torstai 6. helmikuuta 2014

Hey you, yeah you there, you broke my heart

Mua itkettää ja ahdistaa koko ajan. En oo viel entisistäkään asioista päässy yli ni koko ajan tulee vaan lisää shaibaa.. Mul tulee kaikesta mieleen M.. Mitään en enää voi tehä ilman et olis koko ajan itku kurkussa. Se särki mun sydämen :(

Tuntuu et haluisin vaan lopettaa.. luovuttaa, antaa kaiken vaan mennä ohi. En haluu enää mitään.. Halun lopettaa psykoterapian ja scit ryhmän.. en mä tarvii niit enää mihinkään. Haluun olla alottamatta koulun ja sen "laihdutus" jutun, joka piti toimintaterapeutti J:n kanssa alottaa. En haluu muuttaa omaan kotiin. Haluun alottaa viiltelyn yli vuoden tauon jälkeen. Ei mul oo mitään... en halua enää mitään... antaa olla vaan. ihan vitun sama tää elämä. vois vaan kuolla pois,.. mul ei oo enää mitään, luoti kalloon

3 kommenttia:

Hiljainentähti kirjoitti...

Koita kestää. Kyllä elämästä löytyy vielä jotain miksi elää. Minä itse viimein uskon siihen, ainakin yritän. <3

Anonyymi kirjoitti...

Anteeksi anonyymiuteni ja anteeksi etten oo aikaisemmin kommentoinu mut nyt mun on pakko puhuu, koska yksikään mies ei maksaisi sun itsemurhaa. Sä oot kuitenkin ihminen ja syntynyt tänne. Vaik kaikki kaatuukin sun päälle niin silti. Sä oot sä. M on M. Erot sattuu, varsinkin _sun_ tapauksessa kun sä oot kärsiny todella paljon. Vitut mistään laihdutuksesta tai yhtään mistään. Pääasia on se et sä oot edes joten kuten tolpilla.

Tee musaa, vaikkapa ihan paskaa jotain vaihteeksi. Kun mä erosin mun eksästä mä piirsin vuoden ajan vihakuvia. En mä ees miettiny tuleeko niistä hyviä tai huonoja, en mä miettiny paranemista masennuksesta (jota sairastan tällä hetkellä itse) vaan mä piirsin, koska mun oli pakko olla jotenki olemassa, kunnes oon alkanu pääsee eksästä yli, vasta nyt. Ja siitä on jo kohta puoltoista vuotta. Laula säkin jotain ihan sama kui huonosti tai hyvin onnistuu musan teko. Kunhan vaa teet jotain.

Äläkä kiirehdi minkään asian kanssa. Kyl sä itse huomaat kun on oikea aika tehdä asioita.

Ja se et sul ei oo mitään, niin kyl sul on, sulla on itsesi, perhe, jonkin sorttisia ystäviä edes, lemmikkejä ehkä, blogi, lukijoita. Mut pääasiassa sulla on itsesi. Se ei tunnu mustakaan aina lohdulliselta kaiken itseinhon, ihmisten ilkeyden, ihmisvihan, viiltelyn, epätodellisen olon, paskojen ihmisten, oksentelun välillä, mut aina joskus ku mä oon yksin niin mä tajuun miks mä elän, se ei oo mikään tunne vaa se on jotenki ikään ku läsnäolo, ei fyysinen vaan se et näkee koko maailman ja tuntee olonsa pyhäksi ja täytetyksi. Ja mä toivon ja rukoilen sun puolesta Jumalaa, et säki pääsisit siihen tilaan viel joskus kaiken sun kokeman kärsimyksen jälkeen.

Anteeksi kauhee avautuminen. Saat haukkua mut jos meni liian ärsyttäväksi :/

Sandra kirjoitti...

Hiljainentähti: Kiitos :) Koitan kestää,, kyl tää varmaan ajan kanssa..

Ano, kiitos viestistä. Yritän pysyy tolpilla, vaikka tuntuu et haluisin vaan antaa periksi. Kiitos vinkeistä. Vois oikeesti yrittää tehä musaa ja laulaa. Sais ajatukset siirrettyy muualle. On totta et mulla on paljon positiivistä elämässä, mut välillä sitä on vaikee muistaa ja tajuta.. Kiitos tosi tosi paljon rukoilusta. Sitä ei oo koskaan liikaa :) Ja ei todellakaan menny ärsyttäväksi! Päin vastoin, toi sun viesti anto mulle voimaa ja toivoa, kiiitos!! <3