perjantai 1. marraskuuta 2019

Runoja

Ulkona on kylmä

Kuin kylmää sydäntä minua kohtelet.
Kuin rakkaudetonta kiveä.
Istut vierelläni muttet näe minua.
Avaan silmäsi.
Mieleni on puhtaan valkoinen,
kuin meren selkää lipuvan laivan purjeet.
Et kosketa.
En tunne.
En tahdo.


Vaikee rakkaus

Tää rakkaus on liian monimutkanen.
Huomaathan kuitenkin että käytin sanaa rakkaus.
Sitä ei uuvu, vaik tää onki mulle vaikeet.
Mä kärsin täs suhtees,
liikaa luurankoja kaapis.
Tuntuu ku tukehtuisin.
Sun alle jään.
Mut silti rakastan.
Ja kovaa.


Kuulethan

Isä kuulehan,
voin huonosti.
Voitko auttaa?
Tän tuskan pois ottaa?
Isä kuulethan,
mulla on paha olla.
Kuuletko tuskani?
Kivun sielussani?
Isä kuuntelethan, 
mua ahdistaa.
Tahdon rakastaa,
mut se on vaikeaa.


Rukous

On aika nyt kädet yhteen liittää.
Sinua, rakas taivaan Isä kiittää.
Rukouksesta saan taas voimaa.
Jaksan elämää vastaan taistella koittaa.
Välillä tuntuu että kaikki ympärillä kaatuu.
Et mikään mihin uskon, ei oo taattuu.
Silloin muistan sinua, Isä.
Sinuun uskon koko ajan lisää.
Välillä tuntuu että paha on heti selän takana.
Että tää maailma on paikka katala.
Onneksi tiedän että rakkautesi on läsnä.
Aina, nyt ja tässä.
Kiitos Isä kaikesta.


Tahdon Susta kertoa

Tuntuu vajaalta tää elämä.
Ilman sua oliskin, Isä.
Rakkautes on suuri,
se tekee mut kokonaiseks.
Ei mun tarvii tääl yksin pärjätä, 
sillä tiedän että Sä et jätä mua tyhjyyteen.
Herra mä tahdon Susta ihmisille kertoa.
Jakaa ilosanomaa.
Laulaa Sinusta kaikelle maailmalle.
Kertoa kuinka paljon Sä rakastatkaan.
Jokaista yhtä paljon.
Niin syntistä kuin synnitöntä.
Kertoa että kaikki mitä meidän pitää tehdä,
on uskoa Sinuun.
Uskoa armoon, pelastukseen.
Muuta se ei vaadi.
Kiitos Isä että olet läsnä joka hetkessä.

Ei kommentteja: