:(

Fuck this shit

You stupido

Potilaitten nimet muutettu.

Tääl on osa porukoist lomilla ja tulee vähän eri aikoina. No yks Jonna tuli eilen, ku Katja vasta lähti lomille. No mä ja Jonna sit hengattiin yhes, ku kaikki muuut "tutut" oli lomilla. Mut Jonna oli tosi vaisu, vaikka se kerto kaikenlaista mulle sen elämästä. Se oli vähän silleen, et miks mä ees puhun sulle.

No tänään se on ollu koko päivän huoneessa, vaik mä olisin odottanu sitä päiväsalin puolelle. Sit ku Katja tuli ni Jonna tuli heti pois huoneesta päiväsalille Katjan kanssa, vaikka mä oon ollu tääl koko ajan. Se tykkää Katjasta enemmän ku musta koskaan. Oon varmaan liian outo tai jotain. Tuli syyllinen ja häpeävä olo. Kui mä menin luulemaan, et se tykkäis musta. Eihän meillä oo mitään yhteistä puheenaihettakaan, ku mä oon niin paljon nuorempi..

Tuli vaan ihan vitun tyhmä olo, ku luulin et Jonna tykkäis musta...

k18 tekstiä

Nyt on niin kauhee olo. Ahdistaaahdistaaahdistaaaaaa. Mä olisin halunnu tänään kotilomille, mut vittu vitun vittuläääkäri ei ehtiny vastaanottamaan mua ollenkaan tänään. Ni en sit päässy. Tääl psykoosiosastolla on tosi vittumaiset hoitajat. Ne on kauheen välinpitämättömän olosii. Sain sentään tarvittavat ahdistukseen tänään. Kukaan ei vaan tiiä, et ahdistus johtuu täällä olemisesta.

Mä en enää kerro jos oon kokenu jotain harhoja.. Siks et pääsen mahd nopeesti tonne toiselle osastolle takasin. Siel oli muutama ihana hoitaja ja loputki oli siedettäviä. Paitsi se yks vanhus joka on varmaan ollu tääl töissä jo sillon ku kaikki potilaat , riippumatta siitä oliko masentuneita vai vaikka skitsofrenikkoja, pidettiin pakkopaidoissa sidottuna sänkyyn koko päiväks... Ei millään pahalla.... Ja tuol mielialahäiriöisten osastolla ei oo näin levotonta. Tääl mun ja mun huonekaverin huoneessa ravaa yks mies potilas jatkuvasti. Se on inhottavaa. Mä sanoin siitä hoitajalle. Saas nähä tuleeko muutosta siihen.

HUOM! EI KANNATA JATKAA LUKEMISTA TÄSTÄ ETEENPÄIN K18!!!

Mun mielessä kiertää paljon paskaa tällä hetkellä. Eilen oli kauheita flashbackeja, tänään vähän lievempiä, mut jotenki kuitenki tositosi ahdistavia. Mul pyörii päässä kaks kohtaa siitä hetkestä ku se mies raiskas mut. Se ku se avas mun reidet väkisin(mul oli lonkka tosi pitkään kipee ton takii) ja toinen kohta oli se ku se käski mun runkata sitä ja mun piti kädellä koskee sen inhottavaan elimeen. Noi kaks päälimmäisenä, mut sit myös se itse raiskaus. Se oli tosi kivuliasta ja en pystyny kävelee kunnolla viikkoon ku mua sattu sinne niin paljon. Ja se haju.. Se oli sekotus mun dödöä ja sen miehen hikeä. Mul tulee oksennus kurkkuun ainaku haistan sen dödön hajun nykyään. Voitte uskoo et heitin sen dödön roskiin heti ton jälkeen. Inhottavaa ooli myös se ku sen jäkeen ku se oli hoitanu homman kotiin ni se otti mut sen kainaloon ja siinä me sit maattiin, vierekkäin, puoli alastomana. Mä itkin. Mua pelotti et se haluis kohta uudelleen, mut onneks se oli sen verran vanha mies, et sil ei kunto riittäny. Sit ku se päästi mut pois siitä, ni sovittiin et se soittaa mulle taksin.. Ja sit me mentiin yhessä taksilla takas sinne baariin mist oltiin tultukki. Ja se lähti kotiin ja mä menin ettimään Krisseä.

Mul pyörii päässä myös lapsuusajan kokemuksia. Mä haistan välillä sen miehen(mun isän isän) hien. En tiiä, onko se joku harha vai haiseeko joku meijän perheessä sille samalle. Mä muistan vaan pätkiä siitä hyväkskäytöstä. Muistan sen, ku se laitto elimensä mun housun sisään. Muistan mitkä housut mulla oli sillon jalassa. YÖK! Mua alko just kuvottaa. Pelkkä ajatus siitä. Muistan sen ku se laitto sormen suunsa eteen ja hyssytteli(ei puhuttu samaa kieltä,ku se on egyptiläinen). Se tarkotti sitä et en saa kertoo kellekkään. Niin mä sen ymmärsin. Ja sillon ku sitä hyväkskäyttöö tapahtu ni geddu(kreikaks isoisä) hymyili ja anto mun ymmärtää et se on kivaa ja ihan normaalia. Ja sit ku geddu jäi kiinni teoistaan, ni se katse. Se oli niin vihanen. Mä en ikinä ikinä unohda sitä katsetta. Ja se osotti mua sormella ja laitto sen jälkeen sormen taas suun eteen ja hyssytteli. Mä olin sillon niin pieni että en tajunnu et se oli tehny väärin, en minä. Joten mulle jäi syyllinen olo siitä. Mä olin menny kertomaan salaisuuden eteenpäin. Pettänyt luottamuksen. Ja kukaan ei koskaan korjannu sitä mulle. Tajusin ite kyllä sitte myöhemmin koulu iässä, että se oli tehny väärin mua kohtaan. Ja se et se tuli ilmi oli hyvä asia..

Taas kauheen sekavaa tekstiä.Sori.. Mut joo.. nyt on jo parempi olo. (kävin siis täs välis syömässäki) Äiti tulee jossain vaiheessa käymään täällä.. Vois yrittää vaikka nukkuu siihen saakka ni menis aika nopeemmin... Ja sori siitäki et tuli tämmänen kilometri postaus. Sainpahan pois mielestä vähän asioita...

Kiitos

Pää täynnä paskaa - ehkä meitä kuunnellaan

Moi oon sandra ja oon totaallinen luuseri. En tiiä mitä mä viel teen tääl. mun kuuluis olla jo kuollu. aikoja sitte kuollu poispoispois.. Oon huono ihminen ja oon paha. Oon likainen ja oon hullu. Oon sairas mun mieli on sairas  oon hullu paska. Ajatuksia ajatuksia, mun pää on täynnä. Mä en voi syödä lääkkeitä mut syön silti. en voi koska mul on harhasia ajatuksia niistä. syön silti koska lupasin satulle. Satu on selvästi ainoo joka välittää musta. siis äitin lisäks. Sen tiiän et äiti välittää musta, mut sille ei voi kertoo kaikkee. Esim sitä et mul on harhasii ajatuksii kaikesta. En esimerkiks voi käyttää päiväyksikön vessaa, koska luulen et siel on kameroita. Koko päiväyksikön tilat on mikitetty. En oo varma onko nää totta, mut mun mielestä mä oon nähnykki ne.. tai siis nään niiitä siel. tai sit ne ei oo mikrofoneja.. en tiedä.. lääkkeillä yritetään ylläpitää mun psyykkisiä sairauksia jotta mun on pakko käydä päiväyksiköllä, koska ne haluu tarkkailla mua. Välil must tuntuu, mut se EI voi olla totta!, et lääkkeillä muhun pidetään yhteyttä jotenki telepaattisesti. mut siitä ei saa puhuu! Kuulen ääniä ja en oo varma, et onko ne vaan harhoja vai yritetääks muhun pitää yhteyttä jostain.. Ne haluu et mä viiltelen, mut mä en oo viillelly. Sen takii ne vaihtaa mun lääkkeitä, koska ne ajattelee et jos ei noitten lääkkeitten kans viiltele, ni entäs näitten. Mut se ei voi olla totta...... ei voi millään.. niin mun järki sanoo... se ei voi olla totta.

Mun elämäs ei oo paljoo. Vaan päiväyksikkö oikeestaan... En paljon muuta tee. Oon koneel ja meen päivikselle. Ja nyt haluisin lopettaa senkin. Se on liian rankkaa. En jaksa käydä siel. Oon niin poikki koko ajan. Se on selvästi masentuneempi. siis minä. olen. Juu mitään en jaksa ja mikään ei kiinnosta tai innosta ja tulevaisuus tuntuu toivottomalta. Miks mikään ei auta tähän oloon. Ahdistaa melkeen koko ajan ja tekee mieli viillelllä. viillelllä.. viilto sinne tänne kehon ympäri. ei jaksa sitäkään. oon liian poikki. en jaksa miettii edes itsemurhaa... oon liian väsyny hahhaa hehhee hihohiihohohahhahaaaaajeejee jeeejejeejeejeejeejeeejeeejee ou jea jee oo iloinen :DDDDDDDD:))::):)::):))):)):)):):)) mieti kuin helppoo toi on netin välityksellä.. valehtelu oon iloinen ja pari hymiää ja se on siinä, niinpä.... :( ei jaksa

juu moikka vaan, hyvästi elämä hyvästi perhe hyvästi kaikki.. tää loppuu meinaan tähän hejdå!

Still waiting for the power to end this all

Ahdistaa taas niin vitusti. Oikeesti, mikä mua vaivaa. Oon sekoamassa. En saa unta, oon aina ahdistunu ja nyt kaikki harha-aistimukset on voimistunu ja lisääntyny. Tuntuu et en saa mistään apua. Toi DKTki oli ihan turhaa paskaa ku oon niin sekasin tai jotain. En mä tiiä.. Olis vaan helpompi vetää ranteet auki ja kuolla pois. Miks tämmöses tuskas pitää vaan elää. Ei tää oo mitään elämää. PLEASE SHOOT ME!

Mä oon tosi turhautunu. Teen kaikkeni, mut mun olo vaan paheneejapaheneejapahenee... Oikeesti, auttakaa. Mä tarviin apua :(

I keep trying, on and on,

but it's hard, untill I'm gone.

Should I end this misery,

be done with this agony.

The only way to make it better,

is the one I should stop doing.

But my veins can't take it,

it hurts too bad.

So when I take the knife,

I will feel alright.

Bad blood,

be gone!

Siis se on oikeesti erinnäköstäkin sen veri, ku se olo on niin paha. Oon ihan varma, että sen on pakko olla erilaista verta. En käsitä, et miten se muuten muka voi oikeesti auttaa niin paljon. Se veri on niinku sakeempaa ja tummempaa. Mä en voi käsittää sitä, et miks mua ei uskota. Vituttaa.. Kaikki vaan luulee, et oon sekoomassa, mut oikeesti se ei oo niin.

Rasittavaa.. surullista... oikeesti. Tä elämä on täynnä shittiä. Ja mun voimat on loppu nyt. Siis loppu.. ei lopussa. Meenkö heittäytyy junan eteen vai? Viillänkö ranteet auki.. anything to get outta here. I can't take it no more. Waiting for the power to end this.


Päivä 01: kuva minusta
Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 05: kuva aamustasi
Päivä 06: kuva,joka inspiroi sinua
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi
Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä
Päivä 11: kuva lempijuomasi
Päivä 12: kuva suosikki ruuastasi
Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät
Päivä 14: kuva joka kiihottaa sinua
Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)
Päivä 16: kuva kännykästäsiPäivä 17: kuva huoneestasi
Päivä 18: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 19: kuva suosikki soittimestasi
Päivä 20: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 21: Kuva, joka kuvaa elämääsi
Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata
Päivä 23: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten
Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 26: kuva, joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 29: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta

Minne haluisin mennä ey? tää on helppo

Haluun kotiin!

Alas taas

Katselen ulos ikkunasta. Istahdan tuolille pitäen katseen yhä tiiviisti ulos suunnattuna. Kaunista, vihreää. Ikkunastani näkee suoraan pienelle leikkikentälle, jolle lapset usein kokoontuvat leikkimään. Ikävöin omaa lapsuuttani. Sitä ei kestänyt kauan, mutta ne vähäisetkin päivät, jolloin sain leikkiä ja tuntea olevani lapsi. Yksi lapsista itkee. Minuakin itkettää, mutta en voi päästää yhtäkään kyyneltä vierimään poskelleni. En enää. Suru alkaa muuttua vihaksi. Vihaksi sitä kaikkea vääryyttä kohtaan. Isompi lapsi menee lohduttamaan itkevää. Miksi kukaan ei lohduttanut minua? Pienempi lapsista pyyhkii viimeisetkin kyyneleet kasvoiltaan ja menee takaisin leikkimään. Vastoinkäyminen muuttui kokemukseksi. Ensi kerralla lapsi ei enää tee samaa virhettä. Hän loukkasi itsensä ja tästedes aivot kuin automaattisesti muistuttavat siitä kivusta ja ohjaavat samankaltaisessa tilanteessa toimimaan toisin. Miksi minun aivot eivät tee samoin? Miksi minä käyn samat asiat läpi sataan kertaan, ja vaikka ne kuinka satuttavat, palaan niihin aina uudestaan ja uudestaan. Aivan kuin jotenkin tietoisesti yrittäisin satuttaa itseäni. Lapsi jatkaa iloisia leikkejään muiden seurassa, uuden asian oppineena. Hän hymyilee ja nauraa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miksi minä en voi vastoinkäymisen jälkeen jatkaa elämää yhä hymyillen? Jään märehtimään pahaan oloon. Mietin ”Miksi näin kävi? Miksi en voinut estää sitä tapahtumasta? Kenen syy se oli? Mitä nyt teen?”, mutta en kuitenkaan osaa estää sitä tapahtumasta uudelleen. Oikeastaan ainoa asia, mitä minun pitäisi ajatella, on ”Miten voin estää tätä tapahtumasta uudelleen?” Nousen tuolilta ja menen nukkumaan. Ehkä vihdoin opin jotain, ja en herää aamulla enää..