Näytetään tekstit, joissa on tunniste oma koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oma koti. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Hyvää myöhäistä vappua!

Salases uutta...

En oo kirjotellu taas pitkään aikaan, koska kone on ollu vanhempien luona ja mä omas kotona Nellin kanssa. Nyt kun meen kohta taas omaan kotiin ni otan kyl koneen mukaan! Sit tulee varmaan enemmän päivityksiä.

Olin isovanhempien luona viikonlopun ja siis vapun myös. Se oli semmosta relailua ja oleskelua vaan. Käytiin saunassa ja mä sain paljon pepsi maxia <3 kivaa="" oli="" p="" tosi="">
Mul on tullu uus pakkomielle, nimittäin matikka. Teen lukion kakkos kurssin tehtävii iltaisin. Se on nniin ihanaa. Siin on aiheena polynomifunktiot. Rakstan yhtälöiden ratkaisemista. Samalla saan vähän aktivoida aivotoimintaa ja onnistumisen kokemuksia!

Mä ehkä meen ens syksynä kansalaisopistolle hankkimaan tietokoneen "ajokortin"  vai mikä se on... Ja ehkä siiis iiiiiiiiso ehkä haen ens yhteyshaus johonkin erityisoppilaitokseen. En pysty kokopäiväsesti opiskelee ni en voi mennä tavalliseen amikseen tai semmoseen. Ja sit saan pysyy eläkkeellä. Ei ne mul opintotukee myöntäis jos en käy kokopäiväsesti koulussa. Oon kiinnostunu tietsikka-alasta. Olis kiva sitä opiskella.. Mul on ehdotettu povaliusta ja jotain toista oppilaitosta joka sijaitsee hämeenlinnas. Kattoo nyt...


torstai 16. huhtikuuta 2015

Kotona taasen !

Vihdoinkin kotona osastolta. Pääsin oikeestaan jo tiistaina, mut nyt vasta jaksan kirjottaa :D Eihän siin menny ku yli kaks kuukautta....

Vointi on parempi ku aikoihin. Ei juurikaan harhoja tai vastaavaa. On mul joitain epäillyksiä vielä mut ne ei oo niin voimakkaita ku ennen. On ollu tosi kova ikävä kotiin. Tai no.. vanhempien luokse. Täällähän mä olen. Maanantaina olis tarkotus mennä omaan kotiin kokeilemaan et josko pystyis jo alkaa asuu ite....

Täs on tapahtunu kaikenlaista. Olin mm. kaks kertaa sisätautiosastolla ku mul todettiin eka munuaistulehdus. Sen takii olin kolme päivää tiputuksessa. Sit pääsin/jouduin takas osastolle ja olin siel about viikon ni sit jouduin takas sisuksille ja mul oli keuhkokuume. Olin 9 päivää tiputuksessa. Se oli ihan kauheeta. Kuume pahimmillaan 40.5... Sit ne ei saanu melkeen laitettuu mul kanyylii ku mul on niin syvällä noi käden verisuonet. Melkeen joka päivä piti laittaa uusi, ku se lakkas toimimasta. Ja kanyylin laittaminen SATTUU!

Mut muuten siirrettiin yhes vaihees taas toiselle osastolle. Nimittäin kuntoutuspsykoosiosastolle. En olis alunperinkään halunnu sinne. Onneks mun ei tarvinnu kovin kauaa olla siellä ku puhuin itteni ulos. Vähänks mä voisin väitellä itteni tohtoriksi. NOT! :D

Tutustuin osastolla moneen uuteen ihmiseen. Erityisesti jäi mieleen Si. Si on n. 30-vuotias nainen, jolla on kolme lasta. Se oli osastolla manian takia. Vaikkei sitä koskaan hyväksynytkään. Mut joo, Si on tosi kiva. Toisena jäi mieleen opiskelija Sa. Me ollaan nyt facebook kavereita, vaik se ei kai oo ihan sallittuu ;) Mut Sa on myös ihana.

Voisin kirjottaa viel vuoden, mut musta tuntuu et ei kukaan jaksa lukee niin pitkää tekstii, joten mmmmmmmmmmmmmmmo

ps. ostin uuden kännykän, nimittäin samsung galaxy s6 edge. Ihan sika hyvä puhelin! Jee!!!

pps. salasessa uutta!

maanantai 12. tammikuuta 2015

Mini päivitys

Vituttaa ja ahdistaa :( Leponex lopetettiin ja harhat on lisääntyny.. Johtuuko siitä? Onko mulla sittenki skitsofrenia tai jotain.. en tiiä. AHDISTAA. Tekis mieli viiltää, mut ei! En aio! I can do this. Ehkä olo paranee kun arki alkaa rullaa......

En vittu haluu muuttaa. Se ei onnistu. Mut en silti aio luovuttaa vielä. En oo kotona nyt.. Olin viime viikolla yhen yön yksin kotona (Nellin kansssa) ja se oli helvetillinen yö. :( Harhoja, ääni ja kosketus ja flashbackeja...... kumpaaki on muulloinki, yleensä illalla, mut se yö oli kauhee! En haluu samallaista enää ikinä! Nukuin viiden minuutin jaksoissa ja pyörin sängys vaan tuskissani, ku ahdisti niin että sattu :/

Ja kaverit ei ota yhteyt, jos mä en. Ei ne oikeesti halu olla mun kanssa. En aio ottaa yhteyt niihin enää. En halu häiritä. Jos niit kiinnostaa olla mun kans ni ne ottaa yhteyttä sitte. Oon vaan taakaks kaikille ku oon niin hullu tai jotain. Kaverit vaan esittää et ne tykkää musta. Outoo vaan et ne ei ota yhteyt muhun....

On hyvääkin. Mun sisko sai vauvan lauantaina. Oon pienen pojan täti <3 br="">

sunnuntai 31. elokuuta 2014

I'm so alone with this

Kukaan ei usko mua. Kaikki luulee, että oon sekasin. Mut tää on täyttä totta. Auttakaa mua! Oon ahdingossa. Koko ajan ahdistaa :( Ja tuntuu et kukaan ei ymmärrä. En osaa, en pysty, en jaksa. Oon niin väsyny tähän. Eilen ku olin suihkussa, mul oli sheiveri kädessä. Oli tosi lähellä että olisin viiltäny, mut joku kuitenki esti. Pää oli taas täynnä ääniä. "Viillä, oot niin huono, sä ansaitset sen, oot vitun laiska paska, viillä, tapa ittes.........."

Oon odottanu tosi kovin et pääsisin muuttamaan, mut se paikka mihin mä hain (tukiasunto) ei oo vapaita paikkoja. Ja luulin et saan muuttaa tänä syksynä, mut mulle sanottiin et saattaa mennä jouluun. Olin todella pettyny, mut samalla salaa helpottunut. Saan aikaa totuttautuu ajatukseen. Vaikka oonhan mä nyt jo aika pitkään ollu muuttamassa pois kotoot. Mut en sit tiiä..


Mul tehään vissiin jotain muutoksia lääkitykseen ku harhat on ollu niin voimakkaina. Mua vähän epäillyttää. Ne haluu mut oikeesti vaan paskempaan jamaan. Se on varmaan lääkäri, joka laittaa niitä ääniä mun päähän ja salettiin se sama lääkäri haluu antaa mul semmosii lääkkeitä, jotka vaan pahentaa oloo.. Tää sit taas menis nappiin sen ajatuksen kanssa, et mul tehään pahaa, koska  oon paha.


torstai 17. heinäkuuta 2014

We know only your versinon...

Itsemurha taas mielessä. Mul on kauheen ristiriitanen olo. Toisaalta en saa nukahdettuu iltoina ku pelottaa et kuolen yön aikana. Ja toisaalta haluisin vaan luovuttaa ja lähteä taivaan kotiin.. Päällepäin vointini vaikuttaa varmaan paremmalta ku mitä se onkaan. Mut todellisuudessa on alkanu menee taas huonommin. Mun pitää pitää itteni pois kaikkien houokutteiden, kuten veitsien ja lääkkeiden, luota. En uskalla yksin olla millään parvekkeel ku pelkään et tulee joku impulssi ja hyppään... En mä haluu mut sit taas toisaalta haluun. RISTIRIITASTA!

No joo.. Siit tulikin mieleen. Mä oon vissiin muuttamassa tän syksyn aikana pois kotoot vanhempien luota. Mun asunnonhakukriteerit on et se ei saa olla yli tokan kerroksen(just itsetuhoimpulssien takia) ja et saan ottaa Nellu-hauvan mukaan. Mul on katottu paikkaa tukiasuntolasta. Sieltä, mis mun K-sisko on  asunu vuoden ja muuttaa nyt pois. Se on semmonen, et kaikilla on niinku oma suht pieni yksiö ja sit on yhteiset tilat, joissa on vissiin jotain ryhmiä ja semmosta. Sitte on kans kotikäyntejä.

Vähän pelottaa muuttaa yksin asumaan ku siel on ne veitset ihan saatavilla sitte ja lääkkeet myös. Toivottavasti tä on hyvä ratkasu et mä muutan, koska mä en tosiaankaan haluu mihinkään sairaalaan enää ikinä! Sairaalat on kauheita.

Kerroin psykoterapeutti A:lle maanantaina, et mä en uskalla ees skootterilla ajaa(joka on nyt tosin rikkikin), koska siitä on niin helppo vähän kaartaa vastaantulevan rekan eteen. Kerroin et kerran mä tosiaan ajoin vastaantulevien kaistalla mut palasin takas omalle kaistalle suht hyvissä ajoin.

Nyt on kauhee stressi ku meijän auto on paskana.. Ja tulee maksamaan paljon.. muutenki rahat vähissä :((( Ja stressaan myös yksin muuttoo ja kuntoutustuen jatkumisesta..

Nyt vielä pikku positiivisuus paketti: Oltiin viime pe-su Kajaanissa äitin koti huudeil(meiltä kajaaniin joku 500(?)km). Vuokrattiin asuntoauto ja sillä ajeltiin :) Oli kiva reissu. Meit oli vaan mä, äiti ja baaba. Meni hyvin muutamaa baaban lapsellisuuskohtausta lukuun ottamatta. Ja mua kohdeltiin kuin pikku prinsessaa koko reissun ajan :)

JA! Meen lauantaina mumman kans Suomussalmelle mumman veljen mökille :) Me mennään junalla. En oo koskaan ollu niin kauna junas ku mitä nyt tuun olemaan. Toivotavasti menee hyvin.