Huomenna on hone. Toivon niin kovin, et pääsisin pois täältä sairaaasta. Kotiin, ihanaan kotiin. Oon niin kypsä tähän täällä olemiseen ja kaikkeen mitä täällä on. Ja mitä ei ole. Toivottavasti pääsen ainaki lomille jo torstaina, ku perjantaina on sedän vaimon hautajaiset.
Voisin niin alottaa käymään psykoosi päiväyksikössä. En ees tarvii enää kokopäivästä hoitoa. Ja mun mielestä pakkohoidon kriteerit ei täyty enää.. En oo viillellykkään pitkään aikaan. Enkä muutenkaa totellu ääniä. Mul on jo turvallinen olo niitten kanssa. Eli pystyn elää harhojen kanssa. Paitsi kosketusharhat, mut ne ei varmaan mee pois millään lääkkellä tai millään.. Musta tuntuu et ne menee pois vaan jos niistä saa sanottua.
Tai en tiiä... Auttaaks serenase niihin... Vittu ku taas niin selkeetä tekstiä.
Pääasia nyt täs tekstissä on se, et mieestäni oon valmis menemään kotiin vaikka tänään. En tarvii enää kokopäivästä sairaala hoitoa. Mä vaan passivoidun täällä. Ääh tä on niin perseestä. Yks asia joka on sata prosenttisen varma, on se et jos ei tarttee olla pakkohoidossa, ni mä pakkaan kamat ja häippäsen. En siis todellakaan oo jäämäs vapaaehtoseen hoitoon.. EN TODELLAKAAN! Vaikee uskoo, et oon ollu nuorten ossalla 4kk vapaaehtosesti(tai no se muuttu kesken kaiken pakkohoidoks, ku jouduin lepareihin) Mut 4kk! Eli viel puolet lisää tähän?! No way!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti