lauantai 8. elokuuta 2020

Omapahan oli vikani

Paha olo. Tekis mieli viiltää. Se olis ihanaa. Ah sitä hallinnan tunnetta. Mä päätän millon sattuu ja missä kohtaa kehoa. Ne ei päätä sitä vaan minä. Get out of my head. Näin sitä miestä taas eilen. Se tuntuu vaan aina yhtä pahalta. Vaikka vaan ajoin sen ohi autolla. Kelatkaa jos olisin vähän painanu kaasua. Ja kaartanu vasemmalle. Ajanu sen yli. Se sais mun puolesta vaikka kuolla. Sekin tappoi mut. Mikä oikeus sillä oli vahingoittaa mua jos mä en saa satuttaa sitä. Mietin vaan sitä makaamas kuolleena tien vieres. Se tuntuu niin oikeelta.

Tietenkään en koskaan pysty tekemään niin. Sitä paitsi omapa on vikani ku en ilmottanu siitä sillon poliisille. Turha sitä on jälki käteen parkua. Ja muutenki. Mähän annoin sen tapahtua. Mä lähdin sen miehen mukaan. Elämäni suurin virhe arvio. Ja mä oon muka järkevä ihminen. 

Ahdistaa niin vitusti. Pää täynnä ajatuksii joista en saa kiinni. Paitsi viiltely-ajatukset. Ne on kirkkaana mielessä. Mut kun en voi. 

Ei kommentteja: