Kärsimyskö, vaiko uusien asioiden saavutus?
Miks tän pitää olla niin helvetin vaikeeta?
Toisii satutetaan ilman aihetta.
Tahdon jo päättää mun elämän.
Voimia tarviin siihen enemmän.
Voimat loppuneet kokonaan,
kai sitä vois laittaa ittes jojoon vaan.
Eihän täs oo mitään järkee,
vaik tiiän et oon monelle tärkee.
Haluun sulkee silmät ja vaipuu ikiuneen.
Taivaan porteilla Jeesus kutsuu mut luokseen tulee.
Haluun kuolla. Melkein enemmän kuin koskaan. Oon jo valmis. Täysin valmis, menee taivaan kotiin. Hitto. Mut miten mä teen sen. Niin että se ei voi epäonnistua. Junan alle? Tiiän jo paikankin että missä. Hitto kun haluun vaan kuolla. Mul on paha olla vaikka en tuokkaan sitä esille kauheen usein...
Sattuu. Sattuu niin vitusti.
Voisinpa vaan sanoo hyvästi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti