Njoo.. Kävin tänään siel tk:ssa. Lääkäri katto haavaa ja sano et se pitää tikata. Ihmetteli et miten ku siinähän on se, oliko se kuuden tunnin raja, et sen voi tikata. Lääkäri sano, että siitä pitää ottaa sitä kuivunutta kudosta pois et tulee verestävää kudosta, jotta se tarraa kiinni. Ekana se puudutti haavan ja sit semmosel teräväl veitsel alko rapsuttelee haavan reunoja. Mä vaan haaveilin siitä veitsestä. Sillä vois viiltää ihanasti. Sit se alko ompelee. Laitto 10 tikkiä.
Kaikki tää sattu vähän, mut mun keskittyminen oli jossain aivan muualla. Ne haluu tappaa sut! Ne haluu satuttaa sua! Menetin toimintakyvyn ja hoitajan piti kirjaimellisesti pukee mul sukka ja kenkä jalkaan. Sit se talutti mut toimenpidehuoneesta ulos. Menin siit sit kaupungille ja selvisin elossa.
Soitin kuntoutuskodinhoitaja T:lle kertoakseni että haavaan laitettiin tikit. T sano että ihan hyvä että on nyt hoidossa. Kysy onko siihen jotain hoito-ohjeita. Sanoin vaan että ei saa vuorokauteen kastaa ja että ens viikon perjantaina tikkien poisotto. Sit kerroin et ens viikon maanantaina pitää mennä vaihtaa siteet noihin toisiin haavoihin. "Ai niihin mitä sun omahoitaja on kattonu jo?" "Joo, niihin" "Okei, mut ei me jutella tästä tän enempää puhelimessa" se sano tylysti. Ihan ku olisin halunnu. Sit sovittiin et nähään huomenna ja sit lopetettiin puehelu.
T on kyl tosi kiva hoitaja, mut se on välil vähän tyly. Ja ottaa kaiken henkilökohtasesti. Se on niin nuoriki. Siis mun kannalta hyvä ku se on samoil sfääreil mut huono sille ku on niin kokematon. Välil säälittää se, ku se on yksin meijän hullujen kanssa, mut hyvin se on pärjänny!
Mul oli tänään MTC-ryhmä. Paikalla oli mun lisäks vaan yks ihminen. Meni vähän paremmin ku aikasemmat kerrat, mut ahdisti ja oli vähän ääniä. Selvisin.. Äiti tuli hakee mua ryhmästä koska bussit ei kulje syysloman takia. Kerroin äitille viiltelystä. Se oli rohkee veto, mut tein sen. Äiti ei alkanukkan raivoo vaan me juteltiin siitä ihan rauhassa. Yritän taas (tuhannetta kertaa) lopettaa. Tänään en ainakaan viillä.
Käveleminen sattuu jalan haavoihin tosi kovin.
TK käynnin ja ryhmän välis kävin hesessä syömässä. Näin siellä osaston hoitaja T:n (kaikkien nimet alkaa T:llä ja BTW täl osastonhoitajalla ja kuntoutukodinhoitajalla on viel täsmälleen sama nimi). Mut kumminki. Osastonhoitaja T on myös tosi kiva. Se hymyili mulle mut ei moikannu. Niil on varmaan semmonen sääntö etteivät saa moikata ennen ku potilas on moikannu. Mä sit lopuks kävelin sen ohi ja moikkasin. Se tervehti niin ilosesti. Jäi hyvä mieli. Ja tuli vähän ikävä niitä hyviä osasto hetkiä, joita on kyllä hyyyyyyyvin vähän....
Mut joo,,, ei mul sit muuta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti