koska viiltelin sillon viimeks siel. Varmaan vasta uuden vuoden jälkeen saan mennä kotiin.

Mut ehkä siirretään asumaan  johonki mis on 24/7 joku hoitaja paikal. Ne luulee et en pärjää tuoö ku siel pn hoitajat vaan ma-pe klo 8-15. Tääl mun asuin kunnas ei vissiin ole semmosta et voi olla et joudun muuttaa toiseen kaupunkiin. En todellakaan oo muuttamassa! Mut mitään ei oo viel .

tiistai 8. joulukuuta 2015

takas osastolla

Jouduin takasi osastolle ku viiltelin.... pyysin eilen yheltä hoitajalta et jos se olis voinu tappaa mut. Vastaus oli tietty ei. Sit yritin tukehduttaa itteni muovipussilla. Hoitaja ennätti valitettavasti paikalle ja pelasti mut. Sit jouduin eristyshuoneeseen ja sain piikillä tarvittavia ku en suostunu ottaa suun kautta.

Tänään yks potilas lukitsi mut erkkaan.. se muutenki kiusaa mua ja haukkuu. Tänään se sano mulle et ootko hyvä ottaa suihin. HYI VITTU! Mä kerroin senki hoitajalle ja nyt se potilas vissiin siirretään huomen johonki toiselle osastolle. Onneks...

Pääsin jo tänään erkasta pois ja otin lääkkeet ja kaikki. Ehkä tää tästä pikku hiljaaer

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

perjantai 4. joulukuuta 2015

Kotiin

Pääsin pois osastolta. Oon nyt vanhempien luona ja maanantaina meen omaan kotiin Nellin kanssa. Mul tulee kotihoidosta joka ilta joku antamaan ilta lääkkeet, jotta ne ei jäis väliin ja sit olisin taas pian osasto kunnossa. Mua vähän jännittää, et miten pärjään yksin. Mul on varattuna kriisi paikka osastolla ens torstaihin saakka, jos tuntuu etten pärjää.. Saas nähä miten käy.

Äänet ei oo loppunu. En ees pyyä tarvittavia, koska en haluu osastolle. Jos ne aattelee, et en pärjää ku tarviin tarvittavia lääkkeitä.

Kohta tulee lasku sairaalasta. Saankohan taas seurakunnalta apua sen maksamiseen.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

osastolla yhä

Osastolla yhä. Hetken meni jo paremmin mut nyt kaikki kaatu taas niskaan. Tahdon luovuttaa. Ahdistaa liikaa. En kestä tätä viiltämättä. Oon viillelly.. pahastikkin. Suoraan ranteen suonen päälle. Se oli itsemurha yritys. Pieleen mennyt sellainen. Oon yrittäny myös tukehduttaa itteni muovipussilla ja suihkun letkulla kuristaa itteni. Pieleen menny kaikki kerrat. Oon niin paska et en saa itteeni ees hengiltä.

Perjantaina pitäis päästä jo kotiin. En oo kyl läheskään valmis. Mitä teen?

perjantai 16. lokakuuta 2015

osasto elämää

Paskaa.. pakkolääkitty injektioina. En uskalla syyä ja lääkkeitten ottokin vaikeeta. Haluun vaan kuolla pois. Vein eilen hiuspinnit pois ku äänet käski työntää ne pistorasiaan. Pelastin henkeni.... taas. Kui ees tein niin. I'd be better of dead....

Salases uutta ja pelottavaa

maanantai 12. lokakuuta 2015

ei näin

Päivystykses venaamas kyytii osastolle :(

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

:(

Osastosta puhutaan taas

lauantai 3. lokakuuta 2015

Paskaa, vähän hyvää ja lisää paskaa + salases uutta

Noin kuukauden ajan yö unet ollu 3-5h/yö. Kokeiltiin kaikkee. Ihan elämäntapa muutoksia, kuten ulkoilu, ei illalla liikaa ruokaa, pepsi max pois jne jne. Sit alettiin kokeilee lääkkeitä. ketipinor eka 100mg:sta 200mg. Ja kun sekään ei auttanu ni nostettiin viel 300mg:aan. Kokeilin tenoxii ja viime viikolla torstaina meni kertakaikkiaan yli. En vaan enää kestäny. Olin nukkunu liian vähän. Otin yhteyttä mun omaan hoitajaan. Lääkäri ei ollu enää paikalla, eikä  ollu tulos perjantainakaan, joten T ehdotti et otan melatoniinia. No mä sanoin jo heti et ei se auta. Päätettiin kuitenki kokiella, ku ei ollu muutakaan keinoo tarjolla....

No eihän se auttanu. Maanantaina T oli sit lääkärin kierrolla puhunu asiasta ja sain sit uudeksi lääkkeeksi rivatrilin. Ja hallelujaa! Mä oon nukkunu nyt viikon ajan 10 tunnin yöunia. I-HA-NAA!!

Mutta... Olo ei oo paljoo kohentunut. Täl viikolla mun piti pariin otteeseen mennä vanhempien luokse ahdistuksen ja pahan olon takii. Ahdistus ja äänet on kovina. Ku tapasin T:n perjantaina, kysyin, josko voisin saada tarvittavia. Se lupas kysyy lääkäriltä heti maanantaina. Ku mun on vaikee osallistua kuntoutuskodin ryhmiinki ahdistuksen ja äänien takia. Yksiki kerta ku me grillattiin, ni äänet käski valella itteni sytytysnesteellä ja tuikata itteni tuleen. Sytytysneste oltiin sillon jo viety pois ni en päässy toteuttaa sitä..

Eniten mua ehkä pelottaa se ku kuntoutuskodin työntekijä N oli mun luona kotikäynniillä. N on ihan huippu kiva. Mut niin, se pelotti, ku äänet käski tappaa N:n. Sanoin N:lle et "sun kannattaa varmaan lähteä pois nyt" N ihmetteli ja kysyi, että miksi. "Äänien takia" mä vastasin. N sano: "Mut en mä kuule mitään ääniä, ne on sun päässä... vai käskeeks ne äänet tekee mulle jotain pahaa?" Mä nyökkäsin. N oli ihan kylmänviileä ja sanoi, että ei pelkää mua. Mä saan kyl nykyään tosi hyvin kontrolloitua mun impulseja. Muutenhan mä olisin jo vähintäänkin kuollu. Mut se oli pelottavaa, koska mä olisin oikeesti voinu tappaa sen. Olin sillon ehkä vähän psykoottinen..

Mult otettiin lääkkeet pois. Saan vaan aamu ja iltalääkkeet mukaani. Mun pitää joka päivä (paitsi viikonloppuna) hakee lääkkeet tuolt yhteisistä tiloista. Ja ne ei anna mun viinapulloo takasin. Sekin vituttaa. Olis ihana juua perseet. Yksin. Tähän pahaan oloon. Se auttais.

Mul jopa vihjailtiin osastosta, mut en oo menos sinne enää koskaan!

Sori ku tuli niin pitkä postaus. Oli niin paljon asiaa. Ja enemmänki olisin voinu kirjottaa, mut tuskimpa kukaan lukis tästä pidempää postausta. Eli moikka!

lauantai 5. syyskuuta 2015

i hate it

Mä en ymmärrä mitään enää... mikään ei onnistu. Yöt nukun 3-4 tuntii yös. Mitään en jaksais tehä ja äänet ja flasbackit taas voimissaan. Paskaa. Haluisin vaan kuolla pois. Kill me please.

Mä niin haluisin viiltää mutta en aio. Oon jo niin pitkällä. Kolme vuotta tulee täyteen joulukuussa. Terä kutsuu joka päivä. Yhä. Monta kertaa päivässä. Aina ku nään jotain millä voi viiltää. Veitset, sheiverit, sakset, lasinsirut.... ne laukasee mussa itsetuho vietin. Ja niinku sanoin, tää taistelu on joka päiväistä.

Mul nostettiin ketipinorii nukkumisen takii.. saas nähä miten toimii.

sunnuntai 30. elokuuta 2015

...

I wanna die. Right now please

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Turhaa ja salases uutta

En tosiaan tiiä, mitä viime tekstin lopussa tapahtu.. outo juttu. ja en ees muista enää, et mitä siin piti lukee..

No mut joo..

Salases uusi teksti. Koskee viime perjantaita ja flashbackeja, jotka on taas kuvioissa...

Mut nii. Sovittin tukiasunnon työntekijöiden kanssa, että mut tullaan herättää ysiltä ens viikol joka aamu. Mitäköhän siitäkin tulee.. Pakko yrittää. Nyt on mentävä nukkumaan, Ja tosiaan salases blogissa on uus päivitys, ku en tänne halunnu kirjottaa tosta aiheesta

perjantai 21. elokuuta 2015

"En haluu, et se mies tunkeutuu mun reviirille" + salaises uutta

Kesä tuli ja meni. En oo kirjotellu pitkiin aikoihin. En oo jaksanu ja ei oo vaan kiinnostanut. Nyt aattelin kertoo taas vähän kuulumisii...

Kesän vietin porukoiden luona. En mitään erityistä tehny. Siivottiin muutava huone äitin loman aikana. Oli suhteellisen iso urakka. Ehdin käymään myös kesäteatterissa ja isovanhempien luona kahden kaverin kanssa. Meil oli tosi kivaa. Pelattiin lautapelei ja kaikkee. Paras peli oli ehdottomasti Harry Potter peli. Olin siinä tosi huono, koska oon nähny ne leffat ehkä kerran. Mut kaverit on nähny ja lukenukki ne useemman kertaa.

Nyt oon taas tääl omas kotona(eli tukiasunnolla). Lähes koko kesä ilman äänii, mut nyt ne on taas alkanu. Kuulen joka ilta "cut,cut,cut..." Ja eilen illalla äänet käski työntää veitsen leivänpaahtimeen. Vittu. Oon onneks kuitenki pystyny selättää äänet ja halut viiltää tai tehä muutakaan itsetuhoista.

Yks asia vaivaa... Ku mun psykoosityöryhmän omahoitaja T(jota nään viikottain) alkaa työskentelee jonku opiskelijan kanssa. Mul ei oo tavallisesti mitään opiskelijoita vastaan, mut tää on mies puolinen, Enhän mä pysty mitään puhuu ku se on paikalla. Ja sitte ku T on raahaamassa sitä jäbää mun kotiin. EN HALUA!

Juttelin psykoterapeutti A:n kanssa asiasta. Sanoin, että en haluu, et se mies tunkeutuu mun reviirille. A nappas tietty heti kiinni noista mun sana valinnoista. "Tiiätkö sä, mistä tä sun tunne johtuu?" Kyl mäkin heti tajusin, et mitä olin sanonu, mut kohautin vaan harteita. "Tä johtuu siitä, et suhun on tunkeuduttu ilman sun lupaa. Sun pitää kuitenki pitää nää kaks asiaa erillään. Ei tää miesopiskelija tunkeudu suhun vaan se tulee käymään sun kotona." jne jne... No joo.. kai ne vähän sekottuu keskenään. En tiiä....

Tänään sain kerrottuu tukiasunnon sijaistyöntekijälle N:lle, et äänet käskee viiltämään. Kerroin, et saan jonkunverran kontroloitua ääniä. Kerroin, et oon ehkä vähän yksinäinen. Vitsi N oli ihana <3 ahdistaa.="" alko="" aloin="" aluksi.="" autto="" en="" et="" hemmin.="" hengitt="" hengityst="" hoitajien="" ihan="" itteeni="" ja="" kaks="" kanssa="" kehotti="" kertaa="" kontrolliin="" lopulta="" m="" me="" menin="" menn="" minenki="" mua="" mut="" my="" n="" nii="" no="" onnistu.="" p="" pelaa="" pelattiin="" rauhallisesti.="" rauhottaa="" saanu="" sano="" se="" siel="" sikana="" sit="" tietoisesti="" tiloihin="" vaik="" voisin="" voitin="" yhteisiin="">
Mut joooo.. sori kilometripostauksesta, mut nyt meen nukkuu. Öitä !

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Selkeyttä elämään

Nyt se sit varmistui. Skitsofrenia. En oikeen tiiä vielä enempää, että mikä niistä, mutta vissiin paranoidinen skitsofrenia. Mul oli tänää hoitoneuvottelu, joka oli nimenomaan mun diagnoosin selvittämistä varten. Siel oli mun lisäks lääkäri ja hoitaja T ja toimintaterapeutti J. Olihan se jo odotettavissa, ni ei silleen pelästyny ku lääkäri sano sen sanan.

Mul on jo pitkään yritetty selvittää mun diagnoosia. Oon helpottunu ku tiiän sen nyt. Vaikka ei oo kiva kantaa tämmöstä titteliä mukana. Oonko nyt sit hullu?

Luulin et perheelle kertominen olis ollu pahempi juttu, mut kaikki oli tosi ymmärtäväisiä. Kai nekin oli jo vähän venannu ja ei se niillekkään tullu ihan puskista. Makelle en oo viel kertonu......

maanantai 8. kesäkuuta 2015

päääpyörälläää + salases uutta

Tänään oli pääpyörällä-ryhmä. Se meni ihan hyvin. Sain ahdistuksen ja äänien yli tehtyy kaiken mitä piti, vaikka välil oli vaikee keskittyy. Sain keskittymättömyyden ja ahdistuksen lähes näkymättömäksi, mut ne oli aika ajoinn tosi voimakkaita.

Siel oli tällä kertaa vaan mä ja yks M hoitajien lisäksi. M kerto, et sitä on kiusattu sen koon takia. Mul nousi heti empatiat sitä kohtaan, koska tiiän ite kuin perseestä se on ku missään, edes sairaalassa tai kotona, ei saa olla rauhassa. Teki mieli alkaa puhuu siitä M:n kanssa. Kertoo, et ymmärrän ja et ei kannata välittää, mut en uskaltanu...

Salases blogisssa uusi postuas, nyt meen antaa Nelllille ruoan. moi


lauantai 6. kesäkuuta 2015

Taasko? + salases uutta

Joo... näin taas sen miehen... Oltiin äitin kans kaupas ja se oli siel. Olin just menos hakee mehuu ja äiti meni toiseen suuntaan hakee eläimille ruokaa. Onneks..... en haluu, et äiti tietää kuka se on. No mä olin sit yksin siinä kun näin sen. Se katto mua pitkään. Oli aika lähellä.. Ei moikannu ja hyvä niin. Se meni sit toiseen suuntaan ja mä jäin sinne mehuhyllyille. Hengitys alko tiheentyä. Mua pelotti ihan vitusti. Lähin melkeen juoksee kaupan toiseen päähän ja rukoilin, et se menis vaan pois. Näin sieltä kaukaa, et se oli kassa jonossa. Mä jäin venaa sinne hyllyjen väliin. 

Olin aika pitkään kadoksissa, ku en uskaltanu liikkuu. Sit äiti soitti mulle. "Missä sä oikeen olet?" Mä sain sanottuu suht normaalilla äänellä, et menin hakee suklaata ku teki mieli. Vitut.. olin piilossa. "No missä sä nyt olet?" En ollu lähelläkään karkkihyllyjä. Ne on niin lähel kassaa ja mä en halunnu enää nähä sitä miestä. "No mä oon tääl.... tota tääl ööö... jätskien luona ku meinasin ensin et haluun jätskii mut haluun sittenki suklaata." Valepukki. No me mentiin sit sinne karkkihyllyil yhessä. Mä halusin ostaa aikaa, et se mies olis varmasti hävinny jo pois, parkkipaikaltakin.

Mä sit menin valitsee suklaata. Viivyttelin. "Mitäs mä ostaisin....? hmmm.. enpäs tiedä hmmm" No lopulta päädyin sit äitin hoputtamana ottamaan hopea toffeeta. Sit me mentiin kassalle. Se ei ollu enää siinä. Olin niin helpottunu, mut samalla todella todella ahdistunu, ku olin ylipäänsä nähny sen miehen.

Mentiin sit autoon. Mä varmistin et sitä miestä ei enää näy. Kerroin sit myöhemmin kotoon äitille, et näin sen miehen. Äiti sano, et miks en kertonu äitille kuka se oli. Mä sanoin, että en halunnu, ja että haluun vaan unohtaa koko tapahtuman ja ihmisen. Ku äiti viel kyseli, et kui en kertonu, ni mä sanoin, että en haluu, et äiti joutuu vaikeuksiin.... En tiiä mitä äiti tekis sille, jos näyttäisin äitil kuka se on.

Mut joo.. ei mul kai muuta tänne.. salasessa tosiaan uutta ja silleen

torstai 4. kesäkuuta 2015

se loppu nyt + salases uutta ja tärkeää

I shouldn't be doing this to myself. Mut en vaan pysty lopettaa. Oon liian heikko.... liian turta..... liian.... jotain. En ees tiiä mitä.

Mä en aio enää koskaan antaa kenenkään miehen satuttaa mua. Millään tavalla. Väkivaltaa on fyysistä mut on myös henkistä. Ne miehet jotka ei oo mua pahal koskenu, on satuttanu mua sanallisesti. Ei enää.. ei kumpaakaan. Se loppus nyt tähän paikkaan.

Edellis päivänä mä kävelin kaupungilla ja mua vastaan tuli kolme ihmistä. Yks nainen ja kaks miestä. Kaikki reilusti yli 30v. Se nainen huusi mulle että "onpas iso maha" Mä loukkaannuin hetkeks mut sit tajusin, et ne oli varmaan kehitysvammasia. Muuta järkevää selitystä en moiselle käytökselle aikuiselta ihmiseltä keksi. Joten jätin sanat omaan arvoonsa. Mut pakko myöntää... kyl se sattu...

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Ahdistaa niin paljon, mut terään en tartu + salaises uutta

Mun ihan oma syy. Turhan takia mä tääl parun ja ahdistelen.. Se oli mun syytä. :(

Mutta TE voisitte jättää mut rauhaan. Ne pistää ääniä mun päähän... Te voisitte jättää mut rauhaan ihan kokonaan. En ansaitse tätä paskaa. Vai ansaitsenko sittenkin. Jos mä ansaitsen tän paskan. Ääniä päähän... salaliitto....

Raiskaus oli mun ihan oma syy. Mä ansaitsin sen. Oon ansainnu tän kaiken paskan. Oon paha. Oon niin vitun turha. Oon LUUSERI, se mä oon.

VITTU!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Vitutus + salases mini päivitys

Nyt on kaikki taas huonosti. Ahdistaa, vituttaa, tekee mieli viiltää, itkettää, särkee pää, sattuu mahaan, rahat loppu, raiskaus pyörii mielessä............jne jne

En tiiä mitä tehä. Äänet käskee taas viiltää. Mut en aio.. en enää koskaan. voisivat jo luovuttaa...

Tänään mentiin tukiasunnon porukan kans reissuun. Oli tosi kivaa, kunnes paluumatkalla alko ahdistaa. Kukaan ei onneks huomannu ja onneks se oli tosiaan paluumatkalla. Ei menny koko retki piloille. Huomenna taas reissuun samalla porukalla. Huomen mennään vähän kauemmas. Toivottavasti menee hyvin.

Miks joka paikas koko ajan puhutaan raiskauksesta. Se on niiin ahdistava jo se pelkkä sana. Mua vituttaa kyl suunnattomasti se ku siit munkin tapauksesta puhutaan hyväksikäyttönä(hoitajat puhuu siis) vaikka se oli ihan selkeä ja väkivaltainen raiskaus. Se mies raiskas mut. Mä yritin taistella vastaan, mut en onnistunut. Mä huusin ja itkin, mut kukaan ei tullu auttamaan.

Meen nyt varmaan nukkuu.. Jos saan ees unta ku ahdistaa niin paljon. Ja äänet häiritsee. Tekis mieli vetää noi viinat tuolta kaapista. En kyl viittti ku huomen olis sit krapula ja mä haluun et huominen menee hyvin.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Jopa salatut elämät on liikaa mulle + salases uutta

Ahdistaa niin pirusti. Raiskaus mielessä eikä salatut elämät todellakaan auta asiaa. Ku siel puhutaan siitä koko ajan. Eilen mä sanoin äitille ku siin olohuonees olin, et en haluu/pysty kattoo salkkareit. Reaktio oli hieman eri ku mitä odotin. "Mun elämää rajotetaan joka suunnasta, tä on niin ärsyttävää!" Mä sit sanoin, et ihan sama, kyl me voidaan se kattoo.. (ku mul ei oo oikeen muuta pleissii ku oon tääl) No me katottiin se ja mä kyl ahdistuin niiin paljon. Jos olis saanu johonki soittaa(siis jolllekki hoitajalle) ni olisin soittanu. Tietenkään siihen aikaan ei enää ketään saa kiinni, Menin sit alakertaa ja nappasin pillerit nassuun ja toivon että uni tulis pian....


Pieni runo jonka väsäsin:

Nobody understands this,
but I just want to cut me.
Every time I hear the word rape,
or see the man's face,
I just want to die,
grow my wings and fly.
No one seems to understand
this is way too much.
I gotta find a new plan
'cause this one is too rough.

Tänään katoi salkkarit.. ihan ite koneelta yksin. Mun oli pakko selvittää et joutusko se Monica taas raiskatuks. Ei onneks. Ja joo joo... tiiän et se on vaan ohjelma ja tiiän myös sen että mun ei kannattais kattoo sitä,, mut mut.... oli pakko. Ja mähän siis katon aina ennakko jaksot. Eli sori spoilaus jos et ollu viel kattonu maanantain jaksoo...

torstai 28. toukokuuta 2015

Salainen blogi

Salases uutta!

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Alamäki vai hetkellinen notkahdus?

Pari päivää menny huonommin. Ei vaan jaksa. Alamäki on taas alkanu. En oo varma johtuuko siitä, että näin sen miehen maanantaina torilla. Ajo vaan ohi, ei ees nähny mua.

Mul on tänään ollu todella voimakkaita ääniharhoja. Käskeny viiltää. oli ryhmä tääl tukiasunnos. Alkuosa ryhmää, eli leipominen, meni jotenkuten, mut loppu osa, jos piti käsitellä saksia, voi luoja ne äänet pääs vauhtiin. "Cut cut cut cut....." Otin sakset käteen ja aloin hivelee terää. Teki niin mieli painaa terä ihoo vasten. Siinä. Heti. Sitte tukiasunnon toimintaterapeutti M otti ne sakset pois mun kädestä. Osaksi olin helpottunu, mut osaksi tunsin jostain syystä loukkaantuneeni.

Tukiasunnon omahoitaja J sano, että tulee noin puolen tunnin kuluttua kotikäynnille. Lähdin kotiin ja pitkästä aikaa ihan oikeesti pelkäsin, että nyt heiluu terä. Se houkutti niiin paljon. Mä aloin itkee. Olin niin yksin. Liian yksin sen olon kanssa. "Cut cut cut, viiillä nyt, viillä, viillä...." Ovi kello soi, ja mä harkitsin pitkään, että meenkö avaamaan, sillä mua hävetti, että itkin. Avasin oven ja J:hän se siellä. Ei aluksi huomannu, että mä itken. Alko kyselee jotain, sit huomas ja oli tosi huolestunu.

J sano, että oli musta huolestunu jo eilisen pieleen mennen ryhmän takii. Kerroin, että vointi alko laskee ku näin toril sen miehen. Sit J sano sattumalta, että mitä mä haluisin sanoo, sille miehelle, jos pstyisin. Jännää siin mieles, et olin just eilen kirjottanu ton biisin. Kerroin et olin kirjottanu sen ja J halus tietty nähä. Annoin J:n lukee sen. J sano, että mun kannattaa nimen omaan keskittyy siihen viimeseen osioon. Ja muutenki ilmeisesti tykkäs siitä. Sano, että mitä jos laittaisin ton biisin vaikka sen postilaatikkoon. En halua....


tiistai 26. toukokuuta 2015

Sandra räppää


video


Tässä vielä sanat ku kaikista ei saa selvää


Sä rikoit mut. Mikään ei mua enää korjaa.
Veit multa jotain, mitä ei voi palauttaa.
 Sä et oo ees pahoillas.
 Moikkaat kadulla
kuin mitään ei olis tapahtunut
 Eikö susta tunnu pahalta,
 että tuhosit
nuoren juuri naiseutensa aloittaneen elämän.
 Tätä ei saa enää hyväksi, ei eheäksi.
Masennuksen pohjat ja psykoosit
olen käynyt kaikki läpi,
tuntenut veitsen terän ihollani,
monet kerrat lääkkeitä ottanut ja hihna kaulan ympärillä löydetty.


Sä jatkat elämääs onnelllisena,
 mut entäs minä?
Eikö sillä ole sulle mitään välii, että mä oon nyt rikki,
 aina ja ikuisesti.
Sä häpäisit mut.
 Eikö sillä ole väliä?



 Rikkinäiset sheiverin osat lattialla kertoo,
että olen taas luovuttanut.
Eikö sillä tosiaan ole mitään merkitystä?
niin monta asiaa eri tavalla tekisin.
Korjaisin omat virheeni ja ehkä muidenkin.
Mut totuushan on, että mennyttä ei voi muuttaa.

Sä jatkat elämääs onnelllisena, mut entäs minä?
Eikö sillä ole sulle mitään välii, että mä oon nyt rikki,
 aina ja ikuisesti.
Sä häpäisit mut.
 Eikö sillä ole väliä?


 Jokin mua kuitenkin täällä pitää.
En oikeestaan tiedä mikä,
mutta se on luja ja voimakas.
Vahvempi kuin minä,
jopa vahvempi kuin sinä.


Tiiän et oon surkee räppäämään, mut tein sen silti, jos se nyt edes tulee näkyviin. Beatit on suoraan youtubesta!

lauantai 16. toukokuuta 2015

Iltaa viettämään

Salaises uutta taas..

Me ollaan menossa A:n kanssa tänään paikalliseen baariin viettää iltaa :) Lauletaan varmaan vähän karaokee ja silleen :) Toivottavasti tulee kiva ilta. Mä jopa meikkaan ja K-sisko suoristi mun hiuksetkin . Vähän jännittää mut mut.. pakko mennä vähän mukavuus alueen ulkopuolelle.

Baari on siis samois tilois (eri nimi ja omistaja) ku mis tapasin sen ällötyksen 2011. Oon pari kertaa käyny siel sen raiskauksen jälkeen ja nyt taas menossa.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

salases blogis uutta

Salases uutta..

lauantai 9. toukokuuta 2015

Piirroksia vuodelta 2011

Pari vanhaa paint piirrosta vuodelta 2011. Kuvatekstinä "teoksen" nimi. Ei oo kovin hienoja mut mulle tosi henkilökohtasii.

Skull we go to hell

He and I
 Täs on mun isoisä, joka käytti mua seksuaalisesti hyväksi.




Offering some help
Näihin aikoihin viiltely oli suuri osa mun elämää..

Mut joo... ei mul kai muuta..

perjantai 8. toukokuuta 2015

:(

Fuck this shit

torstai 7. toukokuuta 2015

Some people are so poor, all they have is money.

Salaises uutta

Toimintaterapeutti Je oli mun luona kotikäynnil. Puhuttiin kaikkee. Sit jotenki keskustelu käänty mun epäveden juomiseen. Ku oon pepsi max riippuvainen, enkä oikeestaan muuta juo, Me tehtiin sit silleen, et otin viis tyhjää pulloo joihin Je kirjotti "juo minut" ja viikonpäivän siihen perään. Mun pitäis juua koko pullollinen päivässä... SIIS KOKO PULLOLLINEN!!! What the fuck! Saas nähä onnistuuko.. Oli mukavaa kun halattiin Je kans lopuksi.

Tukiasunnon työntekijä Ja oli myös tänään kotikäynnillä. Se on kans tosi kiva. Juteltiin et miten Ja vois auttaa mua. No sovittiin sit et se tulee ens viikol siivoo mun kanssa. Toivottavasti se imuroi! :D No ei nyt kai! Oltiin kans Nellin kanssa yhteisistilois hetki. Kaikki tuntuu tykkäävän Nellistä. Se on tärkeetä mulle.

Nellillä on synttärit 29.5. Se täyttää jo 8. Iso hauva, mut mulle silti pikkuvauva. Haluisin niin kovin ostaa Nellille synttärilahjaksi uuden pinkin kaulapannan.. Täytyy kattoo et miten rahat riittää...

Sain tänään eläkkeen ja hoitotuen. Maksoin vuokran ni jäin 380e(siin on siis osa asmuistukeekin) Mul on melkeen kolmensadan sairaalalasku. Pitää varmaan hoitaja T:n kanssa huomenna kysyy jostain et jos sen vois laittaa osiin. En pyge maksaa sitä kaikkee nyt....


keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vanhoja runoja

Tässä pari runoo vuodelta 2011


Erämaassa kaukaisessa kuljen
Maailmalta muulta silmät suljen.
Yksin vailla seuraa muiden
musiikkinani vain havina puiden.
Onnettomana ajattelen elämää,
sitä kaikkea, mitä olla voisi tää.
Toivo, usko hiipunut pois,
parempi vaikka kuolla ois.
Nuori ehkä, muttei tahdon kipinää,
mitään en kykene tekemään.
Haluaisin lähteä jonnekin muualle,
en aina muiden jalkojen alle.
Odottaako mua joku jossain,
päämäärättömänä kuljen ain.


-------


Paremman puutteessa,
maailmassa suuressa.
En osaa vaatia enempää,
hymyssä suin elän elämää.
Äidin rakkaus ja läheisyys,
pelkästään riittävät mulle nyt.
En edes tiedä, että huomenna,
alkaa uusi elämä.

Paremman puutteessa,
maailmassa suuressa.
Vetisin silmin katson sängystä,
tauluja lastenlapsista.
Tahtoisin vielä kaikenlaista,
uneksin matkoista, ulkomaista.
Kykene enää nousemaan en,
mut vanhoja onnessa muistelen.

Paremman puutteessa,
maailmassa suuressa.
Mitään ole vielä kokenut en,
valitettavasti jo ymmärrän sen.
Vain itkuja surun itkenyt olen,
elän ulkopuolella sivistyksen oven.
Eilen uskoin, tänään toivon,
huomenna ehkä pystyn taas elää.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Hyvää myöhäistä vappua!

Salases uutta...

En oo kirjotellu taas pitkään aikaan, koska kone on ollu vanhempien luona ja mä omas kotona Nellin kanssa. Nyt kun meen kohta taas omaan kotiin ni otan kyl koneen mukaan! Sit tulee varmaan enemmän päivityksiä.

Olin isovanhempien luona viikonlopun ja siis vapun myös. Se oli semmosta relailua ja oleskelua vaan. Käytiin saunassa ja mä sain paljon pepsi maxia <3 kivaa="" oli="" p="" tosi="">
Mul on tullu uus pakkomielle, nimittäin matikka. Teen lukion kakkos kurssin tehtävii iltaisin. Se on nniin ihanaa. Siin on aiheena polynomifunktiot. Rakstan yhtälöiden ratkaisemista. Samalla saan vähän aktivoida aivotoimintaa ja onnistumisen kokemuksia!

Mä ehkä meen ens syksynä kansalaisopistolle hankkimaan tietokoneen "ajokortin"  vai mikä se on... Ja ehkä siiis iiiiiiiiso ehkä haen ens yhteyshaus johonkin erityisoppilaitokseen. En pysty kokopäiväsesti opiskelee ni en voi mennä tavalliseen amikseen tai semmoseen. Ja sit saan pysyy eläkkeellä. Ei ne mul opintotukee myöntäis jos en käy kokopäiväsesti koulussa. Oon kiinnostunu tietsikka-alasta. Olis kiva sitä opiskella.. Mul on ehdotettu povaliusta ja jotain toista oppilaitosta joka sijaitsee hämeenlinnas. Kattoo nyt...


torstai 16. huhtikuuta 2015

Kotona taasen !

Vihdoinkin kotona osastolta. Pääsin oikeestaan jo tiistaina, mut nyt vasta jaksan kirjottaa :D Eihän siin menny ku yli kaks kuukautta....

Vointi on parempi ku aikoihin. Ei juurikaan harhoja tai vastaavaa. On mul joitain epäillyksiä vielä mut ne ei oo niin voimakkaita ku ennen. On ollu tosi kova ikävä kotiin. Tai no.. vanhempien luokse. Täällähän mä olen. Maanantaina olis tarkotus mennä omaan kotiin kokeilemaan et josko pystyis jo alkaa asuu ite....

Täs on tapahtunu kaikenlaista. Olin mm. kaks kertaa sisätautiosastolla ku mul todettiin eka munuaistulehdus. Sen takii olin kolme päivää tiputuksessa. Sit pääsin/jouduin takas osastolle ja olin siel about viikon ni sit jouduin takas sisuksille ja mul oli keuhkokuume. Olin 9 päivää tiputuksessa. Se oli ihan kauheeta. Kuume pahimmillaan 40.5... Sit ne ei saanu melkeen laitettuu mul kanyylii ku mul on niin syvällä noi käden verisuonet. Melkeen joka päivä piti laittaa uusi, ku se lakkas toimimasta. Ja kanyylin laittaminen SATTUU!

Mut muuten siirrettiin yhes vaihees taas toiselle osastolle. Nimittäin kuntoutuspsykoosiosastolle. En olis alunperinkään halunnu sinne. Onneks mun ei tarvinnu kovin kauaa olla siellä ku puhuin itteni ulos. Vähänks mä voisin väitellä itteni tohtoriksi. NOT! :D

Tutustuin osastolla moneen uuteen ihmiseen. Erityisesti jäi mieleen Si. Si on n. 30-vuotias nainen, jolla on kolme lasta. Se oli osastolla manian takia. Vaikkei sitä koskaan hyväksynytkään. Mut joo, Si on tosi kiva. Toisena jäi mieleen opiskelija Sa. Me ollaan nyt facebook kavereita, vaik se ei kai oo ihan sallittuu ;) Mut Sa on myös ihana.

Voisin kirjottaa viel vuoden, mut musta tuntuu et ei kukaan jaksa lukee niin pitkää tekstii, joten mmmmmmmmmmmmmmmo

ps. ostin uuden kännykän, nimittäin samsung galaxy s6 edge. Ihan sika hyvä puhelin! Jee!!!

pps. salasessa uutta!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

näin

Salases uutta ja raflaavaa

tiistai 17. helmikuuta 2015

se kauan odotettu diagnoosi. . NOT

Mul on nyt sit vissiin paranoidinen skitsofrenia...... en usko

perjantai 13. helmikuuta 2015

paskasti menee

Salasessa blogissa uutta.

Oon nukkunu koko päivän ja ruokaa en uskalla syyä ollenkaan

torstai 12. helmikuuta 2015

kaks viikkoo

Salases uutta ------>

Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen osastoilua. Ristiriitasis olois mennään. Osa musta sanoo et kotiin niin pian ku mahdollista mut toinen osa sanoo et tarviin tätä hoitoo. Kaikki urittää väittää että mulla on skitsofrenia. Ite oon mielestäni terve.  Salases blogis lisää tietoa tästä.

tiistai 10. helmikuuta 2015

salaisuus

salases blogis uutta

perjantai 6. helmikuuta 2015

osasto elämää

Eilinen oli pasks päivä ja tänänen pn salettiin paskempi. Salasessa tietoo tästä. .


Ahdistaa ja on muutenkin paha olla. Piikillä laitettu väkisin temestaa ja serenases melkeen joka päivä ku en oo suostunu ottaa suun kautta. Se ku ne miehet käy kimppuun ni tuntuu ku ne yrittäis raiskata.... kauhee olo

tiistai 3. helmikuuta 2015

salases uutta plus pikku päivitys

Salases uutta.

Mut siis niin.... oon nyt sit tääl osastolla.  Mut siirrettiin väkisin mielialahäiriö osastolta akuutti psykoosi osastolle yhdestä syystä. Tääl on jopa ehkä vielä paskempaa. Mut ihan sama. Haluun kotiin. En tiiä yhtään kauan joudun olemaan täällä. Toivottavasti en pitkään.


lauantai 31. tammikuuta 2015

....

Jouduin eilen osastolle...

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

.....

Salases uusi päivitys

tiistai 27. tammikuuta 2015

Salainen blogi!

Tein uuden salaisen blogin. Se on vähän keskeneränen viel, mut siel on jo yks teksti. Jos haluut lukijaksi, lähetä postia osotteeseen rikottulasi@hotmail.com
Kirjota sähköpostiin:
- nimi
- ikä
- blogisi osoite

Kiitos!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Mini päivitys

Vituttaa ja ahdistaa :( Leponex lopetettiin ja harhat on lisääntyny.. Johtuuko siitä? Onko mulla sittenki skitsofrenia tai jotain.. en tiiä. AHDISTAA. Tekis mieli viiltää, mut ei! En aio! I can do this. Ehkä olo paranee kun arki alkaa rullaa......

En vittu haluu muuttaa. Se ei onnistu. Mut en silti aio luovuttaa vielä. En oo kotona nyt.. Olin viime viikolla yhen yön yksin kotona (Nellin kansssa) ja se oli helvetillinen yö. :( Harhoja, ääni ja kosketus ja flashbackeja...... kumpaaki on muulloinki, yleensä illalla, mut se yö oli kauhee! En haluu samallaista enää ikinä! Nukuin viiden minuutin jaksoissa ja pyörin sängys vaan tuskissani, ku ahdisti niin että sattu :/

Ja kaverit ei ota yhteyt, jos mä en. Ei ne oikeesti halu olla mun kanssa. En aio ottaa yhteyt niihin enää. En halu häiritä. Jos niit kiinnostaa olla mun kans ni ne ottaa yhteyttä sitte. Oon vaan taakaks kaikille ku oon niin hullu tai jotain. Kaverit vaan esittää et ne tykkää musta. Outoo vaan et ne ei ota yhteyt muhun....

On hyvääkin. Mun sisko sai vauvan lauantaina. Oon pienen pojan täti <3 br="">