maanantai 17. elokuuta 2020

Oon vaan taakaks

Mun pää on täynnä kaikkee paskaa. Tekee mieli viiltää. Kattoo ku se tumman punanen veri laskee kättä pitkin. Miks mä en saa päättää mun kehostaa. Aina muut vaan käyttää mun kehoa.  

On helppo olla lihava. Harvemmat ihmiset kiinnostuu musta. Näin on turvallisempi. Kumpa tää elämä olis jo ohi. Ei tartteis enää kärsiä. Ku ei musta oo vittu mihinkään. Vihaan itteeni.

Kelatkaa ihminen, joka on maailman paskin ja inhottavin. Oksettavin ja vastenmielisin. Mieti sen naamaa. Mieti miten paha ihminen se on. Ja sit mieti ettet ikinä pääse siitä ihmisestä eroon. Se vaan on aina joka paikassa missä oot. Se ei jätä sua ikinä rauhaa. Sä vihaat sitä ja se vihaa sua. Mut et pääse siitä eroon, 

Voispa ittelleen hankkii lähestymiskiellon.

Ei tästä tuu vittuukaan. Olispa mun elämä jo ohi.

Sitäpaitsi lääkehiili on ihan kauheen makusuta.

Äänet kiusaa. Käskee viiltämään. Olisin vaan halunnu nukkuu tän päivän, Mut ku otin taas muutaman tenoxin liikaa. Ja jouduin päivystykseen. Onneks en sentään osastolle. Unet ollu taas 2-5h yössä. Ja kun meen porukoille ni täytyy pitää kulissei pystys. En haluu et ne näkee et oon taas alamäessä. Tosin mitä välii silläkään on. 

Joku vois tulla ampuu mut. Oon semmostakin miettiny et otan pikkuveljen kuulapyssyn ja uhkailen sillä poliisia. Ni sit sen poliisin on pakko ampuu mut. Ainakin mä toivon.

En usko et kukaan jäis mua kaipaamaan. Oon vaan niin turha. En halua helvettiin mut oikeestaan en nää täs mitään vaihtoehtoja. Mun on pakko tappaa itteni. Oon vaan taakaks.

Sä satutit mua
rikoit mut
vihaan sun tekoa
mut samalla 
rukoilen sulle pelastusta
en halua pahaa sulle
vaikka niin vois kuvitella 
Mikä oikeus sulla oli
tuhota mun elämä
Toivon silti että taivaan portilla
sunkin synnit on maksettu
Jumalan armo on suuri
suurempi ku sun tekos
Yritän antaa anteeks
mut se on vaikeeta

En osaa mitään. Oon surkee kaikessa mitä yritän. Ja se syö mut elävältä. Motivaatio katoaa. Koko elämän suhteen.

Jos oon viel elos sillon. Kampaamo käynti parin viikon päästä. Ja äitin valmistujaiset 28.8

Sekavaa paskaa.

En pysty syömään enkä mitään. Tinnitus melkeen yhtä kovaääninen ku äänet mun päässä. Se mies laittaa ääniä mun päähän. Se haluu tuhota mut. Se haluu että mä tapan itteni. Mut oonkin vahvempi ku se kusipää. Mä en luovuta. Ainakaan ihan vielä. Vaikka toivon että mul olis pokkaa tehä se. Itsemurha

Ei kommentteja: