Mut tapettiin ku olin viis.
Murhattiin kylmäverisesti veitsellä siis.
Syytin itteeni yli 20 vuotta.
Häpesin itteeni syyttä suotta.
Enhän mä mitään siitä ymmärtänyt.
Harmitti vaan ku sen henkilön piti lähtee meiltä pois heti nyt.
Sen miehen vihainen katse joka ei häivy mun mielestä koskaan.
Katso peiliin, syyllinen seisoo siellä vaan.
Miks kukaan ei kertonut mulle etten oo syypää.
Kai ne aatteli et tää asia vaan tähän jää.
Kun mä vihdoin olin päässyt siitä pahasta melkein yli, tulit sinä.
Teit mulle pahaa jota en voi unohtaa ikinä.
Veit mun ihmisarvon, ihmisyyden ja koskemattomuuden.
Olinko tosiaan tosiaan vain 11euron arvoinen.
Älä itke Sandra. Tätä ei tapahtunut.
Älä itke Sandra. Mitään ei tapahtunut.
Miks mulla ei ollu oikeutta päättää mun kehosta.
Mielessäni teille kostan.
Parempi kai yrittää antaa anteeksi.
Vaikka te teette sen aivan vitun vaikeeksi.
Mun on ollu pakko ottaa oma keho haltuun, siksi viiltelin.
Mut se on nyt loppu, päätin niin.
Pakko oppia hallitsemaan kehoa jollain toisella tapaa.
Yks asia on varma, itteeni en tapa.
Älä itke Sandra. Mitään ei tapahtunut.
Kyllä tapahtui. Ja se tapahtui mulle. Kahdesti. Ja oikeus ei tapahtunut. Kumpaakaan ei tuomittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti