psykoosiosastolla

Edellis ilta ei menny ihan nappiin. Mä olin ihan sekasin. Mul oli kosketusharhoja ja olin ihan sta varma et hoitajat tekee niitä mulle jotenkin. Sit en suostunu ottaa lääkkeitä ku pelkäsin et mut yritetään huumata, et yöllä hoitajat tulee raiskaamaan mua. Olin siis ihan poissa tästä maailmasta. Sit kutsuttiin päivystävä lääkäri ja viereiseltä osastolta pari mies hoitajaa mun huoneeseen. Ja ne laitto piikillä serenasea muhun, ku niitten mielestä mä tarvitsin sitä. Tää on tosi monimutkasesti selitetty ja tätä on varmaan vaikee ymmärtää tätä tekstiä, mut se tilanne oli outo. Sit ku ne oli laittanu sen piikin ni mua alko naurattaa. Mulle kerrottiin et meen ens yöks psykoosiosaston eristyshuoneeseen nukkumaan. Sanoin nauraen: "Tä on yhtä suurta suunnitelmaa. Ensin te piikitätte muhun jotain huumaavaan ja sit mä joudun yhden hengen huoneeseen yksin nukkumaan, osastolle, jossa on kaks mies hoitajaa."

Noh.. ku se lääke alko vaikuttaa mä ymmärsin, et toi kaikki oli vaan mun mielen sekoiluja. Nukuin sitten yön huoneessa jossa ei ollu muuta ku patja. Se oli pelottavaa, mut onneks sain tekstailtua Krissen kans ni olo helpotti ja sain unilääkkeen ja sit nukahdin aika pian.

Mulle oltiin siis sanottu et mä meen vaan yhdeks yöks psykoosiosastolle, mut sit aamulla mulle kerrottiin et oon täällä nyt jonkin aikaa, kunnes toi leponex alkaa vaikuttaa... Eli kuin kauan?? Vituttaa. Haluisin takas mielialahäiriöisten osastolle, jossa on paljon rauhallisempaa ja jossa mä jotenkuten tunnen jo potilaat, ja mikä tärkeintä, hoitajat. Täällä en oo ees varma et ketkä on hoitajia ja ketkä ei. Onneks en joudu sentään nukkuu siin eristyshuoneessa vaan pääsin ihan tavalliseen huoneeseen ja mun huonekaveri on ihan ok.. Ilmeisesti joku entinen alkoholisti

Äiti yrittää koko ajan saada mua uskomaan et mulla on skitsofrenia...Mä en tajuu kui se oikeen toivoo et mulla olis skitsis. Eiks se riitä et yhel mun siskoista on se. Kai äiti vaan haluaa et mu hoidetaan oikeella diagnoosilla. Mut mä tiiän et ei mul mitään skitsofreniaa ole. Mulla on vaan psykoottinen masennus..

Pakko viel tähän kertoo semmonen "hauska" juttu. Keskusteltiin äitin kans ihan jostain vaan ja sit yhtääkkii keskustelun suunta muuttu mun kokemiin hankaliin juttuihin. Mä kerroin miten mua iljettää ja pelottaa kaikki miehet. Sit äiti sano " Joskus ku on paljon huonoja kokemuksia miehistä ni se seksuaalinen suuntautuminen voi olla vähän kadoksissa. Mä haluan sun ymmärtävän, et mä rakastan sua oli tilanne sit mikä vaan. Ja ei sitä tarvii hävetä......." Mä olin ihan hämilläni... Siis luuleeko äiti et mä olen lesbo... :DD Juu en tosiaan oo. Mul ei siis oo mitään lesboja tai bii seksuaaleja vastaan, mut ite oon ihan täysverinen hetero. Luulin pienempänä et oon bii, mut se jäi ku täytin 13vee. Mä vaan nauroin ja yritin selittää mun suhdetta miehiin. Sanoin "Mua ehkä ällöttää suurin osa miehistä, mut kyl mä kuitenki kattelen hyvännäkösten miesten perään. Ja mulla on/on ollu ppaljon ihastuksia" Äiti siin sit vähän jotain yritti selittää: "Juu ei mul oo mitään ajatusta siitä ollu, mä vvaan halusin sun tietävän, et mä rakastan sua joka tapauksessa....." jnejne.... :D Voi äitiä. Joku olis voinu loukkaantua mut mun mielestä se oli vaan hauskaa ;)

Kävin muuten äsken kysymäs et jos pääsisin kotiin joksku aikaa tänään tai huomenna. Tuskin pääsen mut mitä mä häviin siin jos kysyn..