Mulla oli perjantaina aika hoitaja T:lle (psykoosityöryhmän hoitaja). Harjoteltiin bussilla kulkemista. Siis koska mulla on niin pahat pelot, etten uskalla kulkee bussilla yksin ja kohta kun alkaa koulu niin pitäisi itse uskaltaa mennä. Me tehtiin semmonen harjoitus, että mentiin yhdessä bussiin, mutta istuttiin erikseen. Ja sitten mun piti arvioida pelkoaste 0-10 asteikolla. Se oli vahtelevasti silleen 5-8. Me tehtiin kaksi matkaa(eli niinku eestaas). Se oli tosi stressaavaa ja rankkaa ja olin sen jälkeen ihan poikki. Onneksi kokeiltiin niin nyt tiedän, että kun koitetaan vielä muutaman kerran ja alan tottua siihen, että se on ihan mahdollista, että mä alan kulkee yksin bussilla koulumatkat.
Ton bussi kokeilun jälkeen mun ehdotuksesta koitettiin ottaa yhteyttä terapeutti S:ään. Se ei vastannut........... Se ei varmaan halunnut vastata. Se tiesi, että siellä oon mä. Tai no T:hän se sinne soitti. Kun en mä uskalla, kun oon niin luuseri. S varmaan ajatteli "Voi ei! Taas toi ällöttävä ihminen. Just kun olin päässyt siitä eroon" EI eieieieiei, se ei ikinä ajattelisi niin.. S on niiin ihana ihminen, se ei koskaan aattelisi kenestäkään silleen... Paitsi ehkä musta... Äh en tiedä. Ihan sama. Ei se kyllä ole ihan sama. Ehkä se ottaa yhteyttä T:hen, koska T jätti viestin vastaajaan. Toivotttavasti.
Siitä opo ajasta. Kun mä menin sinne, mua pelotti tosi kovin. Mä rukoilin sen matkan sinne kun kävelin autolta koululle. Kuvittelin, että mä pidin Jeesusta kädestä ja toisessa kädessä oli äiti. Joo tiedän, kuulostaa oudolta,,, mutta se autto :) (mielikuvaharjoitus) Se opo aika meni tosi hyvin ja me sovittiin, että alan käymään ruotsin kurssia ensimmäisessä jaksossa. Kaksi päivää koulua viikossa.. Mut hei, hitaasti hyvä tulee, vai miten se menikään.. BTW unohdin kysyä opolta missä luokassa tunnit on.. No eiköhän se selviä...
Hiukan kyllä alkoi pelottaa, kun T sanoi, että aikuislukiossa vauhti on nopeampaa ja tulee paljon läksyä... En tiedä miten selviän. Ja kun ostin sen ruotsin kirjan ja selasin sitä vähän, niin siellä oli kaiken maailman paritehtäviä. Ja mä en kyllä ala semmoisia tekemään. En pysty en voi en osaa en uskalla. EI MÄ EN MEE KOKO HELVETIN KOULUUN OLLENKAAN! Tästä ei tule yhtään mitään, mä epäonnistun taas niinkuin aina kaikessa. Ja kaiken lisäksi harhat on taas palannu. Tai harvemmin niitä tulee, mut esim. eilen illalla kuulin ääniä, jotka käskivät viillellä ja tunsin pahan veren mun suonissa. Oli pakko viiltää vähän. Ihan ihan vähän, se veri oli mustaa ja sakeeta. Pahaa... Ei taas tätä shittiä! Miksi tässä käy taas näin. HARHAT HÄIPYKÄÄ MUN PÄÄSTÄ! TE OOTTE VAAN HARHOJA JA MÄ EN USKO TEIHIN! Mitä mä teen... mitä jos harhat käskee tappaa itteni, tottelenkohan?
Pakko viillellä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti