Oh shoot

 Tää on paha, paha homma. Voi vittu. Miten täs kävi näin.. hemmetti. Toivon että tä ei oo sitä miltä se vaikuttaa. Vittu..

Mä juttelin tänään tästä opiskelijan kanssa. Oon siis osastol intervalli jaksol. Ihan vapaaehtosesti. Mä juttelin opiskelijan kanssa ja sen piti kertoo yhel hoitajal. Mut mä sanoin etten haluu jutella sen hoitajan kanssa tästä asiasta. Ni se ei tullu sit mul puhuu siit. Onneks.

Kerroin myös fyssari S:lle. Ja sain taas apua oloihin S:ltä. Hän on kyl niin ihana ihminen. 

Mut joo. Muuten menee ihan hyvin. Itseasiassa tosi hyvin. Oon energinen päiväl ja yöllä väsyttää. Ilman unilääkkeitä ja ennen kaikkea ilman bentsoi. Ja deprakine on nyt kokonaan poistettu. Pikkuhiljaa alkaa vähenee lääkkeet ja niiden haittavaikutukset. Ja en ees tarvii niit. 

Juteltiin just lääkärin kanssa että mä oon menny niin paljon eteenpäin. Siis monessa asiassa. Esim. puheesta saa selvää, käsiala on palautunut samannäköseks ku oli ennen, pystyn ajaa autoo... jne jne... Lääkäri sano että muistaa viime keväältä että mun puhe oli ihan sammaltavaa ja se sano että: se oli varmasti tosi ahdistavaa ku ei saanu itseään kuulluksi ku puhuminen oli niin vaikeeta. Ja se oli todellakin. Ahdistavaa siis. Onneks oon jo niin paljon päässy eteenpäin. Ja siis psyykkisestikin. En kauheen usein enää vajoo omiin maailmoihin. Harhamaailmoihin. Kyl ne välil vähän häiritsee. Mut nekin on jo hallinnassa joten kuten.

Mut joo. Toivotaan että se ei oo totta. 

Ajokortti draamaa

Nyt vituttaa.. ja kovin.... sain ajoluvan mut voi olla et joudun luopumaan siitä sen vitun helvetin paskan lääkärin takia. Se kirjotti ihan täyttä paskaa: 4) Tänään kertoo että on INSSI ajo. Kirjalliset saanut jo kertomansa mukaan läpi. Tähän saakka ajanut sähkömopolla ja tarkoituksena olisi antaa sähkömopo takaisin vanhemmille ja ottaa käyttöönsä heiltä saamansa Chevrolet auton. Psykoosipkl:n puolelta ei ole ajoterveystodistusta kirjoitettu. Mikäli saa ajokortin; täytyy asiaa miettiä vielä (Trafin ohjeistus."lmoitusvelvollisuus poliisille syntyy, jos: Henkilön todellisuudentaju ja/tai arvostelukyky ja/tai yleinen toimintakyky ovat pitkäkestoisesti siinä määrin heikentyneet, että hän ei hoidosta huolimatta täytä ajo-oikeuden edellytyksiä) suhteen. On hieman ristiriitaista toimintakyvyn suhteen se, ettei selviä mistään ilman ohjausta, valvontaa ja apua; lääkkeiden jako dosettiin tarkistetaan ja sitten toistaalta olisi toimintakykyinen liikenteeseen, jossa ärsykkeitä samanaikaisesti monelta eri taholta ja jossa vaaditaan nopeaa reagointikykyä. Tai sitten toimintakyky siviilissä (muualla kuin lääkärin vo:lla) näyttäytyy parempana.

En oikeesti voi uskoo tätä... ihan vitun epäreiluu. Mä voin mielestäni ihan tarpeeks hyvin et voin ajaa... ja ihanku olisin maailman ainoo skitsofreniaa sairastava jolla on ajokortti, Jopa tääl mis asun asuu yks sellanen, Tä on ihan naurettavaa. Ja onko joku sanonu et en selvii mistään ilman ohjausta, valvontaa ja apua. Lääkkeet tarkistetaan kaikilta tän kuntoutuskodin asukkailta. Se on käytäntö täällä. Ja mul ei oo niissäkään varmaan koskaan ollu mitään väärin...

Ja miten vitussa se voi jonku puolen tunnin keskustelun perusteella(joka btw oli aamulla klo 8 vissiin ja olin puoli unes) ni miten se voi sen perusteella arvioida mun toimintakyvyn.... Aijemmassa kohdassa sanottiin: Psykomotorisesti hyvin pysähtyneen oloinen, jollaisena ak aikaisemminkin nähnyt potilaan. Spontaanisti ei kerro mistään asioistaan. Vastailee kysymyksiin, mutta vastaukset kovin lyhyitä. Tulee ajoittain katsekontaktiin, ajoittain tuijottaa vain eteensä. Ei avoimen psykoottinen, ei itsetuhoinen.

Se toisin sanoen oletti vaan jotain tiettyy mitä oli nähnyt mussa aikasemmin ja oikeen ettimällä etti niitä piirteitä musta. Mun mielestä mä olin aika hyvin mukana keskustelussa ja jopa alotin ite kertomaan juttuja. Sil on vaan iskostunu päähän että mä oon ihan täysin hullu ni se ei muuta halukkaan nähdä... Mä vaan jännitän tommsia lääkäri juttuja. Etenki ku omahoitaja T ei ollu paikalla. Mitä se oikeen odotti. Yhes kohas kuitenki mainittiin mun ihmispelko.... Ehkä sekin oli osasyy siihen että olin vaisu. Kui se ei voi jutella omahoitaja T:n kanssa asioista. T kertois et oon ihan erilainen sen kanssa ku oon jo niin tottunu siihen. Se et oon vaisu jossain helvetin honessa, ei kerro siitä et en pysty ajaa autoo.

Kehtas viel toivottaa onnea inssiin. Ku tiesi tarkalleen et aikoo sabotoida mun elämää.. Vitun kusipää. Lääkärit on perseestä. Ne on niin olevinaan jotain erityistä, vaikka todellisuudessa ne on ihan yhtä vitun pohjasakkaa ku me muutkin.

VITTU!!!! Onneks lääkäri vaihtuu kesän aikana.

Help me please! Not again

Voin huonosti. Oon taas alottanu viiltelyn. Nilkkaan.. Kukaan ei saa tietää. Paitsi omahoitaja T. Oli pakko kertoo sille ku tuli niin syvä yhestä viillosta et aattelin et se pitää puhdistaa. Me sit katottiin sitä viiltoo T:n kanssa useempana päiävänä. Siihen laitettiin perhosteippii. Olis pitäny tikata. Sit torstaina olin viiltäny uudelleen pahasti ja T kutsu polikäynnil lääkärin kattoo ja se määräs antibiootit.

Haluun tehä itsemurhan. Nyt. Heti. Haluan kuolla. En jaksa enää elämää. Pakko kuitenkin porskuttaa eteenpäin. Pakko..... VITTU

Koko ajan puhutaan osastosta. En kuitenkaan oo menossa sinne. Se olis kolmas kerta tän sykyn aikana.  Vihaan osastoa.

Vaikee keskittyy.. haluun vaan viiltää ja varmaan meenkin nyt viiltämään.

Moikka

I'm so alone with this

Kukaan ei usko mua. Kaikki luulee, että oon sekasin. Mut tää on täyttä totta. Auttakaa mua! Oon ahdingossa. Koko ajan ahdistaa :( Ja tuntuu et kukaan ei ymmärrä. En osaa, en pysty, en jaksa. Oon niin väsyny tähän. Eilen ku olin suihkussa, mul oli sheiveri kädessä. Oli tosi lähellä että olisin viiltäny, mut joku kuitenki esti. Pää oli taas täynnä ääniä. "Viillä, oot niin huono, sä ansaitset sen, oot vitun laiska paska, viillä, tapa ittes.........."

Oon odottanu tosi kovin et pääsisin muuttamaan, mut se paikka mihin mä hain (tukiasunto) ei oo vapaita paikkoja. Ja luulin et saan muuttaa tänä syksynä, mut mulle sanottiin et saattaa mennä jouluun. Olin todella pettyny, mut samalla salaa helpottunut. Saan aikaa totuttautuu ajatukseen. Vaikka oonhan mä nyt jo aika pitkään ollu muuttamassa pois kotoot. Mut en sit tiiä..


Mul tehään vissiin jotain muutoksia lääkitykseen ku harhat on ollu niin voimakkaina. Mua vähän epäillyttää. Ne haluu mut oikeesti vaan paskempaan jamaan. Se on varmaan lääkäri, joka laittaa niitä ääniä mun päähän ja salettiin se sama lääkäri haluu antaa mul semmosii lääkkeitä, jotka vaan pahentaa oloo.. Tää sit taas menis nappiin sen ajatuksen kanssa, et mul tehään pahaa, koska  oon paha.

Hone

Tänään oli hone. Siel oli mä, äiti, toimintaterapeutti J, hoitaja T ja lääkäri. Puhuttiin skitsofreniasta. Lääkäri sano, että mul on paljon sellasii oireita jotka puoltavat skitsofreniaa. Se ottaa kuulemma yhteyttä ylilääkäriin ja mul tehään vissiin psykologiset testit (TAAS). Se kans sano, et ku mul tehtiin 2013 testit ni ne oli huomattavasti huonommat ku 2011 tehdyt, mikä kuulemma voi kertoo siitä et on krooninen psykoottinen häiriö eli skitsofrenia. Tavallaan se olis helpotus et tulis syy tälle paskalle, mut toisaalta pelottaa et on sit koko elämän kestävä sairaus harteilla.

Kuulemma mul on täl hetkellä diagnoosina joku "määrittelemätön psykoottinen häiriö". Lääkäri sano, et mun oireet on liian voimakkaat sille diagnoosille. Et mul on kuitenki vissiin joku muu ku toi.

Honessa puhuttiin myös mun kuolema peloista ja siitä et en uskalla yksin mennä mihinkään. Ei siitä oikeestaan sen enempää ku mitä nyt mainitsin et pelko vaikuttaa myös mun nukahtamiseen, ku pelkään et kuolen yön aikana.

Puhuttiin kans mun yksin muuttamisesta. En nyt ainakaan viel oo muuttamassa, mut sit ku muutan, ni muutan vissiin tuki asuntolaan. K-sisko on semmoses ja mul on EHKÄ mahdollisuus päästä samaan asuntolaan. Se olis kivaa ! Mut ei viel tiiä et tuleeks sinne joku huonesto vapaaks syksllä, millon mul olis tarkotus muuttaa. Mul on muuttamisen ehdottomat ehdot on et saan ottaa koiran mukaan, ja se ettei se asunto oo yli tokan kerroksen, koska mua pelottaa, et jos tulee joku äkillinen itsetuhoimpulssi, ni et mä hyppään sit partsilta alas. Se mis k asuu, on rivitalo.

Mut joo... Tämmöset päivitykset.

Not likely, if you figure

Tänään on ollu tosi vaikee ja rankka päivä. Heräsin kauheessa ahdistuksessa, ja sainki aamulääkkeiden yhteydessä tarvittavat. Siit muutama tunti eteenpäin, ni aloin kuulee ja näkee juttuja. Ihan selvästi joku istu meijän huoneen tuolilla. Tummapukunen ja kasvoja ei näkyny ollenkaan. Samalla kuulin epämäärästä miehen muminaa. En oo varma, et puhusko se mies jonka näin, vai tuliks ne äänet ulkopuolelta. Ku lähin pelon ja ahdistuksen saattelemana pois huoneesta, ni mies jäi sinne, mut äänet tuli mukana. Alko erottua sanoja, kun mä jäin kuuntelemaan. "kill yourself" "cut cut cut" "deeper, cut deeper" "Sä olet huono ihminen ja sä ansaitset pelkkää pahaa" "die die die" Ja niin edespäin. Enkkuu ja suomee sekasin... Meinasin rupee raaputtelee arpia auki, mut päätinki mennä ennemmin kysyy kansliasta apua. Hyvä minä!

Menin sit sinne kansliaan ja sain lisää tarvittavia, plus et yks hoitaja tuli mun kanssa juttelee. Se kosketti mun reittä. Ja se ei tuntunu niin kamalalta ku muistin. Se toi itseasiassa turvaa. (kyseessä oli siis tietty naishoitaja,mä en työskentele yhdenkään mies puolisen kanssa, koska mua pelottaa niin paljon, et jos se jättää traumat) Se hoitaja ei tienny oikeen et mitä sanoa, se vaa toisti "muista että sä oot täällä turvassa"

Syönnin jälkeen sain taas tarvittavia, ku mul jatku harhat. Tai ne oli vissiin välissä pois, mut sit ne alko taas. Ja kauheet flashbackit. Se autto aikanaan. Illalla se olo tuli taas takasin, ut tarvittavia ei ollu enää jäljellä. Piti ottaa yhteyttä päivystävään lääkäriin joka määräs et saan ottaa viel yhen satsin kumpaakin tarvittavaa lääkettä. Toivottavasti näitten avulla saan nukuttuu yön.

En oo tehny tänään muua ku olla ja kärsiny. Krisseki soitti et jos nähtäis tänään, mut mä en pystyny. Ja nyt mul on kauhee olo siitä... Olis kai pitäy yrittää väkisin mennä, mut ei, en pystyny. Olin niin harhainen, ettei siit tiiä mitä siinä olis voinu tapahtua. Sori siskot, jos luette tätä. Ei oo mitään mitä mä tekisin mielummin ku hengailisin teijän kanssa, mut mulla oli niin kauhee olo. Huomen?? Jos nyt sit ikinä pääsen viel lähtee täält enää.

Mä kerroin hoitajille, et en uskalla sanoo, jos mulla on harhoja, koska pelkään et joudun sen takia takas psykoosiosastolle. Yks semmonen kiva hoitaja vähän naurahti ja sano, "no ei sua nyt sen takia siirretä, Vaan jos suhun ei saa minkäänlaista kontaktia ni sitte voi tulla siirto. Mut tää on ihan hyvä paikka sulle, vaikka sulla onki niitä harhoja" Ihanaa ja lohduttavaa kuulla :)

Ei kotilomia, mut ehkä osaston vaihto!

Tapasin tänään lääkärin. Me juteltiin kaikenlaista. Se kyseli mun voinnista ja mä valehtelin vähän. En kauheesti mut vähän. Ihan vaan siks et pääsen takasi mielialahäiriöiden osastolle. Mä pääsenki sinne jos menee hyvin viikonloppu ja jos siel on tilaa. En pääse lomille vielä ennen maanantaita ainakaan. Se on kyl tosi ärsyttävää, mut ei voi mitään, mä yritin kaikkeni, mut lääkäri oli sitä mieltä, et liian vähän aikaa menny hyvin(eli siis "ilman" harhoja). Puhuttiin kans siitä et mä voisin mennä osastojakson jälkeen psykoosipäiväyksikköön jos siel on tilaa sillon ku pääsen pois. Se olis tosi kiva juttu, siel oli nimittäin kaiken kaikkiaan tosi kivaa. Ja siitä oli mulle hyötyä. Sen neljän kuukauden jälkeen mä olin kuin toinen ihminen. Ja mähän voisin käydä siellä, vaikka kävisin kouluuki, koska mul on kouluu vaan ilta aikaan.

Mul on ollu aika hankala päivä tänään. On itkettäny koko päivän. Mut se johtuu ihan vaan koti-ikävästä. Paitsi siin hetkes ku piti pakosta mennä päiväkahville(ku tääl on joku sellanen et perjantaina kaikki hoitajat ja potilaat menee yhes siihen pieneen ruokailutilaan kahville) Kolme erii hoitajaa tuli hakee mua. Kahelle ekalle sanoin, etten tuu. Kolmas sit vähänniinku pakotti mut menee, ni menin. (vaikka en ees juo kahvia). Istuin hetken siellä kauheessa mölyssä. Tuntu et niit ihmisii oli joku sata, ku kauhee meteli. Mua ahdisti ihan hirveesti. Ja sit lähdin itkien pois siiitä. Kukaan ei onneks huomannu tai tullu sanomaan mitään siitä. Menin omaan huoneeseen. Oon keksiny yhen rauhottavan jutun, nimittäin tommonen kertakäyttömuki(ja juu olen käyttänyt rikkinäistä sellaista viiltelyyn epätoivosena hetkenä) Mut tää on rakentavampaa, nnimittäin sen puristelu. Siitä tulee ihana ääni ja se tuntuu mukavalta ja on kivaa. Kannattaa kokeilla. Ja puhun nyt nimen omaan muovimukista.

Äiti tulee onneks käymään tänään. Se tuo mulle suklaata ja pepsi maxia <3 jee="jee" p="p">

Pakkohoito jatkuu vieläkin...

Tänään oli hone... Sain kuulla et joudun olee sairaalas viel ainakin 3 viikkoa. Vittu! Mä haluun kotiin. Joudun siks jäämään ku mulla tulee joku uus lääke noitten vanhojen tilalle. Leponex. Se on kuullemma tehokkain psykoosi lääke mitä on. Mä sanoin ensin etten halua sitä, siinä toivossa et mun ei tarvis jäädä osastolle enää, mut lääkäri sano, et voin joutuu olee viel monta kuukautta jos tilanne ei muutu mihinkään, ni mä sit aattelin et on järkevintä mielummin ottaa toi lääke sit jos joka tapaukses joutuisin olemaan sen 3 viikkoo.

Honessa puhuttiin aika paljon mun harhoista. Sit ku alettiin puhuu kosketusharhoista ni mua alko hävettää. Lääkäri kysys mimmosii ne on. Mä kerroin: Ne on sellasiii, et tuntuu et joku yrittää avata reisii ja sellasiii et tuntuu et joku makaa mun päällä tai et joku yrittää repii peittoo pois. Ja semmosii... Sit se lääkäri sano "eli tommosii seksuaallisia" ja sit se kysy et oonko joutunu raiskauksen uhriks. Hävetti niiiin paljon. Siinä tilanteessa oli mun ja lääkärin lisäks yks hoitaja L ja opiskelija K ja äiti ja sisko Krisse. Mua hävetti siis ihan vitusti myöntää se siinä. Katoin alas päin ja vastasin "joo". Lääkäri kysy millon ja mä vastasin "joku pari vuotta sitten". Lääkäri kysy et oonko tehny rikosilmotuksen ja ku mä sanoin etten oo ni se rupes kyselee et miks "Se on rikos joka on tehty sulle" Mua itketti ja hävetti... Puhuu miehen kanssa siitä. Se oli inhottavaa.

Eilen ku olin kotilomilla, ni toin sieltä terän mukana ku äänet käski. Sitte viiltelin osastolla. Terä oli niin pieni ettei sillä saanu oikeen tehtyy kunnon viiltoja ja mä kuulin koko ajan "Syvemmälle syvemmälle syvemmällle..."  Yhestä tuli sit tosi tosi syvä viilto. Se olis varmaan oikeesti pitäny tikata mut noi laitto siiihen vaan vähän perhosteippiä. Ei se sillä pysy kiinni mut ihan sama... Se nainen olis halunnu lähettää mut TK:hon tikattavaks mut mies oli sitä miieltä et ne perhosteipit riitti. Tän jutun takii en sit pääse ainakaan viikkoon lomille ja uloski vaan hoitajan kanssa. Ei edes perheen kanssa saa mennä ulos sairaalan alueelle ilman hoitajaa.. Oma vika.

Sit viel yks juttu mikä mua harmittaa vielki, terapeutti S. Mun yks kaveri alkaa nyt tapailee sitä ja se on kans yli 18v. Mua vituttaa niin paljon.. Oon niin kateellinen. Miks S ei voi olla mun terapeutti. Mä aloin ragettaa sille mun kaverille ku se kerto et alkaa tapailee S:ssää. Sanoin, et mä oon just yrittämäs päästä yli siitä ja sit se kaveri tulee ja kertoo tommosta. :( olin niin surullinen.. Try to fucking forget her, you stupido!

Let me out

Mun huoneeseen tuli joku uus nainen. Ärsyttävää. Olin jo niin tottunu tähän yksin oloon. Noh... cant help. Se on sitä paitsi outo. Ku hoitaja kysy et: "onko sulla ihan normaali ruokavalio" ni se sano: "Joo, aika normaali, paitsi et atoositon, ja kaikki pitää olla nestemäisenä ja ei mausteita ollenkaan. Ja en voi syödä melkeen mitään hedelmiä" Juu tosi normaali ruokavalio, ihan perus...

Edellis päivä oli aika vaikee.. Hain kaks kertaa tarvittaviii ja sorruin viiltelee jollain nuppineulalla jonka otin ilmotustaululta. Jäin kiinni ja yhtäkkii mun huone oli täynnä hoitajii ja jotain tapahtu en oo varma et mitä.. oli sen verran huono olo, et en muista siit nyt jälkeen päin.

Eilen oli semi ok päivä. Hain vaan yhen kerran tarvittavia harhoihin. Ne puhus et se serenase tai mikä vittu olikaan tulis mun lääkelistalle. Mut siit pitää puhuu lääkärin kanssa. Ja lääkärillä ei oo aikaa, ku koko sairaalas on tällä hetkellä vaan yks lääkäri ja mä oon vissiin viimesenä sen listoilla. Mä vähän ragesin noille hoitajille ku mua vitutti niin suunnattomasti tää koko tilanne.
1. Onko niillä ylipäänsä oikeutta pitää mua pakkohoidossa enää
2. Millon on hone
3. Pitääkö lääkkeisiin tehä jotain muutoksii (esim. serenase listalle)
4. Millon pääsen lomille
5. Millon saan ulkoiluluvat

Voisin jatkaa listaa vieläkin mut noi nyt päällimmäisenä mielessä. Tä on perseestä ja tä ei etene mihinkään ilman lääkäriä. Mä aattelin ehdottaa lääkärille (jos mä nyt joskus viel tuun sen näkemään) et jos saisin mennä sinne psykoosipäiväyksikköön joksiki aikaa. Koska en oo koko päiväissairaalahoidon tarpeessa, mut tarviin joka päivälle hoitoa... Kai oon muistanu mainita jo et tä on perseestä!!! Jos olis terapeutti S ni se varmaan osais tai ainaki haluis yrittää auttaa mua täs tilanteessa. KU TÄÄ JUNNAA PAIKALLAAN! Se sais jotain aikaan... mutku ei oo enää... ei oo koita nyt jo tajuta et se hoitosuhde on ohi.. :(

Oon nyt ollu tääl jo kolme viikkoo?! vai kaks, en oo varma ees enää... vittu haluun pois täältä... Tekis mieli alkaa valehtelee et kaikki on hyvin ni pääsis pois täältä................ ebuwiudwebiuwoweoe yhhyyy

Doctors.. they seem to love me

Juu paljon toi unenriisto juttu autto... heräsin meinaan tänään taas joskus puol kolme ja sain unta joskus viiden kuuden aikaan taas.... Ihan niinku ennen ton unenriiston alottamista. Nyt onki sit kaamee hedari jostain syystä. Vissiin hartiat jumissa tai jotain. Mua vituttaa ku kukaan ei tajuu oikeest, et mä oon väsyny ku en saa nukuttuu. En tajuu, et kui mä en saa ikiin tavata lääkäriikään tuol päiväyksikössä. Ja kiva ku lääkäri käy vaan maanantaisin ja tänäänKIN se tapas kaikkii muita paitsi mua. Tulee kyllä semmonen turha olo... Ihan sama sit se on kait.

Vituttaa, ku en pysty kävelee yksin ulkona. Vituttaa ku en voi kävellä jos mun takaat tulee joku. Vituttaa ku kuulen äänii, jotka käskee viiltelee 13 viiltoa. Vituttaa, ku etsin kameroita seiniltä. Vituttaa ku en pysty käymään päiväyksikön vessassa tietyistä syistä.. janiinedelleenjaniinedelleen..... VITTU!

Mua muuten pelottaa ihan sikana tuol pv yksikös yks tyyppi joka alotti tänään. Se on semmonen keski-ikänen mies ja se näyttää kauheen aggressiiviselta ja se on pitkä ja kaikkee.. Ja sit se raivoo koko ajan siel ja kiroilee.. jostain perunoistaki ku ne oli siit raakoja. Vituttaa seki ku pelkään jopa siel koko ajan..... :(((

Taas niin helvetin vaikee keskittyy, ni tää jää tähän myöskin nyt sitte.

Päivä 01: kuva minusta

Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään

Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään

Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt

Päivä 05: kuva aamustasi

Päivä 06: kuva,joka inspiroi sinua

Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä

Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena

Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi

Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä

Päivä 11: kuva lempijuomasi

Päivä 12: kuva suosikki ruuastasi

Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät

Päivä 14: kuva joka kiihottaa sinua

Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)

Päivä 16: kuva kännykästäsi

Päivä 17: kuva huoneestasi

Päivä 18: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi

Päivä 19: kuva suosikki soittimestasi

Päivä 20: kuva jostain mitä teet joka päivä

Päivä 21: Kuva, joka kuvaa elämääsi

Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata

Päivä 23: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten

Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet

Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään

Päivä 26: kuva, joka tekee sinut vihaiseksi

Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi

Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi

Päivä 29: kuva tuskallisesta muistosta

Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta

mitäkö söin lounaaksi. No tätä^

Pain,pain,pain

Sattuu taas joka paikkaan auauauau, ahdistaaaaaaaaaaa! Vittu.. Must on tullu ihan paranoidi. Mä en oikeest kestä tätä enää.. Eilen ku olin polikäynnil psykologilla, ni mä vaan kyselin, et onks tääl mikrofonei piilossa ja et kuunnellaaks mua.. Se oli vähän ihmeissään, mut niin olin määkin.. Mul meni koko aika siel siihen, et ettisin katseella mikrofonei. Ja sit tapahtu jotain outoa ja yhtäkki siel oli joku ylimmääränen hoitaja tai joku sanomas "Heiii, Sandraaaa, tää käynti loppuu nyt, kuuleksää?" Mä olin ihan pihal siitä mitä siel oli tapahtunu ja lähin vaan pois siitä.. Outooko?!

Sit mul oli viel illal aika turus Satulle. Kerroin siel, et mun harha näöt ja kuulot on lisääntyny ja kerroin, et myös harha-ajatukset on lisääntyny. Kerroin, että en pysty luottaa tohon salon poliin ja et must tunntuu et siel tapahtuu jotain kummallista. Et ne aikoo tehä mulle jotain pahaa. Kerroin, et mua epäillyttää noi mun lääkkeet, mutta syön niitä silti, sanoin, että mä viel toisaseks pystyn pakottaa itteeni(yleensä) tajuumaan, et noi jutut ei VOI pitää paikkaansa jos ajattelee järkevästi... Mut täytyy sanoo, et tää juttu nyt ku toi lääkäri soitti, ni vaan vaikeutti mun tilaa...

Eli siis me sovittiin eilen Satun kanssa, et se soittaa lääkärille ja käskee lääkärin soittaa mulle, koska sen mielestä muutos oli tapahduttava heti. No se lääkäri sit soitti mulle äskön ja kerroin omin sanoin vähän, et mikä on tilanne. (mul on siis nyt täl hetkel sellanen tilanne, et mun lääkäri vaihtuuTAAS! L on se mun entinen ja A on mun tuleva. Eli siis L on nyt lähteny jo pois sieltä ja A ei oo viel tullu, joten mulla ei oo täl hetkel omaa lääkärii tuol.. Puhuin siis ihan jonku tuntemattoman naisen kans...) Se sit sano, et ku mul oli ollu sillon ma 23.1 lääkäri aika jossa L määräs mul tällasii muutoksii lääkkeisiin: seroquel 200mg pois ja voxra(aktivoiva masennuslääke) ja imovane(nukkumiseen) tilalle, ni se sano, et se ihmettelee suuresti, et kui se on laittanu mul ton voxran, liian nopeesti kai.... Se sano, et voxra pois ja seroquel takas.. Kerroin sitten mun epäluuloni sitä polii kohtaan ja se vaan nauro... Kerroin et mul on tosi ristiriitanen olo.... Ja se kyl vaan paheni

Noh.... eipä täs kai muuta sit niin..