sunnuntai 2. elokuuta 2020

Ahdistaa

Terve vaan. Väsyttääkö? No ei. Miksi ei? Koska ahdistaa. Mikä? Koko tää elämä.

Miksi mun piti syntyä? Onko mun elämä vaan yks vitsi? On se. Eiköhän nää naurut oo jo naurettu? Eiköhän oo aika jo lopettaa tää. Pää täynnä ja tyhjä samaan aikaan. Olis niin paljon asiaa mut en saa ajatuksista kiinni. Ahdistaa.

Oli miten oli mut se on mun syytä. Anteeksi.

Kielletty rakkaus.
Olis jo aika unohtaa.
Mutta se on mahdotonta. 
Miten joku jota rakastan näin paljon,
voi aiheuttaa näin suurta kipua.
Auta mua unohtaa sut. 

Ei kommentteja: