Jouduin eilen pakkohoitolähetteellä akuutti psykoosi osastolle. Siin kävi silleen, et äänet käski taas viillellä ja mä tietty järkevänä viiltelin... En usko ääniin, mut tos tilanteessa mä kai sit olin vähän psykoottinen ja viiltelin ku äänet käski. Sit ku sekään ei auttanu, ni kerroin äitille ja se oli vähän vihanen, tai huolestunu tai jotain.... Mentiin käymään päivystyksessä, ku yks haavoista oli aika syvä.. Hoitaja liimas sen, ja sit mmun piti tavata lääkäri. Kerroin lääkärille äänistä ja itsemurha ajatuksista... tai no... se johdatteli mut kertomaan.. Sit se sano, et sen mielestä on parempi, et meen osastolle. Mä sanoin etten haluu, ni se sano et pakkohoidon kriteerit täyttyy ja se laittaa lähetteen... Menin sit ambulanssilla tänne ja tää on ihan perseestä..
En mun mielestä oo niin huonossa kunnossa, et tarviin osastohoitoo.. Nää ei kuitenkaan ilmeisesti oo päästämässä mua täältä viel johonki aikaan. Lääkäri sano, et harhat voi voimistua, ni on parempi et mä oon tääl jonki aikaa. Damn en pysty nyt keskittyy kirjottamiseen..
Sen kerron viel et mun huonetoverina on tommonen vanhempi nainen, joka puhuu ja puhuu ja puhuu ja PUHUU!
2 kommenttia:
Voi, toivottavasti asiat vielä kääntyvät parempaan suuntaan!
Voimia ja jaksamisia sinulle. <3
Kiitos sanoistasi. Toivotaan :)
jaksamisia sullekkin <3
Lähetä kommentti