Kotiiiiiiin(ehkä)

(Tänään on se päivä. Tää se päivä on..Pocahontaksesta) Juu eli tänään on se kauan odotettu hone! Mä en kestä enäää!! Pääsen tänään EHKÄ kotiin. Se on vaan ehkä, mut silti! Mul on mahdollisuus päästä kotiin!! Ihanaaaaa. Iik mua jännittää. Kahden kuukauden jälkeen on ihanaa palata kotiin. Vitsit ku ne päästäis mut. Sori et tää teksti pyörii nyt vaan tän yhden asian ympärillä. Mut tä asia on oikeesti mulle vielä isompi, ku saan tässä kerrottuu..

Viimenen viikko on ollu tosi hyvä. Siis voinnin kannalta. Ja oikeestaan muutenkin. Oltiin edellis ppäivänä huoltsikalla M-siskon kanssa ja eilen Krisse-siskon kanssa. Ja hauskaa oli, kummallaki kerralla. Pääsi vähän käsiks normaaliin sosisaaliseen kanssakäymiseen. Ja eilen juttelin myös mun parhaan kaverin c:n kanssa. Ihan niinku normaalit ihmiset. En niin ku niin kuullu enää tänne sairaalaan! Mä kuulun kotiin ja korkeintaan päiväyksikköön. Toivottavasti jos mä pääsen päivikselle, ni pääsisin sinne psykoosi osastolle, mielummin ku sinne toiselle, koska mä tunne ne psykoosipäiväyksikön työnekijät, ni tarttis taas tutustua uusiin hoitajiin ja alottaa kaikki TAAS alusta.

Kaikki on jo sanonu, et mä näytän paremmalta. Tai siis et mun parempi vointi näkyy ulos päinki. Mul on kuulmma ilmeikkäät kasvot ja oon muutenki aikalailla normaalimpi ja omaitsempi, ku esim kuukaus sitte. Mut kyl musta tuntuuki eriltä.

Mut nyt meen syömään, moikka

ps. Tulipas positiivis sävyitteinen teksti, onneks välillä näinki :)

MÄ. HALUUN. KOTIIN!

ei mul muuta

I ♥ your blog

Sain tällasen tunnustuksen Tuhkalta. Kiitos sinulle :)

Mä tykkään sun blogista -tunnustuksen säännöistä sanotaan seuraavaa:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta tunnustuksen sait.
2. Anna tunnustus viidelle (5) lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post It -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi lähettävät sen eteenpäin

Bogit ovat satunnaisessa järjestyksessä.

1.Masennuksen kourissa

Blogi, johon on helppo samaistua. Tunnen kirjoittajan tuskan

2.  Too Shy To Scream

Blogi, jonka jokaista postausta odotan. Söpön pikkuihmisen blogi. Hyvin kirjotettuja tekstejä.

3. Behind Blue Eyes

Myös tähän blogiin on helppo samaistua, sillä taidamme olla kumpikin epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviä. Pidän myös kirjoitus tyylistä.

4. Oonan monta elämää

Teksteiltään ainutlaatuinen blogi. Aiheet ovat kiinnostavia ja tekstit kattavia. Kirjoittajan tuskan tuntee kirjoituksesta ja kiva kun on videoitakin tasoittamaan pitkiä tekstejä.

5. Kävelevä sisällissota

Blogi, jota olen lukenut montamonta vuotta(tai siis tämän blogin kirjottamia muita blogeja). Koskettavia ja välillä tosi surullisia postauksia. Video postaukset on kivoja. (ja ihana murre;)

Hautajaiset

Eilinen oli tosi rankka päivä. Mä en enää ikinä haluu mennä hautajaisiin. Mä itkin koko toimituksen ajan. Se oli ihan kauheeta. Ku näin serkku pojat 13 ja 16 vuotiaat, jotka joutus hyvästelemään oman äitinsä, ja puhumattakaan sedästä, joka hyvästeli vaimonsa. Koko tilaisuus oli tosi dramaattinen.. Ja mä itkin ja itkin. Ja ahdisti niiiiin kovin, mut en tarvinnu tarvittavia

Illalla oli sit vähän kevyempi tunnelma kotona. Pelattiin M-siskon kanssa simssii.. Tai oikeestaan tehtiin vaan perhe, mut se oli ihan sika kivaa.

Täytyy viel sanoo, et vitutti sunnattomasti, et mä joutusin tulee takas tänne osastolle viel. Onneks pääsen tänään viel iltalomille. Sit täytyy venaa keskiviikkoon, et pääsen kotiin taas. Ehkä kokonaan. Nyt on menny niin hyvin, et kyl mä uskon, et pääsen kokonaan kotiin. Kokonaan on muuten tosi vammanen sana...

Ihanaa olla kotona! Vaikka onki sellanen yleinen pikku ahdistus koko ajan. Mut kyl mä pärjään tän kanssa. Ei se oo semmonen ahdistus, et tarvii viillellä tai mitään muuta semmosta. Oon oikeestaan melko onnellinen täällä kotona. Tekemistäki riittää, ei oo siis pakko olla koneella 24/7,, niin ku osastolla, ku siel ei kerta kaikkiaan ole mitään tekemistä!

Pakkohoito jatkuu toistaiseksi

Tänään oli se kauan odotettu hone. En päässy kotiin, mut jäi semmonen maku et ens viikolla pääsisin ehkä, jos menee tää viikko hyvin. Honessa oli tosi hyvä tunnelma ja siel vitsailtiinki jopa :) Äiti ja Krisse oli siel mukana.  Saatiin jopa siitä puhuttuu, et en oo yhteisis tilois, koska muut puhuu viiltelystä, tai siis jotkut tietyt. Lääkärillä oli siitä jo tieto ennen ku mä olin kertonu. Olikohan hoitajat kuullu, ku ne on puhunu, vai häiritseeköhän se jotain muutaki niin paljon, et on kertonu hoitajille.... Paha sanoo..

Pääsen huomenna lomille ja saan olla jopa yhden yön kotona. Ku perjantai aamuna on sedän vaimon hautajaiset.

Vieläkö pakkohoito jatkuu?

Huomenna on hone. Toivon niin kovin, et pääsisin pois täältä sairaaasta. Kotiin, ihanaan kotiin. Oon niin kypsä tähän täällä olemiseen ja kaikkeen mitä täällä on. Ja mitä ei ole. Toivottavasti pääsen ainaki lomille jo torstaina, ku perjantaina on sedän vaimon hautajaiset.

Voisin niin alottaa käymään psykoosi päiväyksikössä. En ees tarvii enää kokopäivästä hoitoa. Ja mun mielestä pakkohoidon kriteerit ei täyty enää.. En oo viillellykkään pitkään aikaan. Enkä muutenkaa totellu ääniä. Mul on jo turvallinen olo niitten kanssa. Eli pystyn elää harhojen kanssa. Paitsi kosketusharhat, mut ne ei varmaan mee pois millään lääkkellä tai millään.. Musta tuntuu et ne menee pois vaan jos niistä saa sanottua.
Tai en tiiä... Auttaaks serenase niihin... Vittu ku taas niin selkeetä tekstiä.

Pääasia nyt täs tekstissä on se, et mieestäni oon valmis menemään kotiin vaikka tänään. En tarvii enää kokopäivästä sairaala hoitoa. Mä vaan passivoidun täällä. Ääh tä on niin perseestä. Yks asia joka on sata prosenttisen varma, on se et jos ei tarttee olla pakkohoidossa, ni mä pakkaan kamat ja häippäsen. En siis todellakaan oo jäämäs vapaaehtoseen hoitoon.. EN TODELLAKAAN! Vaikee uskoo, et oon ollu nuorten ossalla 4kk vapaaehtosesti(tai no se muuttu kesken kaiken pakkohoidoks, ku jouduin lepareihin) Mut 4kk! Eli viel puolet lisää tähän?! No way!

Ihan vitusta

Ahdistaa! Haluun kotiin äitin luokse turvaan ja lämpöön. En pystyny olee kuvaryhmässäkään, ku ahdistaa niin kovin. Sain tarvittavat äskön.. Toivottavasti ne auttaa pian. Muuten en tiiä mitä tapahtuu.

Nappiin menneet lomat :)

Olin eilen koko päivän kotilomilla ja meni tooosi hyvin!! Mä en tarvinnu ees tarvittavia ollenkaan. Tos äskön ku hain aamu lääkkeet, ni se hoitaja siellä kysy mun lomista ja ku kerroin etten tarvinnu tarvittavii, ni se sano "Se on parantumisen merkki" :) ihanaa, ehkä mä sittenki oon parantumassa! Siit tuli hyvä olo. Mul on hone keskiviikkona, ni ehkä mä pääsen sit pois! Krisse käski ottaa pienemmän tavotteen, ni ei ssit tuu niin suurta pettymystä, jos en pääsekkään pois. Ja tottahan se on, että en mä yhden päivän perusteella ppääse pois.... Mut onko niillä toisaalta mitään syytä pitää mua pakkohoidossa enää?

Raha-asiat on ihan perseellään... En saa mistään rahaa tällä hetkellä, ku sairaslomaa on ollu niin kauan, etten saa enää sairauspäivärahaa.. Seuraavaks tuleeki sit kuntoutustuki, ei eläke... Aika sairasta et 20-vuotias on eläkkeellä.. Mut tosiaan, en saa sitäkään ennen joulukuuta ja sairaalalaskut maksamatta. En tiiä mitä mä teen. Sossultaki sain vaan puolet siihen sairaalalaskuun.. Eli 200 euroo pitäis muka taikoo ilmasta :(

Meen tänään naapurille leikkauttamaan hiukset. Meinaan sanoo sille vaan et saa vapaat kädet, mut haluun suuren muutoksen entiseen.. Mul on aika kamalas kunnos tukka. En muista millon viimeks oon käyny leikkauttamassa tukan.

Harder than yesterday

Paska olo.. Siis todellakin paska olo. Tekis niin  kovin mieli viiltää ranteet auki ja kuolla hitaasti. Mä oon niin täynnä tätä elämää. Mut sais tappaa pois. Mä haluun kotiin täältä. Mut en pärjää kotona… Oon umpikujassa. Ei tartte ku miettii kotona olemista niin alkaa ahdistaa. Ja täällä olo ahdistaa. Varsinki nyt ku ei pysty ollenkaa olee yhteisis tiloissa, ku Henni on täällä. Sen mukana tuli jostain syystä jatkuviksi puheen aiheiksi viiltely ja viiltely keinot ja tavat. Jonna ja Katja on tietty mukana niissä keskusteluissa. Mul tulee siit vaan pahaolo ja pakko siks pysyy omas huoneessa. Tulee mieleen ihan joku nuoriso-osasto ku ainoot puheen aiheet on viiltely ja ryyppääminen… Ja keskustelijat on siis jotain 40-50 vuotiaita

Eilinen iltaloma meni päin persettä. Mä muka menin kuoroonki ja piti tulla keskenkaiken pois, ku alko ahdistaa ja aloin tuntee kosketusharhoja ympäri kehoo. Lähinnä reisien sisä pinnassa. Se on niin oksettava tunne. Mielummin otan vaikka näköharhoja, mut nää kosketusharhat sais loppuu... Lääkkeistäkään ei oo ollu mitään hhyötyä... Tai en oo varma, et onko nää kuitenki ehkä vähentyny nää harhat..

Tekee mieli kirjottaa mut en jaksa. Halusin pelata ds:llä, mut ei kiinnosta. Mikään ei oikeen huvita. Mistään en saa enää nautinnon tunnetta. Paitsi jos olisin kotona ni olis Nelli(koirani), se huvittais kyllä. Ja jaksaisin sitä. Mut ku eiiii, osastolle ja pää täyteen lääkettä,, ni ajatukset pysyy kasas tai jotain sinne päin.

Mul on keskiviikkoa hoitoneuvottelu. Saas nähä pääsenkö pois ja päiväyksikölle. Se olis ihan vitun jees. Kattoo nyt kuin käy.

If you don't see, close your eyes,,...

Pääsen huomen kuoroharkkoihin piiiiitkästäaikaa :) Lääkäri oli oikeen sanonu, et se tekee hyvää mulle ja et se on tosi hyvä juttu.

Olin eilen illalla kotilomilla. Meni muuten hyvin, mut parissa kohtaa ahdisti semmosta 1-10 asteikolla 8-9 luokkaa. Ekalla kerralla otin tarvittavat, mut tokas kohas en viittiny, vaik olis ehkä tarvinnu. Mä en halunnu olla ilonpilaaja, ni kestin sit sen ja se meni ohi onneks.. Illalla osastolla se palas takas ja sit oli pakko ottaa tarvittavat.. Eli ei ollu hyvä juttu jättää ottamatta, sillon ku tarvitsi.

Tänään en oo viel tarvinnu mitään tarvittavia ja tarkotus olis sinnitellä huomiseen nnäin. Varmuuden vuoksi, ettei ne sit sano, et en saakkaa mennä kuoroharkkoihin. Nyt ei oo ollu toistaseks viel tarvettakaan, mut päivä on vasta puolessa välissä..

Oon alkanu tuntee itteni täysin ulkopuoliseks sen jälkeen ku yks potilas joka oli jo kerrran potkittu ulos ku se oli kännis ollu, ni se tuli takas. Nimi vaikka Henni.(nimi siis muutettu)... Jonna ja Katja hengaa koko ajan Hennin kanssa ja mä oon yksin. Ku ne puhuu a) sellasist asioista joista en ymmärrä mitään, koska ne ei oo mulle ajankohtasia, tai oikeesti en vaan tajuu ja b) sellasist asioista, joista mä ahdistun, esim viiltely ja semmoset... Ja onhan täällä toki muitaki ihmisiä, mut loput on huoneissaan.......

I don't deserve to be happy

Tänään on ollu suht kiva päivä. Aamulla oli kuvailmaisuryhmä. Aamuppäivällä mulla oli yksilötapaaminen musaterapeutin kansssa ja me laulettiin karaokee tunnin verran. Se oli mukavaa puuhaa. Iltapäivällä menin kahden siskon kanssa huoltsikalle limulle ja munkille.(Syötiin kyl kans paniinit) :)

Kivaa riittti, ja sit se riittiiki.... meinaan mun aivoille riitti. Koko ilta on ollu kauheita kosketusharhoja, varmaan pahempia ku koskaan. Äänet käskee hakata päätä seinään, tai rikkoa peilin viiltely tarkoituksiin. Ahdistaa mut samalla vituttaa  olla täällä. Haluisin jo kotiin... Mut tiiän etten pärjäisi siel viel. Mut haluun silti tositosi kovin kotiin äitin ja maken ja nellin + muittenki luokse.

Millonkohan mulla on seuraava hone. Varmaan se ei voi ainakaan pakkohoitoa enää jatkaa ja kato ku mä jään tänne vapaaehtoisesti.

You stupido

Potilaitten nimet muutettu.

Tääl on osa porukoist lomilla ja tulee vähän eri aikoina. No yks Jonna tuli eilen, ku Katja vasta lähti lomille. No mä ja Jonna sit hengattiin yhes, ku kaikki muuut "tutut" oli lomilla. Mut Jonna oli tosi vaisu, vaikka se kerto kaikenlaista mulle sen elämästä. Se oli vähän silleen, et miks mä ees puhun sulle.

No tänään se on ollu koko päivän huoneessa, vaik mä olisin odottanu sitä päiväsalin puolelle. Sit ku Katja tuli ni Jonna tuli heti pois huoneesta päiväsalille Katjan kanssa, vaikka mä oon ollu tääl koko ajan. Se tykkää Katjasta enemmän ku musta koskaan. Oon varmaan liian outo tai jotain. Tuli syyllinen ja häpeävä olo. Kui mä menin luulemaan, et se tykkäis musta. Eihän meillä oo mitään yhteistä puheenaihettakaan, ku mä oon niin paljon nuorempi..

Tuli vaan ihan vitun tyhmä olo, ku luulin et Jonna tykkäis musta...

good night

Tänäsestä on oikeesti vaikee kirjottaa mitään, sillä mitään ei tapahtunu,, Nukuin koko päivän. Sain kolme kertaa tarvittavat ja nyt olisin menos pyytää lisää.. Saas nähä mitä ne keksii. Ahdistaa niin helvetisti. Ja äänet käskee satuttaa itteeni. En ees jaksa, mut haluun silti ne pois mun päästä!!! Vaikee selittää. Turha multa on kysyä. oon nukkunu kokokokokokokoko päivän. Ja kohta pääsee taas nukkumaan jee

Lost

Tosi kiva.. En välttis pääse sunnuntaina kotilomille, edes illaks.. Oon liian epätasapainonen muka. Vaan koska eilinen meni niin huonosti. Itkin koko illan ja olisin halunnu kuolla. Mut mä sain tarvittavat kaks kertaa ja toka satsi autto vaasta. Oli kyllä järkyttävä olo, mut en tehny mitään tyhmää... Jos ne meinaa pitää ua täällä  niin kauan et kaikki paniikkikohtaukset ja ahdistukset on menny pois, ni mun kandee varmaan raahata oma sänky ja teevee tänne. Kyl siin sen verran monta vuotta menee, et ei nää sairaala olo suhteeet enää toimi mulle.

Mä tiiän et oon outo, mut mulla on vieläki ikävä terapeutti S:ssää. En varmaan nää sitä enää koskaan. S olis osannu auttaa mua eilen paljon paremmin ku nää hoitajat täällä. Ja ilman mitään tarvittavia.... Oikeestaan S oli ainoo joka osas auttaa mua oikein niissä tilanteissa ku oon katoamaisillani. Se osas auttaa ankkuroitumisessa.

Oon muutenki ajatellu Dkt:tä lähi päivinä. Oon saanu yös toisten potilaitten ongelmiin ängettyy dkt oppeja. Hyvä kiertämään. Se on ihan hyvä juttu. :)

Kohta on käsityö kerho.. Joten moikka!

Ahidstaa

Olin eilen illalla kotilomilla. Se meni ihan hyvin. Koko ajan pikku ahdistus päällä, mut se helpotti ku otin tarvittavat. Me laulettiin glee karaokee ja pelattiin rock bandia  Krissen kanssa. Mulla oli ainaki tosi hauskaa ahdistuksesta huolimatta. Tosin oli koko ajan seklanen olo, et tekis mielie viillellä. Mut eihän se kotona onnistuis. Ku äiti ei päästä mua mihinkään ilmat et se on ite mukana. Ei sillä, et en mä usko , et  mä olisin joka tapauksessa viillelly, koska voin muute jjoutuu takas tonne psykoosiosastolle. Mut halu ja tarve olis.

Tänään on ollu semi paska päivä. Ahdistaa tosi kovin ja itkettää. Voin tosi huonosti.. :(

Äitillä on sunnuntaina synttärit ja mä neuloin sille semmosen tuubi kaulahuivin. Toivottavasti se tulee käytöön. Oli aika kova töinen meinaan. En nimittäiin oo koskaan ikinä neulonu ennen tätä. Aikaa meni yhteensä pari päivää.

Ääh, en pysty keskittyy kirjottamiseen ku ahdistaa kkoko ajan. Kädetki tärisee.