Sandra 13-14-vuotiaana

Kirjotan taas vanhan pv kirjan sisältöä vähän. Samat säännöt eli:  jos on kolme pistettä alus tai lopus, ni se meinaa sitä, et sitä ennen tai sen jälkeen on ollu jotain tekstii, jota en oo syystä tai toisesta halunnu kirjottaa tänne.
13vuotta:

23.3.2006

Sain taas raivarin koulussa ja mä "lintsain" musantunnilta, ku en halunnu olla mukana siinä vitun esitelmässä...

...RUKOUS:

Auta mua Jumala. Sua ei ilmeisesti yhtään kiinnosta mitä mulle tapahtuu. Sun pitää auttaa niitä synnittömiä. Mä oon niin kauan yrittäny löytää sut, mut mikä onkaan lopputulos. Mä saan vaan kärsiä. MUTTA siunaa kaikkia ja anna mun löytää sut. Vai eks sä haluu et näin syntinen ihminen ku mää, pääsis taivaaseen. Siltä se ainaki tuntuu. Ota mut pois täältä, Sun luokse. Mä haluun sinne, mutku sinne ei näytä pääsevän millään. Mut siunaa mun perhettä ja kavereita...

 

 

 

Joo.. Ei vois itsesäälisempi olla rukous. Lopus tuli viel ihan perus kiitokset kaikesta sun  muut mut en viittiny kirjottaa. Olin seuraavana päivänä kirjottanu anteeksi rukouksen tosta rukouksesta :D Napsahdellen. Ja toi alkuosa. Mä muistan sen esitelmän. Mun ryhmäl meni pieleen koska mä en ollu mukana...

 

 

14vuotta:

 

22.8.2006 (koulus)

Tääl on tylsää ku ei oo ketään ni kirjotan. Mä oon tosi väsyny, ku en oo saanu nukuttuu. Ketään ei kiinnosta paskaakaan. Mä oon niin vittuuntunu. Kiva alottaa koulu aina väsyneenä. Pitäiskö sanoo sil psyykkarille huomenna? Jos vois antaa vaiks jotain unilääkkei. Mä oon niin uupunu...

 

Vituttaa 9.10.2006

Vituttaa. Vituttaa.. VITUTTAA!! Auttakaa. Mä tapan itteni. Viillän! jotain! En voi jatkaa näin. En pysty syömään enkä nukkuu. Ja pitäis kuunnella lisäks kaikkien vittumaista kusipäisyyttä. Vituttaa!...

...Oon saanu kaikki mun kaverit ja opettajat vihaamaan mua vieläkin enemmän. Eiks se olis ihan vitun sama jos tappaisin itteni. En todellakaan voi mennä sinne kasteelle viel ku pappi tuli henk. koht. pyytää. En voi. En todellakaan oo valmis. Oon nii vitun syntinen. Jumala ei rakasta syntisiä. Eli Jumala ei siis rakasta mua. Ja mä ymmärrän. En mäkään itteeni rakasta. Kuka rakastais tällasta vitun läskii rumaa ja vielä kusipäistä vamppii joka aattelee vaan itteään. EI KUKAAN! Kui en sit vois TAPPAA itteeni? KUI? Must se olis ihan hyvä keksintö. Ja parasta mitä oon ikinä mun elämäs tehny. Vituttaa. Auttakaa nyt joku! En jaksa enää, eikä ketään kiinnosta. Ei kyl muakaan. Tapan siis itteni ja kaikki on ilosii. Vituttaa

 

KILL ME NOW!

EVERYBODY MUST BE KILLED! THIS WORLD AIN'T A PLACE TO LIVE IN

 

Mul on ollu tosi pitkään univaikeuksia. En vaan osannu kertoo niistä ni luulin ettei ketään kiinnostanu. Psyykkari oli siis mun nupo hoitaja. Nupo oli mun kohdalla täysin yhdentekevä, sillä en pystyny puhuu siellä mitään. Mun kohalla se oli oikeestí vaan sitä, että menin sinne, istuin hiljaa paikallani ahdistuneena 45min, lähdin pois sieltä. Ei sielä osattu auttaa mua. Tai mä en osannu ottaa apua vastaan.

Olin tosi umpikujassa tosi pitkään. En osannu ottaa apua vastaan ja olin masentunu ja super ahdistunu. Olin myöskin aika yksinäinen, vaikka mulla oli kavereita. En viihtyny seurassa, joten olin yksin. Kesällä 2006 olin ollu baptisti seurakunnan leirillä ja mun piti mennä kasteelle ja liittyy siihen kirkkoon. Ei pahalla mut onneks en ehtiny, koska luterilaisuus on mun juttu.

Mul oli todella kummallinen suhde Jumalaan. Mä niinku uskoin ja "evankelion", mut silti kirjotin tolleen..

Halusin oikeesti kuolla ja luulin ettei kukaan välitä musta. Olin väärässä.

Sandra 13-vuotiaana

Päiväkirja merkintä nuoruus ajaltaa:

1.2 2006

Mä lintsasin kouusta tänään. Tavallaan. Mä valehtelin äitille, et mulla olis maha kipee. En uskaltanu mennä kouluun, koska V ja ne olis 100% varmasti kiusannu ja nöyryyttäny mua liikka tunnilla. ...

... PS. Mä viiltelin taas tänään. Mua vitutti niin paljon, et en tienny mihin purkaisin ni viiltely tuntus hyvältä. Mut ei siit sen enempää!

22.2 2006

Hiihtoloma. En uskalla mennä nukkumaan. Viime yönä tapahtui outoja. Ku mä heräsin joskus viideltä aamulla ja mä nukahdin silleen hetkeks ja siin unes mä tein syntiä. Ja Jeesus, siis Jeesus itse, tuli sanomaan mulle jotain ja mä tönäsin Häntä ja sanoin "kuuntelen kohta". Mä heräsin siihen, koska säikähdin itekki, mitä olin tehnny. Mä pyysin tietty heti anteeks Jeesukselta, ja sanoin, etten mä tekis ikinä niin. Vähän ajan päästä mä niinku vajosin alas ja säpsähdin ja vajosin taas, mä aattelin et se olis niinku uni, et mä nukahtaisin uudelleen. Mä annoin itteni vajoo syvyyksiin. Se ei ollu unta vaan totta. Siis et se tapahtu. Se oli ihan hirveetä. Se "uni" alko hyvin. Jotain tapahtu ja mä olin kirkon mäen alapuolella, siis siellä alhaalla. En jaksanu kävellä ylös sitä mäkeä ja sit yhtäkkii mä huomasin, et mul on taikavoimia. Otin puusta jonku ison oksan ja menin siihen kyytiin ja lensin kirkon torniin sinne ylös. Mä olin iloinen ja ajattelin vaan itteeni ja sit mä päätin tehä itestäni kauniin ja laihan. Se ei kyl kauheesti tuottanu tulosta. Olin ehkä laiha,  mut rumempi, ku tavallisesti. Sit mä huomasin, et siel oli meijän kuoron lauluesitys, mihin olin menossa. Sit mä aattelin muuttaa mulle kauniimman lauluäänen ja soolon. Siis siihen esitykseen. Mä näin siellä kirkossa mun kuoro kamut ja mä juttelin niille ja mun puhe ääni muuttu ja muuttu. Mä sanoin jotain, et "kyl me osataan" ja et "hyvin se menee" ja noitten kahen lauseen aikana mun ääni muuttu ihan saatanan ääneksi. Se oli hirveetä. Ja sit mä olin sellases tyhjyydes yhtäkkii. Se oli semmonen tummanharmaa, mis meni musta spiraali. Se oli ihan hirveetä, mä en uskalla nukkuu. Mä yritin tulla pois ja huutaa, mut musta ei lähteny ääntäkään. Yhtäkkii sain ittestäni äänen, en ihan vielä sillon päässy pois sieltä, mut hetken päästä siitä. Se oli musta outoo, koska se tuntu niin pitkältä ajalta, vaikka kello oli menny viis minsaa eteenpäin. Mä aattelin kertoo jollekkin, mut en sit kertonukkaan. Mut nyt mun on PAKKO mennä nukkuu, ku alan näkee kaiken kahtena. (Oon ollu koko viikon kauheen väsyny)

PS. Tänään rukoilein oikeen kunnolla, ehkä Jumala auttaa mua sen unen kanssa. Siis ei ehkä, vaan KYLLÄ Jumala auttaa!

17.3 2006

Mul on ollu tosi hankala viikko. Must tuntuu, et mul ei oo kaikki ihan ok. Oon saanu kauheita raivokohtauksia koulussa ja huutanu kaikille. Ja sen jälkeen viillelly. Mä kerroin Krisselle viiltelystä ja se sano, et se tulee alitajunnasta SIITÄ jutusta. Se on mulle tosi hankala juttu. Mä muistan, et se tapahtu monta kertaa. Mä muistan mitkä housut mulla oli sillon ja se ällöttää mua. Mä en saa sitä pois mun mielestä. Ja Jumalalla ei oo aikomustakaan auttaa. Mä en todellakaan haluu puhuu siitä kellekkään. Se on noloo ja hävettävää ja oksettavaa. Mut nyt pitäis ruveta nukkuu.

 

Päiväkirja merkintä v 2006 + mini "analyysi"

Tässä yks päiväkirja merkintä.
13 vuotta:

16.1 2006

Ne vitun kusipäät haukku mua taas. Mä en halu kertoo kellekkään vaiks se häiritsee mua oikeesti. Mä meinasin itkee, koska mä olin yksin niit kaikkii vastaan. Se juttu jäi ihan selvittämättä, ja mä en haluu sen takii mennä huomenna kouluun. Mä en jaksais aina tapella. Mä aattelin, et jos valvoisin koko yön, ni ehkä mä olisin huomen siin kunnos, et en voi mennä kouluun.

Mut joo.. Mä oon huomannu, et melkeen kaikki täs perhees pitää mua sellasena joka kuuntelee, mut ku en mä aina voi olla just sen puolella jota mä kuuntelen. Sit tulee sellanen ristiriitanen olo.. Ja onhan se nyt kiva, että kaikki uskaltaa puhuu mulle, mut ku kukaan ei kuuntele mua. Mä en kyl pahemmin tykkää puhuu ittestäni.. Oon ehkä vähän sulkeutunu, mut... kaikki vaan on jotenki outoo.

Mut entä jos mua ei olis enää huomenna? Mä oon aatellu, et lasketaaks se itseriks, jos tappaa itsensä toisen puolesta? Siis jos mä tappaisin itteni, ni täällä meillä olis helpompaa ja ehkä siinä säilyis jonku henki. Täs asias mä oon kyl ihan tosissani.. Laskettaisko se? Ku en ajattele siinä itteeni, vaan muita.

Olin todella masentunut noihin aikoihin. Ja koulukiusaaminen vaan tietty pahensi asiaa. Mun kiusaajat tohon aikaan oli yleensä vaan poikii. Ja siis tottahan se oli et mä osasin sanallisesti puolustaa itteeni(melken aina) , mut silti niistä sanoista jäi arpi. Ja arpia tuli myös fyysisesti, ku melkeen aina ku mua kiusattiin, kostin ittelleni viiltelemällä. Aika sekavaa touhuu.. Ristiriitasta...

Ja sit toi itsemurha haluisuus. Mä ihan oikeesti uskoin et jos en tee itsarii, ni joku meijän perhees tekee.. mun takii.. Olinpas sairas... :(

12-13-vuotiaan Sandran päiväkirja merkintöjä

Nyt mä kirjottelen niitä päiväkirja merkintöjä.

Tätä ennen en ollu kirjotellu pv kirjaan oikeestaan mitään henkilökohtaisia asioita, koska en pystyny luottaa ettei ihmiset lue sitä. Siihen sit taas on semmonen syy, et sillon ku olin joku 9-vuotias, K-sisko oli löytny mun pvkirjan ja lukenu sen. Siel oli kaikenlaisia itsemurha suunnitelmia. K vei sen äitille ja äiti suuttu. Sen jälkeen piirtelin sateenkaareja ja hymyileviä aurinkoja. Mut tästä mistä alan kirjottaa eteenpäin olin oikeestaan vähän hälläväliä meiningillä. Ja tänne en kerro mitään yksittäisii tapahtumia vaan enemmänki omii tunteitani. Ja jos on kolme pistettä alus tai lopus, ni se meinaa sitä, et sitä ennen tai sen jälkeen on ollu jotain tekstii, jota en oo syystä tai toisesta halunnu kirjottaa tänne.

12 vuotta:

9.3 2005

Vittu nyt mul on ihan sama jos joku lukee tätä. Tä on mun (pvkirja) ja mä haluun tappaa itteni, ok? ...

... Ku mä olin päivällä sen silla kohal ja katoin alas, tuli sellanen olo, et jos nyt hyppään ni ei oo enää mitään hätää. Kellään... MIKS... MIKS MÄ EN HYPÄNNY??? ...

... Uskonko mä Jumalaan? Tiedänkö mä kuka Jumala on? Tunnenko mä Jumalan? En, en mä tunne. Miks mä puhuisin  näin jos tuntisin? Lopettaisko koulun? Mä vihaan kaikkia niin vitusti. ...

... Jumala auta mua löytämään Sut! Miks mä en tunne Sua? Tuu mun elämään. Mä tarviin sua.

17.7 2005 (yöllä)

Tänään oli paska päivä. Mä oon ihan sekasin, mä en enää tiedä miten mun pitäis suhtautuu asioihin. Kaikki on ihan sekasin. ...

... Kaikki on jotenki outoo.. Mä oon outo... Ajatella mitä kaikkee voi tehä, ilman et kukaan saa tietää.. Mä voisin mennä nytki vaik ulos jos haluisin, mut en jaksa.

17.7 2005(päivällä)

Mua on ärsyttäny tänään koko ajna. Eet ees tiiä et miks... Ehkä se johtuu siitä et mä en saa itkee. Ainaku mä itken ni joku valittaa mulle. Mä en saa tehä enää mitään ilman et siit ei valitettais. Miks? Vaiks mä oon murrosiäs ja nuorin "vanhimmist" tarkottaaks se sitä et mä en saa ees päättää asioista yhtä paljon ku Make. No ihan sama.

13 vuotta:

4.9 2005

Oli ihan kiva päivä tänään. Mä alan nähä kyl jo painajaisii mun salaisuudesta. Musan kuuntelu auttaa siihen jotenki. Tulee sellanen rauallinen olo.. Josksu. Joskus alkaa vaan vituttaa enemmän. ...

... Mä oon huolmannu ittessäni uuden piirteen: Oon tosi lapsellinen... ja ehkä vähän liianki. Kukaan ei ymmärrä. Äitiki sanoo: "Sandra leikkii Maken kanssa siks että se opettaa siinä samassa jotain." EI OO TOTTA! Mä leikin siks, ku se on hauskaa, vaikka oon jo 13. Mussa on kai joku vika... Noh.. En tiiä sit, mut niin se on.

7.9 2005

... Tuli muuten mieleen, ku toi S (M-siskon kaveri) oli tänään meil ja me muisteltiin, ni mä aattelin, et liittyköhän se lapsena housujen haaroista leikkely SIIHEN juttuun? Voi olla, ku eiks se alkanu yhtäkkii ja mä tein sitä aika usein. Ehkä se oli jotain tunteiden purkuu. No en nyt sit tiiä.

10.10 2005

... Mul on ihan vitun huono olo mä oksennan kohta. Kukaan ei usko mua. Mä viilsin ihoo auki yläkädestä.. Vitutti niin kauheesti.

14.11 2005

Pitäiskö ihan tosissaan harkita sitä vitun itsarii. Jos joku vois kertoo ees yhen hyvän syyn et miks mä en tappais itteeni ni ok en tappais, mut yhtäkään hyvää syytä ei löydy. Niitä ei ees ehkä oo! Vitut mitään Jumalaa oo. Kai se nyt olis jo jotain tehny. Mä oon nyt 13 vuotta sinisilmäsesti uskonu ja toivonu ja tässä sitä nyt sit ollaan. Jumalaa ei oo.. Mut en mä kyl sitä tarviikkaan. Tähänki mennessä oon ihan yksin pärjänny. Mitäköhän tapahtuis, jos en mee huomen kouluun.

3.1 2006

Uusivuosi ja joulu meni huonosti. Oon koko ajan ollu tosi hermona ja masentunu. Vituttaa kaikki. Oon kyl aika hyvin saanu ton pahanolon näkymättömäksi. Tuli muuten yks juttu mieleen. Ku mul oli lääkärin aika, mä valehtelin sille. Oon satuttanu itteeni ja haluisin tappaa itteni.

Tos oli yhen pvkirjan ne pätkät jotka haluun julkasta. Oon jo tolloin ollu masentunu ja itsetuhoisuus alkanu siis jo 11-vuotiaana. Vasta 13-vuotiaana uskalsin ees ittelleni myöntää(eli kirjottaa pvkirjaan) et viiltelen. Häpesin sitä jo sillon. Muutamassa kohdassa viittasin seksuaaliseen hyväkskäyttöön. Se oli semmonen juttu, minkä tajusin jäljessä, vasta ku olin 9-vuotias. Tolloin yläasteiässä mä aloi vasta käsittelee sitä, siis ihan itse. Sillon en pystyny missään nupossa tai missää puhuu siitä.

Aattelin et voisin kirjottaa seuraavastaki pvkirjasta joitain kohtia joskus. Mut ei enempää tänään-