Vihdoinki kotona.. Ja silti ahdistaa. Nyt en kyllä ymmärrä yhtään. Mistä tää johtuu? Mitä mä teen et se menee ohi? Vaikee hengittää. En saa happee kunnolla. Yritän olla ja esittää mahdollisimman hyvin voivaa. Hetken oliki jo parempi olla, mut nyt taas ahdistaa. Rintaa kiristää, mahaan sattuuu ja kurkussa outo tunne. Henki ei kulje ja tointakyky on huonontunu. Tää lamauttaa mua. Ihme ku pystyn kirjottaa. Oon aika hyvin oppinu havainnoimaan mun kehoa myös ahdistuessa. Kiitos dkt:n :) Siit on kyl ollu niin paljon apua. Ehkä on helpompi nyt käydä terapia tapaamisiski ku osaan kuvailla oloo paremmin. Ainoo onngelma on tietty se, et mun on vaikee puhuu itestäni ja vaikee puhuu ylipäätään ku ahdistaa.
Nyt pitäis keksii mitä tehdä et tää olo menis ohi. Voisin vaikka koittaa jotain rentoutusharjotusta.. Emmä usko, et sekään auttaa nyt. Kaikki lähtee kohta ja jään yksin. Jos meen nyt noitten siskojen seuraan, jos se vaikka auttais.
Tee äM Oo ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti