Nyt on vähän parempi olo.. Ei nyt mikään kuningas olo, mut ei ahdista niiiiiin paljon. Mul oli tänään psykoterapia. Sain puhuttuu niin paljon taas asioita. Huhhuh ku olo keveni! En tiiä miten pärjäisin ilman A:ta!!
Mul oli eilen ekan kerran se "pää pyörällä"-ryhmä. Alkuun jännitti ja ahdisti niin paljon, et pyysin toimintaterapeutti J:ltä saanko lähtee kotiin. J sano, et koitan viel olla siel, et jos olo vaikka helpottais. Onneks jäin koska loppu meni jopa suht hyvin. Tehtiin semmosta onnenpyörä juttuu. Se oli ihan kivaa.. Mut mua tavallaan valmiiks ahdistaa ne jotkut keskusteluaiheet, mitä siel sit tulee.. Mun lisäks siel oli kaksi muuta potilasta ja kaks vetäjää. Vetäjät on toimitaterapeutti J ja hoitaja joka on vaikka TP. Naisia kummatkin. Odotan paljon tolta ryhmältä, paljon!!
Eilen oli myös laulutunti. Se meni niiiiiiiiiiiiin hyvin!! R(lauluopettaja) kehus mua taas hirveesti ja siit tuli hyvä fiilis. Ja ajatella! Se on mies ja mua ei paljon yhtään pelota :) Oon vähän ylpee itestäni, ku pystyn olee siel.
Tänään ku venasin bussii ku olin menos A:lle, ni siin pysäkin kohal auton kans pysähty joku ällö pappa. Kysy et haluunko kyydin. Mun teki mieli raivoo ja huutaa sille "KUIN VITUN TYHMÄNÄ SÄ MUA PIDÄT!!! IHAN KU MÄ NOUSISIN SUN KYYTIIN JA SÄ VIET MUT JOHONKI JA RAISKAAT TAI VAIKKA TAPAT!!!!" Mut mä sanoin vaan: "Ei kiitos" ja se meni pois. A oli tosi tyytyväinen mun toimintaan ja kehus mua, et tein just oikean ratkaisun.
Huomenna nään omahoitaja T:tä(eri ku TP) ja J:tä pitkästä aikaa. Me varmaan tehään jotain ruokaa J:n kanssa. Toivottavasti ei oo niin paljon harhoja huomen ku halun pystyy olee ja tekee ruokaa J:n kanssa.
3 kommenttia:
Moi! Olen tässä parin kuukauden sisään lukenu sun koko blogisi, enkä voi valehdella ja sanoa ymmärtäväni sinua. Toisissa kohdissa huomasin sinun kirjoittaneen samoin kuin itse olisin vastaavassa tilanteessa kirjoittanut. Valitettavasti.
Olen siis 17 vuotias tyttö joka kärsii vaikeasta masennuksesta(yli kaks vuotta), lääkkeitä, terapiaa, yksi kolmen kuukauden päiväosasto jakso vuosi sitten, paljon itsetuhoisia ajatuksia, ahdistusta ja sisäistä tuskaa, pahimpana poikaystäväni useita kertoja raiskaamaksi joutunut ja hän myös väkivaltaisesti mua kohtaan käyttäytynyt. Erosin siitä yli puol vuotta sitten, sen paskiaisen käyttäytymiseen ei tullut mitään muutosta ennen ku pistin välit kokonaan poikki. Kesällä kerroin poliisille ja nyt esitutkinta on lopuillaan....
Käyn lukiota. Unelmani on neljässä vuodessa, mutta menee varmaan viiteen vuoteen, menen siis lyhymmän kaavan 75:n kurssin mukaan.
Kulta pieni älä satuta itseäsi ja tappele ääniä vastaan kuten olet tähänkin mennessä tehnyt. Tiedän ja ymmärrän niiden olevan sinulle täyttä totta, sillä itsekin olen sen tapaisia kokenut. En osaa sanoa mitään lohdutuksen sanoja joilla voisit parantua, sillä tiedän ettei sellaisia ole olemassakaan. Voimia sulle ja paljon haleja. Pienin askelin elämää eteenpäin.
Ps. Jos haluat niin mulle vii aina laittaa viestiä ja itse kovasti toivoisin jostain saavani vertaistukea raiskausasiani kanssa.
Halauksin Särjetty
Kiitos kommentista! Ikävää, että oot joutunu kokemaan liikaa paskaa :( onneks ootte nyt eronnu ja veit asian poliisille. Itekki toivoisin uskaltavani... Hienoo, että käyt lukioo ! Nostan hattua sille! Kesti se sit neljä tai vaikka kymmenen vuotta. Itelläni jäi kesken ku aloin voimaan huonosti.. :/
Viiltelyn olen lopettanu jo melkein kaksi vuotta sitten. Tottahan se on että taistelen sitä vastaan yhäkin päivittäin, mut uskon että se on nyt takana päin! Harhat tuntuu todellisilta ja aina en ees erota mikä on totta ja mikä ei. Harmi jos sääkin oot joutunu kokee niitä. Harhat on todella voimia viäviä :(
Olis kiva jutskaa sun kanssa enemmänki :)
Ehtoota.
Mukavaa kun vastasit viestiini. Haluaisitko s.postiosoitteeni vai miten juteltais?
Tiedän et tost poliisi jutusta tulee ihan saatanan rankkaa ja joudun varmaan jäämään sairaslomalle sen takii. :..( Siit tulee varmasti oikeusjuttu enkä todellakaan tajuu miten tuun selviin siitä hengissä. Niiden asioiden ääneen sanominen yksinki ollessa on niin lähes mahdotonta. Poliisille puhuminen oli huippu haastavaa enkä kaikkee ees pystyny sanoon ääneen ku oli pakko kirjoittaa.. Onneks se oli nainen. Miehelle en olis ees asiaani ilmoittanu. Mut oikeudes tulee oleen useita henkilöitä joille joudun kertoon niist tapahtumista. Joudun sanoon ne jutut ääneen, ja siellä on ihan varmaan useampia miehiä!!!! Vittu mä niin kuolen! Auttakaa. En haluu. En pysty. Jättäkää mut rauhaan!!
Anteeksi tuli hiukan sekavaa tekstii ku ahdistus hyppäs maximiin. Tekee melkein mieli viiltää. Oon ollu ilman terää jotain reilun puol vuotta :) Hyvä minä!
Sulta kans huikee suoritus melkeen kaks vuotta!! :D Steppii et jaksat huomiseen ja sen yli ♥♥ Voimia ja paljon haleja sulle. Meen nyt nukkuun ku huomen on matikan koe ja "ihana" koevikko alkaa jälleen D;
Lähetä kommentti