Järkky olo

 Ahdistaa niin vitusti. Haluisin viiltää nyt.

Riittääkö, että haluan haluta?

 Tä on aivan vitun perseestä. Ku menee hyvin mut en pysty vaan olemaan näin. Haluan kadota. En jaksa olla vahva. Mut on pakko koska en halua että ne pettyy muhun. Ja siis muutenki. Kaikki on hyvin. Miks tuntuu tältä? Haluun viiltää ja vuodattaa pahan veren pois. Vaikka ei sitä edes ole. Eihän? Se on vaan jonkin sortin harha-ajatus. Kyl mä voitan. En ole epätoivoinen. Mulla on hyvät mahikset pärjätä. Voitan.

Elämä vois olla helpompaakin. Mun puolesta. Mut ei. Aina, koko ajan ajatukset karkaa. HALUAN KUOLLA! Kai. Tai sit haluun elää, mutta en näin. 

Ahdistaa. Onko sillä loppu pelissä mitään väliä. Siis sillä, milloin tapan itteni. Vaikka huomenna. EN! Mä haluan elää. Haluan haluta elää. 

Sekasin päästäni

En usko että sinä voit vaikuttaa tähän oloon. Vaikka kuinka tarjoat lääkettä. Ne eivät auta minua juuri nyt, sillä päässäni pyörii vain yksi asia. Se uni. Uni, josta en voi puhua kenellekään. Koskaan. En voi puhua siitä, en pysty kirjoittamaan siitä. En halua edes ajatella sitä. Mutta se pyörii päässäni. Katoamatta, haihtumatta, hiljentymättä. Koko ajan. Se hallitsee minua. Se tunkee väkisin pääni sisään. En tiedä, mitä tehdä. 

Se on jotain niin sairasta, että minua kuvottaa fyysisesti. Oksettaa suorastaan. En usko, että pääsen tästä yli. Minun on pakko kadota täältä. Jäljettömiin. Minun täytyy lähteä. Mutta miten? Miten teen sen? Joku nopea ja varma keino olisi paras. Tänä yönä se ei onnistu. Olen valvonnan alla. Ehkä tämä ajatuskin katoaa huomiseen mennessä. Toivon vaan, että pystyn unohtamaan sen unen. Olen täysin vietävissä. Katoan tuohon unen maailmaan. Siihen, mitä en pysty hallitsemaan.

Intervallijaksolla. Kauhu-uni

Oon intervallijaksolla. Tuli hirveen paha olo. Johtuen ei viime vaan siitä edeltävän yön unesta. En haluu ajatella sitä. En haluu muistaa sitä enää. Haluun unohtaa sen! Ihan vitun sairas uni. Haluun sen pois mun aivoista. Ne flashbackit siitä uneszta on järkyttäviä. Miks en voi vaan unohtaa sitä. 

Mul tuli tosi voimakas ahdistus. Menin pyytää apua. Sain kylmäpakkauksen. Mut se ei auttanut. Itkin hysteerisesti ja sit ne kysy et haluunko lääkettä. En muista mitä siin tapahtu mut en sit jostain syystä saanukkaan tarvittavaa lääkettä. Sit istuin päiväsalis. Sanoin että tarvii viiltää. Mul oli semmonen tunne et suonissa virtas pahaa verta. Sanoin senkin ja sit yks nuori hoitaja sano että ei virtaa.. Ja juteltiin siin jotain, en oikeen muista mitä. Sit yks toinen, vanhempi hoitaja tuli siihen ja sano että mennään hakee tarvittavaa lääkettä. No mentiin ja sain serenasea ja truxalia. Sit olin menos omaan huoneeseen mut tää vanhempi hoitaja seuras mua ja sano että nyt pitää olla yhteisistilois. Olo siin sit helpotti ja meni ohi lopulta.

Mut oli kyl tosi järkky olo ja ajatukset. Onneks se meni ohi. 

Muuten menny tosi hyvin tääl. Kaikki on tyytyväisiä mun edistykseen :) Se on kiva kun ne sanoo, että vaikutan paljon paremmalta. Sen takii enemmän harmittaa noi huonot hetket ku en haluu et ne pettyy. Mut en mä semmosta voi miettii... 

Kiva ku kysyin tänäsistä verikokeista et onko ne tulokset tullu. Ni sit hoitaja luki et joo et leukkarit vähän korkeemmat ja sitä ja tätä ja niin. Sit kysyin paljonko hemoglobiini on ku mul on ollu vähän vaikee pitää sitä viitearvoissa. Ni sit se oli vaan et se on 155. Mä olin ihan et mitä hemmettiin. Kuukaus sitte oli 118. Et miten se on oikeen noin paljon noussu. Sanoin et voin varmaan lopettaa raudan syönnin. Sit se oli silleen et hups, luin vääriä tuloksia. Mä sanoin et: joo mä aattelinki et ei kuulosta mun tuloksilta. Se sano: olisit sanonu aikasemmin. :D No sit luki mun tulokset. Hemis sen 115. Et laskee vaan. Kohta taas satasen pintaan. Vaikka syön rautaa kolme tabletttia päivässä... Ihme juttu..

No joo. Tääl on ihan kivoi ihmsii. Sekä potilaina että hoitajina. Ja tietty paras lääkäri! 

Mut huomen taas fyssari ja sit kotiin. Saan kans injektion huomen tääl. Ja nään lääkärii-

Mul tehtiin lähete pään magneettikuvaan. Koska mul on ollu päänsärkyy, huimausta ja näköhäiriöitä. Pelottaa et mul on joku aivokasvain. :( Lääkäri, hoitajat ja äiti sano et tuskin on. Mut mua silti pelottaa se. 

Vois kattoo youtubee nyt. Mmmo!

Peilit on perseestä

 Siis oikeesti. Hyi vittu! Mä oon ruma. Oikeesti. Näin itteni yhes videos. JÄRKYTTÄVÄN NÄKÖNEN!!! Vittu en näytä ees ihmiseltä. RUMALÄSKI! Ei ihme et mua on haukuttu läskiks. Mä ansaitsen sen. Koska oon. Ja ruma! Vittu näytän joltain epämuodostuneelta paskan palalta. VITTU! En jaksa nähä itteeni. Oon niin ruma. Järkyttävä. Kerran joskus 13(?)vuotiaana tein silleen et viilsin mun jokaseen ruumiinosaan jota vihaan. Eli kaikkiin. Jalkoihin, käsiin, mahaan, tisseihin ja tietty naamaan. Tekis niin kovin mieli tehdä se uudestaan. Ehkä en kuitenkaan. 

Joo siitä puheen ollen. 3.9 tulee kaks vuotta viiltelemättömyyttä. Nice! Oon ylpee ittestän. (ja niin laskeuduttiin sitten narsismiin... taas) En vaan voi tuntee ylpeyttä itteeni kohtaan. En ansaitse sitä. Jos kehun itteeni ni tulee saman tien semmonen olo että oon narsisti. En saa, en voi, en uskalla, en pysty, en osaa kehua itteeni.

Aspan H oli eilen ja tänään käymäs, siis kotikäynnit. Eilen siivottiin. Ku oltiin lopetettu siivoominen, ni H sano että nyt voi taputtaa itteään olalle. Ja taputti itteään. Mä sanoin, että mä en voi. Sit se sano et hän voi taputtaa muakin. Sitte se taputti mua olalle. En vaan pystynyt. On pelottavaa olla ittestäni ylpee. En voi.

Sain vaihettuu lakanat tänään. Se on ärsyttävää puuhaa mut pakko välil. 

Oon viikot niin yksinäinen ku rakas ei oo tääl. Tulee viikonlopuiks mun luokse toisesta kaupungista junalla. Mä rakastan sitä. 💖

Mul on nyt joku neljäs kerta ku on silmätulehdus tässä kolmen kuukauden sisään. Onpas ärsyttävää. Kolmannen kerran silmätippoi ja jotain voidetta. Vittu ku osaa ärsyttää. 

Mul on ikävä Nellii. Se oli maailman paras koira.

Mut joo.. meen koht nukkuu. As if mä saan unta...

Näinkö?

 Vittu et osaa ahdistaa. Mä vihaan tätä. Vihaan tätä kaikkea. En haluis ajatella näit juttui mut ne tunkee mun päähän. Vittu! Olispa joku ulospääsy. Mut ei oo. Yhden elämä pilaantuu. Tapahtui mitä tapahtui. Ja mä en voi vaikuttaa siihen. Ei oo mitään mitä voisin tehdä kenenkään hyväksi.

Semmosta se on se ahdasmielisyys. Tuhoo monen elämän. Ja siis eikö tuomitseminenkin ole syntiä. Miten se on vähemmän paha. Voi rukoilla toisen puolesta mut ei kuulu tuomita. Voi vihata tekoa, ei ihmistä. Näin äiti on mulle opettanut. Mut kaikki ei oo semmosia ku äiti. On tää äitillekki vaikeeta mut äiti ei lakkaa rakastamasta. 

Ja tä ei siis liity muhun.