Vihdoinkin

Päiväyksikkö jakso on ohi.. Se oli kauheet kaks viikkoo. Koko ajan joku korvantakana hokemassa sairaalaan joutumisesta. Mutta mä en sinne oo menossa! Onneks se on vihdoin ohi!!!! Oon niin onnellinen.

Ei mul sit muuta.. moikka

Fuck this shit

I hate my life. I hate my life. I fucking hate my fucking life.

Äänet käskee viiltää, mä taistelen vastaan. Päiväyksikössä uhkaillaan sairaalalla ku en pysty osallistumaan kunnolla ku voin niin huonosti. Voices in my head are telling me to cut. Thirteen cuts, thirteen cuts.. cutcutcutcutcutcutcut STOP IT PLEASE!! Just leave me alone.

Kauheita flashbackejä. Mä taistelen,, mutta oon väsyny. En jaksa enää kauaa.

CUTCUTCUCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUTCUT

NO I WONT!!!

Vitttuuuuuuuuuuuuuuu

Kotiiiiiiin(ehkä)

(Tänään on se päivä. Tää se päivä on..Pocahontaksesta) Juu eli tänään on se kauan odotettu hone! Mä en kestä enäää!! Pääsen tänään EHKÄ kotiin. Se on vaan ehkä, mut silti! Mul on mahdollisuus päästä kotiin!! Ihanaaaaa. Iik mua jännittää. Kahden kuukauden jälkeen on ihanaa palata kotiin. Vitsit ku ne päästäis mut. Sori et tää teksti pyörii nyt vaan tän yhden asian ympärillä. Mut tä asia on oikeesti mulle vielä isompi, ku saan tässä kerrottuu..

Viimenen viikko on ollu tosi hyvä. Siis voinnin kannalta. Ja oikeestaan muutenkin. Oltiin edellis ppäivänä huoltsikalla M-siskon kanssa ja eilen Krisse-siskon kanssa. Ja hauskaa oli, kummallaki kerralla. Pääsi vähän käsiks normaaliin sosisaaliseen kanssakäymiseen. Ja eilen juttelin myös mun parhaan kaverin c:n kanssa. Ihan niinku normaalit ihmiset. En niin ku niin kuullu enää tänne sairaalaan! Mä kuulun kotiin ja korkeintaan päiväyksikköön. Toivottavasti jos mä pääsen päivikselle, ni pääsisin sinne psykoosi osastolle, mielummin ku sinne toiselle, koska mä tunne ne psykoosipäiväyksikön työnekijät, ni tarttis taas tutustua uusiin hoitajiin ja alottaa kaikki TAAS alusta.

Kaikki on jo sanonu, et mä näytän paremmalta. Tai siis et mun parempi vointi näkyy ulos päinki. Mul on kuulmma ilmeikkäät kasvot ja oon muutenki aikalailla normaalimpi ja omaitsempi, ku esim kuukaus sitte. Mut kyl musta tuntuuki eriltä.

Mut nyt meen syömään, moikka

ps. Tulipas positiivis sävyitteinen teksti, onneks välillä näinki :)

Vieläkö pakkohoito jatkuu?

Huomenna on hone. Toivon niin kovin, et pääsisin pois täältä sairaaasta. Kotiin, ihanaan kotiin. Oon niin kypsä tähän täällä olemiseen ja kaikkeen mitä täällä on. Ja mitä ei ole. Toivottavasti pääsen ainaki lomille jo torstaina, ku perjantaina on sedän vaimon hautajaiset.

Voisin niin alottaa käymään psykoosi päiväyksikössä. En ees tarvii enää kokopäivästä hoitoa. Ja mun mielestä pakkohoidon kriteerit ei täyty enää.. En oo viillellykkään pitkään aikaan. Enkä muutenkaa totellu ääniä. Mul on jo turvallinen olo niitten kanssa. Eli pystyn elää harhojen kanssa. Paitsi kosketusharhat, mut ne ei varmaan mee pois millään lääkkellä tai millään.. Musta tuntuu et ne menee pois vaan jos niistä saa sanottua.
Tai en tiiä... Auttaaks serenase niihin... Vittu ku taas niin selkeetä tekstiä.

Pääasia nyt täs tekstissä on se, et mieestäni oon valmis menemään kotiin vaikka tänään. En tarvii enää kokopäivästä sairaala hoitoa. Mä vaan passivoidun täällä. Ääh tä on niin perseestä. Yks asia joka on sata prosenttisen varma, on se et jos ei tarttee olla pakkohoidossa, ni mä pakkaan kamat ja häippäsen. En siis todellakaan oo jäämäs vapaaehtoseen hoitoon.. EN TODELLAKAAN! Vaikee uskoo, et oon ollu nuorten ossalla 4kk vapaaehtosesti(tai no se muuttu kesken kaiken pakkohoidoks, ku jouduin lepareihin) Mut 4kk! Eli viel puolet lisää tähän?! No way!

Ei kotilomia, mut ehkä osaston vaihto!

Tapasin tänään lääkärin. Me juteltiin kaikenlaista. Se kyseli mun voinnista ja mä valehtelin vähän. En kauheesti mut vähän. Ihan vaan siks et pääsen takasi mielialahäiriöiden osastolle. Mä pääsenki sinne jos menee hyvin viikonloppu ja jos siel on tilaa. En pääse lomille vielä ennen maanantaita ainakaan. Se on kyl tosi ärsyttävää, mut ei voi mitään, mä yritin kaikkeni, mut lääkäri oli sitä mieltä, et liian vähän aikaa menny hyvin(eli siis "ilman" harhoja). Puhuttiin kans siitä et mä voisin mennä osastojakson jälkeen psykoosipäiväyksikköön jos siel on tilaa sillon ku pääsen pois. Se olis tosi kiva juttu, siel oli nimittäin kaiken kaikkiaan tosi kivaa. Ja siitä oli mulle hyötyä. Sen neljän kuukauden jälkeen mä olin kuin toinen ihminen. Ja mähän voisin käydä siellä, vaikka kävisin kouluuki, koska mul on kouluu vaan ilta aikaan.

Mul on ollu aika hankala päivä tänään. On itkettäny koko päivän. Mut se johtuu ihan vaan koti-ikävästä. Paitsi siin hetkes ku piti pakosta mennä päiväkahville(ku tääl on joku sellanen et perjantaina kaikki hoitajat ja potilaat menee yhes siihen pieneen ruokailutilaan kahville) Kolme erii hoitajaa tuli hakee mua. Kahelle ekalle sanoin, etten tuu. Kolmas sit vähänniinku pakotti mut menee, ni menin. (vaikka en ees juo kahvia). Istuin hetken siellä kauheessa mölyssä. Tuntu et niit ihmisii oli joku sata, ku kauhee meteli. Mua ahdisti ihan hirveesti. Ja sit lähdin itkien pois siiitä. Kukaan ei onneks huomannu tai tullu sanomaan mitään siitä. Menin omaan huoneeseen. Oon keksiny yhen rauhottavan jutun, nimittäin tommonen kertakäyttömuki(ja juu olen käyttänyt rikkinäistä sellaista viiltelyyn epätoivosena hetkenä) Mut tää on rakentavampaa, nnimittäin sen puristelu. Siitä tulee ihana ääni ja se tuntuu mukavalta ja on kivaa. Kannattaa kokeilla. Ja puhun nyt nimen omaan muovimukista.

Äiti tulee onneks käymään tänään. Se tuo mulle suklaata ja pepsi maxia <3 jee="jee" p="p">

They're gonna leave me.. they allways do

En mä ole kuulkaas ihmiset laiska.. Mä olen oikeesti vaan tosi tosi väsynyt koko ajan. Jotkut sanoo et se johtuu masennuksesta, joka mul on.. Mut mä uskon, et siihen vaikuttaa myös toi jäätävä määrä noita lääkkeitä, joita mä syön. Harmittaa vaan ku kukaan ei ymmärrä, et mua oikeesti väsyttää niin paljon, et meinaan nukahtaa pystyyn. Voipa tohon vaikuttaa sekin, et nukuin viime yönä mukavat kolme tuntia. Ku menin siis sänkyyn joskus ysiltä ku olin niiiin väsyny, mut nukahin joskus 12 ja heräsin 3:33 :DD vamppii.

Eilen oli kiva päivä. Käytiin päiviksen kans torilla munkillaki ja kaikkee.. mut hauskinta oli ku kaikki muut lähti kotiin joskus 13 mut mun kyyti tuli vasta yli 14, ni mää olin kahestaan toim.ter. J:n kanssa. Me tehtiin kaikkee tosi outoo, esim rikottiin jotain kaakeleit heittämäl sarkatalon oven eteen ulos asvaltille :DD ja sit raahattiin ympäriinsä jotain ihme jätti ämpärii, johon me sit laitettiin ne sirut. Ihan perus päivä siis :D NOT! Istutettiin siihen sit jotain yrttei... Koitan muistella.. ainaki ruohosipulii, tillii ja oregaanoo.. olisko ollu basilikaa ja tinjamii ja sit jotain ihme punertavii lehtii mitä en muista mitä ne oli. Sit päivän hauskuus jatku vaan ku pääsin kotiin, koska Nelli koirani pääsi mun kans tapaa terapeutti S:ssää Turkuun :D Nelli oli koko tunnin tosi kiltisti vaikkakin vähän huomionkipee ku ulisi aina välillä.

Tänään mä harjottelinki sit bussilla kulkemista. J tuli aamulla tohon meijän pihan lähelle ja mentiin siit yhes bussilla menemään päivikselle. Pelotti ihan sikana ja tein rentoutumis harjotuksia. J onneks jutteli niin paljon, et en ees kerenny ahdistuu ku kiinnitin huomion sen puheisiin. Se meniki oikeestaan sit tosi hyvin ja mul tuli vähän varmuuttaa siihen bussi juttuun. Ehkä mä oonki jossain vaihees valmis kulkemaan bussilla yksin. Krista siskolla oli tänään piikki päivä ni seki oli päiviksellä tänään. Me oltiin kumpiki tosi väsyneitä ni ei jaksettu riehuu kauheesti niinku tavallisesti :D Päivä meni ohi aika nopeesti ja sit miettisin et millä pääsen kotiin ku isä ei ollu päässy viel töistä. Sit yks hoitaja sano, et mä voisin mennä bussilla. Mä sanoin et en uskalla mennä yksin. Sit Krista tarjoutu tulee mun "saattajaks". Se oli oikeesti tosi ihana ele Kristalta. Se meinaan joutu jättää pyöränsä päiviksen pihalle ja se on siel vielki nyt sit.. Kiitos Krista <3

Mut joo nää on näitä ihanii valoisii puolii mun elämästä. Ja ihanaa on et äänii ei oo ollu enää joka päivä, mutta... tänään taas... djewdoiuewfiwidwj thirteen cuts ja vaikka mitä shittiä.... ihan sama. En tottele niitä..toivottavasti enää. Jos vaan pystyis olee viiltelemättä. vaikka mulla on yks terä huoneessa. en tiiä... On tää välillä vähän liian perseestä. Niinku mun pelot jotka ei juurikaan ole läiaikoina vähentyny. Niinku mun itsetuho vietti joka tuntuu voimistuvan vaan koko ajan. Ja ainainen väsymys...

Ja sit viel se ajatus siiitä, et maanantaina on hone ja en tiiä heitetääks mut nyt ulos tuolt päiviksest... et mä aloittaisin klubitalon tai jotain.. En kyl haluis sinne. Siel on liikaa vastuuta itselleen. En oo viel valmis siihen. En uskalla muutenkaan mennä sinne,,, tietyistä syistä. Mut jooo... nyt meen nukkuu kyl. Öitä..(kato ku saan unta) :/

Doctors.. they seem to love me

Juu paljon toi unenriisto juttu autto... heräsin meinaan tänään taas joskus puol kolme ja sain unta joskus viiden kuuden aikaan taas.... Ihan niinku ennen ton unenriiston alottamista. Nyt onki sit kaamee hedari jostain syystä. Vissiin hartiat jumissa tai jotain. Mua vituttaa ku kukaan ei tajuu oikeest, et mä oon väsyny ku en saa nukuttuu. En tajuu, et kui mä en saa ikiin tavata lääkäriikään tuol päiväyksikössä. Ja kiva ku lääkäri käy vaan maanantaisin ja tänäänKIN se tapas kaikkii muita paitsi mua. Tulee kyllä semmonen turha olo... Ihan sama sit se on kait.

Vituttaa, ku en pysty kävelee yksin ulkona. Vituttaa ku en voi kävellä jos mun takaat tulee joku. Vituttaa ku kuulen äänii, jotka käskee viiltelee 13 viiltoa. Vituttaa, ku etsin kameroita seiniltä. Vituttaa ku en pysty käymään päiväyksikön vessassa tietyistä syistä.. janiinedelleenjaniinedelleen..... VITTU!

Mua muuten pelottaa ihan sikana tuol pv yksikös yks tyyppi joka alotti tänään. Se on semmonen keski-ikänen mies ja se näyttää kauheen aggressiiviselta ja se on pitkä ja kaikkee.. Ja sit se raivoo koko ajan siel ja kiroilee.. jostain perunoistaki ku ne oli siit raakoja. Vituttaa seki ku pelkään jopa siel koko ajan..... :(((

Taas niin helvetin vaikee keskittyy, ni tää jää tähän myöskin nyt sitte.

Päivä 01: kuva minusta

Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään

Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään

Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt

Päivä 05: kuva aamustasi

Päivä 06: kuva,joka inspiroi sinua

Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä

Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena

Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi

Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä

Päivä 11: kuva lempijuomasi

Päivä 12: kuva suosikki ruuastasi

Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät

Päivä 14: kuva joka kiihottaa sinua

Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)

Päivä 16: kuva kännykästäsi

Päivä 17: kuva huoneestasi

Päivä 18: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi

Päivä 19: kuva suosikki soittimestasi

Päivä 20: kuva jostain mitä teet joka päivä

Päivä 21: Kuva, joka kuvaa elämääsi

Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata

Päivä 23: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten

Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet

Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään

Päivä 26: kuva, joka tekee sinut vihaiseksi

Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi

Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi

Päivä 29: kuva tuskallisesta muistosta

Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta

mitäkö söin lounaaksi. No tätä^

Up we go

Juhuu joo.. Pari askelta eteen päin ja yks taaksepäin... Oon nyt jonku kuukauden ajan käyny psykoosipäiväyksiköllä, ku mul on ilmeisesti sitte psykoottinen masennus. Oon siel ma-pe 9-14/15. On ollu ihan kivaa ja vähän vähemmän kivaa.. Mun psykoottiset oireet on lisääntyny ja pelkotilat varsinki.. en pysty enää käymään yksin ulkona ja must tuntuu, et joku seuraa mua koko ajan. Ja kauhee olla sellases paikas mis on paljon miehii.. Ja viime viikolla mul kävi mm. silleen, että oltiin jossain ihme "kirpputorilla" joku pimee pleissi(siis päiväyksikön porukan kans). Mä näin siellä ihan sikana miehii ja ne piirritti mua. Sitte jälkeen päin sain kuulla, et siel oli ihan muutama ihminen meijän ryhmän lisäks. Eli olin nähny jotain ylimmääräsii... Ja pelkotilojen yhteydes nään hahmoja, varjoja ja verta...

Äiti yrittää koko ajan tyrkyttää mulle skitsofreniaa, koska mun siskolla on se ja se on geneettinen ainaki jossain määrin... Ei mul oo mitää skitsofreniaa! Ärsyttää tollanen liiottelu...!!! Ihanku tä ei olis tarpeeks ärsyttävää ilmanki..

Me ollaan puhuttu, et mä alottaisin psykoterapian... ekana puhuttiinn et alottaisin syksyllä, mut sit noi alko ehdottelee, et alottaisinki jo tänä keväänä.. en usko et se olis kauheen hyvä idea. Se tulee liian nopeesti. Oon liian huonossa kunnossa vielä. Pelkotilat on jo muutenki niin voimakkaita ja oon myös kokenu viime kevään tilanteita ihan tosi elävästi ja se on pelottavaa. Mitä tapahtuu jos niitä aletaan nyt just aukoo... Satu(DKT terapeuttini) on sitä mieltä, että se ei olis hyvä nyt tähän näin äkkii. Satu sano, että se olis liikaa, et olis noita käyntei turus ja sit viel se psykoterapia. Ja se oli tosi kivaa jotenki ku Satu sano, et se ei haluu luopuu musta vielä :) Mä oon oikeesti saanu Satulta niin paljon!

Ja kuten tekstistäkin varmaan huomaa, mun keskittymiskyky on hyvin heikkoa tällä hetkellä.. johtuu todennäköisesti tästä sairaudesta. Katkonaista tekstiä tulee, ku on vaikee pitää ajatukset kasassa. Sooorii. No kuitenki, must tuuntuu et masennus on hiukan paremmalla tolalla, mut psykoottiset oireet jatkuu.. Toivottavasti se uus lääke abilify nyt toimis noihin harhoihin.. Hirtettyihin ihmisiin ja muihin. ääniin ja kaikkiin...

Viiltely on nyt aikalailla kurissa DKT taitojen avulla. Pari kertaa oon nyt viillelly ton osaston jälkeen vissiinki ja neki ei ollu niinku ahdistuksen lievittämiseksi varsinaisesti vaan äännten hallitsemiseks(ku äänet käski viillellä) Eli sil saralla menee ihan ookoosti. Ja oikee suunta......  :)

Laitoin myöskin pari vaaleeta raitaa tukkaan, et vähän muutosta/piristystä elämään. Tai no äiti laitto. ;D tuli ihan kivannäkönen.

Mut joo mä en muista enää mitä mun piti viel kirjottaa mut ei kai se oo tärkeetä sitte... Ääää ajatukset katkeileepi.

Kitti mo