Siis kuuluuko sen oikeesti tuntuu hyvältä?

 Oonko jotenki epänormaali.... tai siis oon epänormaali. Ku oon kolme kertaa elämässäni harrastanu seksiä joista yksi oli kun olin 5, yksi oli raiskaus ja kolmas kerta oli jotain seksin ja raiskauksen sekoitusta.. 

Se vika tapaus oli siis kesän alussa. Kaverin kaveri. Se halus harrastaa seksiä mun kanssa. Mä en olis halunnu koska se pelotti mua. Mut suostuin silti. Sit kesken yhdynnän halusin lopettaa koska se sattu niin paljon. Sanoin etten haluu. Mut se jatko loppuun asti. 

Juttelin asiasta fyssarin kanssa. Mä siis ihan reilusti kysyin et kuuluuko seksin tuntuu hyvältä. Se sano että kuuluu. Mut kumppanin pitää olla luotettava. Ja pitää edetä rauhallisesti. Mun on vaikee uskoo et se tuntuu hyvältä. 

Sit palasin osastolle ja sit mul tuli kauhee ahdistus. Mä vaan itkin joku tunnin. Sit M-hoitaja tuli juttelee. Se helpotti oloo. Kerroin myös M-hoitajalle viime kesästä. Sit tuli päivällisaika. En syöny sitä niinku en syöny lounastakaan. Ei vaan maistunut. No kuitenki.. siin meni sit jonki aikaa. Tunti pari. Sit alko se järkyttävä kipu alapäässä. Mä ehkä yhdistän sen siihen ku toi avattiin toi keskustelu siit kesäsestä. 

Menin hakee M-hoitajaa. Se sano et syö ja tulee sit juttelee mun kanssa. Olin ihan varma et se ei tuu. Tääl se on melkeen poikkeuksetta niin et hoitaja sanoo että tulee pian mut ei sit tiukkaan. Mut se tuli. Kerroin kivusta ja kerroin et mä epäilen et mul on vaginismi. M ei tienny mikä se on. Mut se on siis semmonen jotkut lihakset tuol alhaalla jännittyy ja sit jos sinne tunkee jotain niin se alkaa sattuu. Sen miehen tos kesällä oli vaikeuksia saada sitä sisään. Ja se sattu ihan vitusti. Ja sit luin just tost vaginismiasta et esim tamppooninkin laitto voi sattuu. Ja mul se sattuu.

Mä tiiän et oon epänormaali ku en oo koskaan nauttinut seksistä. Musta se on vaan paha juttu. Kaikki mun seksiin liittyvät kokemukset on ollu jotenki pahoja. 

Ahdistaa niin vitusti

Mul oli eilen tosi rankka psykoterapia tapaaminen.. Mä sanoin terapeutti Aalle, et mua kauhistuttaa et jos en pysty harrastaa seksiä mun poikaystävän M:n kanssa.. Mul on liikaa kipeitä muistoja, jotka tulee mieleen jo pelkästään kun mä ajattelen seksiä.. Ja M haluu varmasti olla mun kanssa silleen.  Ja kai mäkin haluun olla sen kanssa, mutmut... entä jos en pysty. Mua kuvottaa ajatuskin siitä että miehen elin koskee mua mihinkään mun ruumiinosaan... hyi vittu. No kuiteski, A sano, et mun ei kannata tehä mitään mihin en oo valmis.. Mut entä jos en oo koskaan valmis... vittu.

Sit jonku mutkan kautta päädyttiin puhumaan raiskauksesta. Mua loukkas ku A puhus hyväksikäytöstä,  koska se mies raiskas mut. Mun mielestä siinä on iso ero. No mua rupes ahdistaa niin kovin et katosin hetkeks kokonaan.. en tiiä kauan olin pois, mut havahduin siihen ku A huhuili mua. Kerroin et olin loukkaantunut siitä syystä. A sano, että oli pahoillaan ja että ei enää käytä sanaa hyväksikäyttö ku puhutaan tästä tuoreemmasta jutusta. Kerroin, et mua ahdistaa ja et en saa pois mielestä, ku se mies avas mun reidet väkivalloin. A sano, et se ymmärtää että sitä on vaikea pitää pois mielestä. Sit tunti päättyki jo ja A kysy et pystynkö lähtee kotiin. Mä sanoin että joo.. Lähin sit menee kauheen ahdistuksen kera bussi pysäkkiä kohti. Matkalla pysäkille on r kioski. Tarkotus oli mennä sinne ostamaan jotain jolla viillellä. Ahdisti niiiiin kovin!! Mä menin sinne sisään, mut en ostanu viiltelyy varten mitään. Sen sijaan päätin ostaa suklaata sille henkilölle kenen takia päätin olla viiltelemättä, eli Makelle. En tietenkään kertonu sille, et se oli taas estäny mua viiltelemästä. Sit kävelin bussi pysäkille.  Siel oli maassa lasinsiruja. Meinasin ottaa,  mut sit mietin taas Makee. Ja sitä kuin kauan oon jo ollu viiltämättä. Aattelin, et ei se voi nyt tähän päättyä. Melkeen vuoden uurastus ja taistelu, hukkaan heitetty. Sit vaan kirosin ne sirut ja yriti ajatella muuta.

Ahdistus ei kyl päättynyt... se on vieläkin päällä. Ja en saa sitä pois. Oon yrittäny kaikkee ja tuntuu et viiltely on ainoo apu tähän.. EI EI EI. Ei sitä... mitä sitten. ?..... mitämäteen?? Oon jopa yrittäny puhuu siitä....