Helpottunut olo

 Nonni. Nyt on taas parempi olo. Sain juteltua yhden asian ulos systeemistä aspan hoitaja J:n kanssa. Ja siis oikeesti. Kivi vierähti sydämeltä kun sain uusia näkökulmia yhteen asiaan. Nukuin niiiin hyvin viime yönä, enkä ees ottanut stilnoctia. Ja tää päivä on ollu semi normaali. Oon taas jaksanu olla sosiaalinen ja naureskella. Eiköhän tää tästä. Vaikkakin on viel yks iso ahdistava asia, mun henkilökohtainen, joka painaa mieltä. Mut sen selvittelyyn tarviin aikaa ja traumaterapiaa. Ainakin mä toivon että terapia auttaa siihen.

Olin tänään polin hoitaja H:lla. Meil oli hauskaa kuten aina. H:kin on tosi ihana, niinku mun kaikki tän hetkiset työntekijät. Jutellaan me siis asiaakin, mutta kyl me aina nauretaankin. Mä alotan scitin jos siihen ryhmään saadaan tarpeeks osallistujia. Aluksi vähän epäröin, että haluunko, mutta siit ryhmäst ei kaiketi oo tulos kauheen iso ja on ainakin kivat vetäjät. Mut kyl mua ahdistaa se ajatus silti. Mut mä nyt sanoin, että osallistun. 

Ens viikon tiistaina on joku semmonen palaveri, johon tulee polin H, aspan J, sossu ja äiti. Ja tietty mä. Me ollaan mun luona. Pitäs jaksaa vähän siivota siel. Ja siis joo, puhutaan kaiketi tukihenkilöasiasta ja kuntoutussuunnitelmasta. Mun täytyis uskaltautua liikkumaan kodin ulkopuolellakin. Ilman äitiä meinaan. Tuntuu ahdistavalta, mut kai se on pakko. En mä ikuisesti voi äitissäkään roikkua. Oon mä siis käyny lähikaupas yksinki lähiaikoina ja K-siskon kanssa. Mut esim. uimaan en pysty menee ilman äitiä. Siihenkin on monta syytä. 

Sit se traumaterapia-asia. Mä oon siis kattonu niit terapeutteja mut en oo löytäny sopivaa.. Saas nähä kuin senkin asian kanssa käy. Se olis mulle ihan välttämätön. Että pystyis mennä työelämään. Mut mun eläkkeellä olo vaikuttaa asiaan silleen, että en voi hakea kuntoutuspsykoterapiaa vaan sitä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta ja se sit taas rajaa pois monet monet terapeutit. Vissiin. Tai ainakin se lista kelan sivuil niist terapeuteista on lyhyempi. Siis siin on vaan joku 10 nimee kun kuntoutuspsykoterapeutti listassa oli useampi kymmenen.

Mut joo. Rupeen nyt tsiigailee ens viikon salkkareita cmorelta. Kiitos hei!

Oh shoot

 Tää on paha, paha homma. Voi vittu. Miten täs kävi näin.. hemmetti. Toivon että tä ei oo sitä miltä se vaikuttaa. Vittu..

Mä juttelin tänään tästä opiskelijan kanssa. Oon siis osastol intervalli jaksol. Ihan vapaaehtosesti. Mä juttelin opiskelijan kanssa ja sen piti kertoo yhel hoitajal. Mut mä sanoin etten haluu jutella sen hoitajan kanssa tästä asiasta. Ni se ei tullu sit mul puhuu siit. Onneks.

Kerroin myös fyssari S:lle. Ja sain taas apua oloihin S:ltä. Hän on kyl niin ihana ihminen. 

Mut joo. Muuten menee ihan hyvin. Itseasiassa tosi hyvin. Oon energinen päiväl ja yöllä väsyttää. Ilman unilääkkeitä ja ennen kaikkea ilman bentsoi. Ja deprakine on nyt kokonaan poistettu. Pikkuhiljaa alkaa vähenee lääkkeet ja niiden haittavaikutukset. Ja en ees tarvii niit. 

Juteltiin just lääkärin kanssa että mä oon menny niin paljon eteenpäin. Siis monessa asiassa. Esim. puheesta saa selvää, käsiala on palautunut samannäköseks ku oli ennen, pystyn ajaa autoo... jne jne... Lääkäri sano että muistaa viime keväältä että mun puhe oli ihan sammaltavaa ja se sano että: se oli varmasti tosi ahdistavaa ku ei saanu itseään kuulluksi ku puhuminen oli niin vaikeeta. Ja se oli todellakin. Ahdistavaa siis. Onneks oon jo niin paljon päässy eteenpäin. Ja siis psyykkisestikin. En kauheen usein enää vajoo omiin maailmoihin. Harhamaailmoihin. Kyl ne välil vähän häiritsee. Mut nekin on jo hallinnassa joten kuten.

Mut joo. Toivotaan että se ei oo totta. 

Sandra 13-vuotiaana

Päiväkirja merkintä nuoruus ajaltaa:

1.2 2006

Mä lintsasin kouusta tänään. Tavallaan. Mä valehtelin äitille, et mulla olis maha kipee. En uskaltanu mennä kouluun, koska V ja ne olis 100% varmasti kiusannu ja nöyryyttäny mua liikka tunnilla. ...

... PS. Mä viiltelin taas tänään. Mua vitutti niin paljon, et en tienny mihin purkaisin ni viiltely tuntus hyvältä. Mut ei siit sen enempää!

22.2 2006

Hiihtoloma. En uskalla mennä nukkumaan. Viime yönä tapahtui outoja. Ku mä heräsin joskus viideltä aamulla ja mä nukahdin silleen hetkeks ja siin unes mä tein syntiä. Ja Jeesus, siis Jeesus itse, tuli sanomaan mulle jotain ja mä tönäsin Häntä ja sanoin "kuuntelen kohta". Mä heräsin siihen, koska säikähdin itekki, mitä olin tehnny. Mä pyysin tietty heti anteeks Jeesukselta, ja sanoin, etten mä tekis ikinä niin. Vähän ajan päästä mä niinku vajosin alas ja säpsähdin ja vajosin taas, mä aattelin et se olis niinku uni, et mä nukahtaisin uudelleen. Mä annoin itteni vajoo syvyyksiin. Se ei ollu unta vaan totta. Siis et se tapahtu. Se oli ihan hirveetä. Se "uni" alko hyvin. Jotain tapahtu ja mä olin kirkon mäen alapuolella, siis siellä alhaalla. En jaksanu kävellä ylös sitä mäkeä ja sit yhtäkkii mä huomasin, et mul on taikavoimia. Otin puusta jonku ison oksan ja menin siihen kyytiin ja lensin kirkon torniin sinne ylös. Mä olin iloinen ja ajattelin vaan itteeni ja sit mä päätin tehä itestäni kauniin ja laihan. Se ei kyl kauheesti tuottanu tulosta. Olin ehkä laiha,  mut rumempi, ku tavallisesti. Sit mä huomasin, et siel oli meijän kuoron lauluesitys, mihin olin menossa. Sit mä aattelin muuttaa mulle kauniimman lauluäänen ja soolon. Siis siihen esitykseen. Mä näin siellä kirkossa mun kuoro kamut ja mä juttelin niille ja mun puhe ääni muuttu ja muuttu. Mä sanoin jotain, et "kyl me osataan" ja et "hyvin se menee" ja noitten kahen lauseen aikana mun ääni muuttu ihan saatanan ääneksi. Se oli hirveetä. Ja sit mä olin sellases tyhjyydes yhtäkkii. Se oli semmonen tummanharmaa, mis meni musta spiraali. Se oli ihan hirveetä, mä en uskalla nukkuu. Mä yritin tulla pois ja huutaa, mut musta ei lähteny ääntäkään. Yhtäkkii sain ittestäni äänen, en ihan vielä sillon päässy pois sieltä, mut hetken päästä siitä. Se oli musta outoo, koska se tuntu niin pitkältä ajalta, vaikka kello oli menny viis minsaa eteenpäin. Mä aattelin kertoo jollekkin, mut en sit kertonukkaan. Mut nyt mun on PAKKO mennä nukkuu, ku alan näkee kaiken kahtena. (Oon ollu koko viikon kauheen väsyny)

PS. Tänään rukoilein oikeen kunnolla, ehkä Jumala auttaa mua sen unen kanssa. Siis ei ehkä, vaan KYLLÄ Jumala auttaa!

17.3 2006

Mul on ollu tosi hankala viikko. Must tuntuu, et mul ei oo kaikki ihan ok. Oon saanu kauheita raivokohtauksia koulussa ja huutanu kaikille. Ja sen jälkeen viillelly. Mä kerroin Krisselle viiltelystä ja se sano, et se tulee alitajunnasta SIITÄ jutusta. Se on mulle tosi hankala juttu. Mä muistan, et se tapahtu monta kertaa. Mä muistan mitkä housut mulla oli sillon ja se ällöttää mua. Mä en saa sitä pois mun mielestä. Ja Jumalalla ei oo aikomustakaan auttaa. Mä en todellakaan haluu puhuu siitä kellekkään. Se on noloo ja hävettävää ja oksettavaa. Mut nyt pitäis ruveta nukkuu.

 

I'm so scared

Apuaaa! Tänään pitäis mennä koululle ku mul on siel opo aika. Koulu alkaa vasta 27.8, mut me sovitaan mun kurssit. Tai no.. kurssi nyt ainaki tälle ekalle jaksolle. Mua pelottaa ihan sikana et saan jonku ahdistuskohtauksen tai jotain. Ja lähiaikoina mul on ollu sellanen olo, et epillyttää, et pystynkö sittenkää alottaa kouluu. Yöt menee koko ajan huonommin, tai siis illat enemmänki, ku ahdistaa pelkkä ajatus siitä et kohta alkaa koulu. Ei sillä ettenkö mä aijo ainaki yrittää, mut en tiiä tuleeko siitä mitään :(

Mua on lähiaikoina alkanu vaivata myös pari muuta juttuu.. Vähän lievempi juttu on se, et ku me sovittiin sillon terapeutti S:n kanssa, et tavataan elokuussa ja ei olla vielkää tavattu. Se on unohtanu mut. Mä oon kirjottanu kirjeenki sille, mut en oo päässy antamaan sitä S:lle. Ku en tiiä s-posti ossaakaan... Vähän harmittaa ja mietin tätä juttuu aika usein päivän aikana..

Mut se mikä mua oikeesti häiritsee ja kunnolla, on niin kauhee juttu, et sitä ei voi ees kirjottaa tänne.. Se on semmonen juttu joka on vaivannu mua nyt joku viikon ajan ja se ei mee pois mun mielestä. Koko ajan tietyt asiat muistuttaa siitä. Haluun joka ilta viillellä sen jutun takia, mut mul ei oo mitään hyvii terii. Pitää käydä ostamassa, koska haluuuun sen jutun pois mun mielestä. Se on niin kauhee juttu, et tekisin mitä vaan et saisin sen pois mun mielestä. VITTU!

Mut nyt täytyy häippästä sinne opolle.. Apua, mua pelottaa oikeesti!

salaisuus

Mä oon kertonu tänne paljon itestäni.... oikeesti kukaan ei tiiä musta kaikkea. On yks asia, mitä en ikinäikinä kerro kellekkään.. en ikinä. sen säilytän itselläni. Se tieto on salaisuus, jota en koskaan kerro kellekkään. Se alkaa syödä mua sisältä. kukaan ei tiedä siitä. se on ikuinen salaisuus. kauhein asia. salaisuus