Viime yö oli rankka. Piti taistella ääniä vastaan, ku ne käski (taas) viiltää. Mä voitin! En viiltänyt! Valvoin tosin aika myöhään, mut silti. Koen olevani voittaja. Mut ei.. ei mul oo silti yhtään parmpi olo. Oikeestaan mietin, et tuliskohan mulle parempi olo jos viiltelisin. En tiiä...
Mä en siis nukkunu viime yönä kauheen hyvin. Ja se sit taas ajo siihen, et en jaksanu nousta aamulla herätykseen. Mul oli tapaaminen 9:30 toimintaterapeutti M:n kanssa. Aattelin vaan että ihan sama, en mee koko tapaamiseen. Mut sit se soitti mulle, ku kello oli jotain 10. Se sit tuli hakee mut ja käytiin kaupassa. M huomas et en oo ihan sata prosenttisesti tässä maailmassa. Ja se sit johtu taas harhoista: "tapa,tapa, tapa ittes, tapa kaikki, kuole, sä oot nolo, M ei kehtaa liikkuu sun kanssa ku oot niin ruma ja läski, tapa ittes, tapatapatapa....." Sain kerrottuu et kuulen äänii, mut en halunnu kertoo sen enempää...
Huomattiin sit yhes et parempi olo tuli ku tehtiin sit ruokaa, koska en "ehdi" kuuntelee ääniä.. Kai mun sit täytyy yrittää tehä jotain koko ajan... tosin yöl ei voi tehä mitään ku pitäis nukkuu. En sit tiiä,, en vittu tiiä yhtään....
Kerroin M:lle et musta tuntuu et niit äänii laitetaan mun päähän, koska mun sairautta halutaan ylläpitää. M sano, ettei se oo niin. Mäkin yritän ajatella et se ei oo niin, mut ku se on.. Ehkä mä oon joku kokeilu kappale... en vittu tiiä. pelottaa nää ajatukset.
VITTU!!
Positiivisuus paketti: Alotan laulutunnit maanantaina. Jotain hyvää tähänki elämään!
2 kommenttia:
oon ylpeä ettet viillelly <3 sä pystyt siihen, mä lupaan kantaa sua rukouksissa!!<3
kiitos :) rukouksia kaipaankin!
Lähetä kommentti