Jeee

Pääsin onneks sirkukseen ja hauskaa oli :)

Ikävä punapäätä

Tänään on ollu kiva päivä.. Ei oo ollu melkeeen yhtään harhoja ja ahdistustakin vaan vähän. Auttaa vissiin aika paljon toi ku oon saanu tota tarvittavaa serenase??? niinku ennenku on tullu harhoja. Ja sit on kivaa ku on kkäyny siskot ja myöhemmin kävi äiti ja nennu vauva(koirani) Ja jee saan jo mennä omaisten kans ulos ilman hoitajaa!!

Nyt on vaan kauhee stressi siitä sirkukseen menosta. Ku oon ostanu mulle ja makelle aitiopaikan eturivin liput ja nyt noi vähän vihjailee et oonkohan pääsemässä sinne. Mun on pakko pakko PAKKO päästä sinne. Maken takia! Siis olis tosi epistä makelle jos en pääse sinne. Tai siis ku voinhan mä antaa noi mun liput äitille et se vie maken mut ei se oo sille sama. Ku se haluu nimen omaan mun kans ku se on meijän joka vuotinen perinne..

En oo muuten vielkään tavannu terapeutti S:ssää vaik meijän piti elokuun aikana tavata... Pakko kai vaan yrittää unohtaa koko henkilö... Mulle käy aina näin. Ensin tulee joku henkilö joku muuttaa koko mun elämän ja sit yhtäkkii se vaan häipyy pois.. Ja en saa olla siihen yhteyksissä... tai no saa ja saa. kai mä saisin jos a)Olis sen s-posti tai joku b)uskaltaisin(siinä ajatuksessa että en ehkä saakkaan olla yhteydessä siihen)

No mut,,,, mä täst häivyn... aattelin mennä yhteisiin tiloihin hetkeks jos vaikka ei alkais ahdistaa ku ei kert oo koko päivänä ahdistanu silleen kauheest. Toivottavasti nää tääl haluu kattoo salatut elämät.. Eiks se tänään ala?

Vaaleat lakanat

Ilta hämärtyy ja on aika käydä levolle. Pimeys valtaa huoneen yllättäen. Pienen huoneen, johon on ahdattu kolme sänkyä ja säilytystilaa kolmelle ihmiselle. Olen huomioinut, että huone on pimeällä pimeämpi kuin pimeys muualla. Olen yksin pimeydessä. Tai niin ainakin oletin. Makaan sängyllä selälläni kauhusta jäykistyneenä, kun yhtäkkiä tunnen kosketuksen kaulalla. Pimeys alkoi muuttua silmissäni hämäryydeksi. En nähnyt ketään missään, mutta ehkä en vain erottanut hahmoa hämäryyden takia. ”Kuka siellä”, kysyin kuiskaten. Tunsin kuinka joku yritti vetää peitettä päätäni. Pidin siitä tiukasti kiinni. ”Lopeta!” sanoin täydellä äänellä. ”Ei, sinä olet ansainnut tämän”, ääni sanoi.

 ”Kuka siellä on?”, kysyin uudelleen. Ei vastausta, pelkkää epämääräistä miehen muminaa. Peiton vetäminen loppui lopulta ja minä olin voittanut; peite pysyi päälläni. Mies oli kuitenkin sinnikäs, sillä seuraavassa vaiheessa tunsin jonkun kehon makaavan omani päällä. En saanut henkeä. Tunne oli sama kuin silloin aikoinaan kun jouduin tuntemattoman miehen raiskaamaksi. ”Mene pois”, yritin, mutta turhaan. Mies oli jo edennyt aikeissaan ja yritti avata reiteni. En nähnyt ketään, mutta nyt olin varma että joku siinä oli. Nousin pikaisesti ylös sängystä ja menin ulos huoneesta. Kukaan ei seurannut minua, eikä huoneesta kuulunut jälkeeni pihahdustakaan.

Menin hoitajien kansliaan kertomaat äskeiset tapahtumat. ”Sinulla on taas ollut harhoja”, hoitajat sanoivat. ”Ota lääkettä ja mene takaisin nukkumaan”

Mutta miten se voi olla niin varmaa. Mitä jos joku olikin käynyt minun huoneessa ja ehtinyt pois ennen kuin ehdin nousta ylös. Mutta kuka yrittäisi raiskata minut? Yököt? Heidän on sitten niin helppo sanoa, että se oli harhaa. Miksi minä? Olenhan rumin ja iljettävin kaikista naispotilaista. Ehkä minä olen helppo kohde, sillä kukaan ei kuitenkaan uskoisi minua, koska minulla on ollut muitakin harhoja, kuten kuulo- ja näköharhoja. Mitä jos tämä kaikki onkin vain yhtä suurta huijausta. Minut yritetään tehdä hulluksi. Kaikki harhat ovatkin vain suurta kulissia ja minä olen päätähti tässä teatterissa. Ehkä koko maailma on teatteria. Jotkut vetelevät meidän naruista niin kuin olisimme marionetteja.

Mietin maailman menoa ja tätä koko systeemiä samalla kun makoilen petillä vaaleissa lakanoissa. Pelko ei ole vieläkään haihtunut pois, mutta kaikki alkaa näyttää sumealta. Liikkeet tuntuvat raskailta ja hallitsemattomilta. Ajatusten luominen tuntuu jo lähes mahdottomalta. Vaivun uneen. Ehkä ikiuneen…

and so on and so on....

Rankka päivä taas ollu. Kauheet kosketusharhat.. Tuntuu ku joku yrittäis avata mun reisiä ja tuntuu ku joku makais mun päällä. Ja kuulen ääniä, jotka käskee laittaa muovipussin päähän ja sitoo sen johdolla kiinni. Tä on niin vaikeeta. Tä on niin hankalaa. Miks mun elämä on tämmöstä. Tekis mieli oikeesti laittaa pussi ppäähän ja hilljalleen kuolla pois..

Pitäis varmaan mennä sanoo noille,et mul on tällanen olo. Jos ne vois vaikka auttaa. Tai sit koitan nukkuu ja jos sen jälkeen viel on sellanen olo ni sit sanon hoitajille.

Mul on tossa äsken niiin paha olla, et ne meinas joutuu antaa piikillä lääkkeet ja mua uhkailtiin et siirretään takas psykosiosastolle. Ei onneks ainakaan vviel siirretty. En haluu sinne

Paha olla

Kosketus harhoja ja flash backejä :(

I might just do it

Rankka päivä takana.. Harhojen täyteinen siis. Nyt mulla menee huonosti. todellatodella huonosti. Onneks oon osastolla valvotuissa oloissa.. Ties mitä tänäänki olis tapahtunu, jos olisin ollu kotona. Jouduin ottaa tarvittavii uudestaan, joten siks ehkä on nyt vaikee keskitttyä kirjottamiseen. Teki mieli vaan hakata päätä seinään. Nyt en kuule ääniä, vaan ihanaa ihanaa musiikkii napeista kännykästä. the used on ihana!

Kiitos viel Krisse sulle sun rohkaisivista sanoista! Love you sis!!

Nyt on siis semmosta juteltu, et en oo perjantaina menossa kotiin. Juttelin äitinki kanssa siitä ja se sano, et mun kannattaa olla niin kauan ku ne on sitä mieltä et olis hyvä olla. Tänään toi yks tosi ihana hoitaja sano: Ei oo uloskirjausta perjantaina. Ensin hoidetaan tyttö kuntoon ja sitte vasta uloskirjaus.
Ihana :)

Nyt ku on lääkettä otettu ni on parempi olo... Toivottavasti ei oo taas ens yönä kosketus harhoja.

Moro!

Eteen ppäin käy tieni näin

Kerroin hoitajalle et mua ahdisti ja et kuulen äänii jotka käskee satuttaa itteeni. Kerroin myös et yöllä oli ollu kosketus harhoja. Hoitaja yhdisti sen heti siihen raiskaukseen. Sain llääkettä ja olo on jo parempi. Hoitaja oli kans tosi kiitollinen ku mä kerroin et olin löytäny terottimen päiväsalin puolelta ja en ottanu sitä (vaikka äänet käski) vaan näytin hoitajalle missä se on ja se vietiin pois... Nyt mä haluisin sen toosi kovin sen terän, niin ku varalle, mut meni jo...

Pakkohoito jatkuu

Tapasin tänään lääkärin. Se sano aluksi, et ei nää syytä pitää mua pakkohoidossa, mut sit ku mä sanoin et en sit aijo jäädä vapaaehtosesti, ni sit se sano et laittaa mut sittenki pakkohoitoon... Ihme meiningit. Mielivaltaa!!! Onneks mut siirrettiin psykoosiosastolta mielialaosastolle.. Täällä on paljon paljon rauhallisempaa ja parempi olla siis.. Lääkäri sano et vaikka mulla niinku on psykoottisia oireita, ni mun psykoottisuus johtuu syvästä masennuksesta a siks on parempi et mä oon tääl. Onneksi niin.

 Mä muuten koko eilisen illan ja tän päivän oon tuntenu kosketus harhoja. Tunnen, et joku yrittää kiskoo peitettä pois ja tunnen ku joku makais mun päällä. Se on tosi ahdistavaa, enkä oo saanu sanottuu hoitajille mitään... pitäis varmaan kertoo jollekki.

Nyt kuulen ääniä, jotka käskee työntää haarukan pistorasiaan, mut nyt mä tiiän et ne on vaan ääniä, jotka mun pitää vaan ignoorata... Eikä mulla ees oo haarukkaa.. on vaikee taas keskittyä kirjottamiseen äänien takia. Joten moro

ps. haluun kotiin

Osastolla

Jouduin eilen pakkohoitolähetteellä akuutti psykoosi osastolle. Siin kävi silleen, et äänet käski taas viillellä ja mä tietty järkevänä viiltelin... En usko ääniin, mut tos tilanteessa mä kai sit olin vähän psykoottinen ja viiltelin ku äänet käski. Sit ku sekään ei auttanu, ni kerroin äitille ja se oli vähän vihanen, tai huolestunu tai jotain.... Mentiin käymään päivystyksessä, ku yks haavoista oli aika syvä.. Hoitaja liimas sen, ja sit mmun piti tavata lääkäri. Kerroin lääkärille äänistä ja itsemurha ajatuksista... tai no... se johdatteli mut kertomaan.. Sit se sano, et sen mielestä on parempi, et meen osastolle. Mä sanoin etten haluu, ni se sano et pakkohoidon kriteerit täyttyy ja se laittaa lähetteen... Menin sit ambulanssilla tänne ja tää on ihan perseestä..

En mun mielestä oo niin huonossa kunnossa, et tarviin osastohoitoo.. Nää ei kuitenkaan ilmeisesti oo päästämässä mua täältä viel johonki aikaan. Lääkäri sano, et harhat voi voimistua, ni on parempi et mä oon tääl jonki aikaa. Damn en pysty nyt keskittyy kirjottamiseen..

Sen kerron viel et mun huonetoverina on tommonen vanhempi nainen, joka puhuu ja puhuu ja puhuu ja PUHUU!

Just get out of my god damn head!

Mulla oli perjantaina aika hoitaja T:lle (psykoosityöryhmän hoitaja). Harjoteltiin bussilla kulkemista. Siis koska mulla on niin pahat pelot, etten uskalla kulkee bussilla yksin ja kohta kun alkaa koulu niin pitäisi itse uskaltaa mennä. Me tehtiin semmonen harjoitus, että mentiin yhdessä bussiin, mutta istuttiin erikseen. Ja sitten mun piti arvioida pelkoaste 0-10 asteikolla. Se oli vahtelevasti silleen 5-8. Me tehtiin kaksi matkaa(eli niinku eestaas). Se oli tosi stressaavaa ja rankkaa ja olin sen jälkeen ihan poikki. Onneksi kokeiltiin niin nyt tiedän, että kun koitetaan vielä muutaman kerran ja alan tottua siihen, että se on ihan mahdollista, että mä alan kulkee yksin bussilla koulumatkat.

Ton bussi kokeilun jälkeen mun ehdotuksesta koitettiin ottaa yhteyttä terapeutti S:ään. Se ei vastannut........... Se ei varmaan halunnut vastata. Se tiesi, että siellä oon mä. Tai no T:hän se sinne soitti. Kun en mä uskalla, kun oon niin luuseri. S varmaan ajatteli "Voi ei! Taas toi ällöttävä ihminen. Just kun olin päässyt siitä eroon" EI eieieieiei, se ei ikinä ajattelisi niin.. S on niiin ihana ihminen, se ei koskaan aattelisi kenestäkään silleen... Paitsi ehkä musta... Äh en tiedä. Ihan sama. Ei se kyllä ole ihan sama. Ehkä se ottaa yhteyttä T:hen, koska T jätti viestin vastaajaan. Toivotttavasti.

Siitä opo ajasta. Kun mä menin sinne, mua pelotti tosi kovin. Mä rukoilin sen matkan sinne kun kävelin autolta koululle. Kuvittelin, että mä pidin Jeesusta kädestä ja toisessa kädessä oli äiti. Joo tiedän, kuulostaa oudolta,,, mutta se autto :) (mielikuvaharjoitus) Se opo aika meni tosi hyvin ja me sovittiin, että alan käymään ruotsin kurssia ensimmäisessä jaksossa. Kaksi päivää koulua viikossa.. Mut hei, hitaasti hyvä tulee, vai miten se menikään.. BTW unohdin kysyä opolta missä luokassa tunnit on.. No eiköhän se selviä...

 Hiukan kyllä alkoi pelottaa, kun T sanoi, että aikuislukiossa vauhti on nopeampaa ja tulee paljon läksyä... En tiedä miten selviän. Ja kun ostin sen ruotsin kirjan ja selasin sitä vähän, niin siellä oli kaiken maailman paritehtäviä. Ja mä en kyllä ala semmoisia tekemään. En pysty en voi  en osaa en uskalla. EI MÄ EN MEE KOKO HELVETIN KOULUUN OLLENKAAN! Tästä ei tule yhtään mitään, mä epäonnistun taas niinkuin aina kaikessa. Ja kaiken lisäksi harhat on taas palannu. Tai harvemmin niitä tulee, mut esim. eilen illalla kuulin ääniä, jotka käskivät viillellä ja tunsin pahan veren mun suonissa. Oli pakko viiltää vähän. Ihan ihan vähän, se veri oli mustaa ja sakeeta. Pahaa... Ei taas tätä shittiä! Miksi tässä käy taas näin. HARHAT HÄIPYKÄÄ MUN PÄÄSTÄ! TE OOTTE VAAN HARHOJA JA MÄ EN USKO TEIHIN! Mitä mä teen... mitä jos harhat käskee tappaa itteni, tottelenkohan?

Pakko viillellä...

I'm so scared

Apuaaa! Tänään pitäis mennä koululle ku mul on siel opo aika. Koulu alkaa vasta 27.8, mut me sovitaan mun kurssit. Tai no.. kurssi nyt ainaki tälle ekalle jaksolle. Mua pelottaa ihan sikana et saan jonku ahdistuskohtauksen tai jotain. Ja lähiaikoina mul on ollu sellanen olo, et epillyttää, et pystynkö sittenkää alottaa kouluu. Yöt menee koko ajan huonommin, tai siis illat enemmänki, ku ahdistaa pelkkä ajatus siitä et kohta alkaa koulu. Ei sillä ettenkö mä aijo ainaki yrittää, mut en tiiä tuleeko siitä mitään :(

Mua on lähiaikoina alkanu vaivata myös pari muuta juttuu.. Vähän lievempi juttu on se, et ku me sovittiin sillon terapeutti S:n kanssa, et tavataan elokuussa ja ei olla vielkää tavattu. Se on unohtanu mut. Mä oon kirjottanu kirjeenki sille, mut en oo päässy antamaan sitä S:lle. Ku en tiiä s-posti ossaakaan... Vähän harmittaa ja mietin tätä juttuu aika usein päivän aikana..

Mut se mikä mua oikeesti häiritsee ja kunnolla, on niin kauhee juttu, et sitä ei voi ees kirjottaa tänne.. Se on semmonen juttu joka on vaivannu mua nyt joku viikon ajan ja se ei mee pois mun mielestä. Koko ajan tietyt asiat muistuttaa siitä. Haluun joka ilta viillellä sen jutun takia, mut mul ei oo mitään hyvii terii. Pitää käydä ostamassa, koska haluuuun sen jutun pois mun mielestä. Se on niin kauhee juttu, et tekisin mitä vaan et saisin sen pois mun mielestä. VITTU!

Mut nyt täytyy häippästä sinne opolle.. Apua, mua pelottaa oikeesti!

again

Tekee mieli viiltää..................... Mut nyt pysyn vahvana!