Paskaa. Vituttaa. Ahdistaa. Tekee mieli viiltää. Olispa elämä jo ohi. Miks mun piti syntyä. Tä on vaan pelkkää kärsimystä. Auttakaa mua!! En pysty tähän. En vittu pysty.
Mikä mua vielä pitää täällä. Ehkä perhe. Ja se et en oo varma joutuuko helvettiin jos tappaa ittensä. Vaikka sinne mä varmaan joka tapaukses päädyn, Ku oon pahan lapsi. Pahoille ihmisille tapahtuu pahoja asioita. Joten kai mä sit vaan on vitun paha. Onko pakko jos ei tahdo? Saanko tappaa itteni nyt.
Mä vihaan mun elämää. Pää täynnä paskoja ajatuksia. Se mies. Se puhuu mulle aina välillä. Käskee tappamaan itteni ja muut. Käskee viiltämään ja ottamaan ylimääräsiä lääkkeitä. Mä en tiiä miten pääsen siitä eroon. Se jotenki telepaattisesti laittaa ääniä mun päähän. Sit kuulen kans toisen miehen ääntä. Siit en tiiä kuka se on mut se varottaa mua ihmisistä. Et ne haluu tappaa mut ja vahingoittaa mua. Ja sit mun päässä on kauhee taistelu ku äänet tappelee keskenään. Ne käskee tappaa ja samalla varottaa mua et ihmiset haluu tappaa mut. Ne käskee ottaa yliannostuksia mut samalla ne varottaa et ei saa ottaa lääkkeitä ku niissä on jotain ylimäärästä. Kaikki vihaa mua. Ja siks mun pitää kuolla.
Mä tarviin apua. En saa nukuttuu. Mitäköhän maanantaina tapahtu. En muista sitä että amppari oli mun kotoon. Mitenköhän pääsin noi jyrkät portaat alas... Ei mitään muistikuvaa. Mä muistan et mulle annettiin lääkehiiltä ja en pystyny juomaan sitä ku oli niin pahaa. Ne vaan pakotti mut lopulta ne otti sen pois ku tajusivat etten aio juua sitä. Mä sanoin et oon ottanu 10 tenoxii vaikka oikeesti määrä oli lähemmäs kahtakymmentä. Mut miten aspan hoitaja tajus ees tulla mun luokse. Vaan siks että en vastannu puhelimeen. Kai.. Niin ne ainaki sano. En muista..
Meen tänään taas porukoille viikonlopun viettoon. En pystyis olee yksin. Ahdistaa liikaa.
Syömisetki menny päin helvettii. Eilenki söin vaan yhen saarioisten roiskeläppä pizzan. Ei oikeen maistu toi ruoka ku ahdistaa ja äänet huutaa. Eilen meni kyl kotikäynnil hyvin. Ei niin paljoo ahdistanu ja sain jonki verran juteltuu. Ja tänänen kotikäyntiki meni ihan hyvin. Käytiin vuohiksella.
Mut nyt ahdistaa. Vien K-siskon bussipysäkille kolmeks ja sit meen porukoille. Pakko säilyy elossa. Kai.. Miksi muka??!! Eiks se nyt ole ihan täysin yhdentekevää että elänkö vai kuolenko. Kaikki olis niin paljon paremmin jos en olis syntynykkään. Mun takia mun siskot ja make on kärsiny. Äitistä puhumattakaan. Mun syy mun vika mun syy mun vika. Miksi mun piti vittu syntyä. :( Vittu
Tekee mieli viiltää. Mut en voi. En halua satuttaa äitiä. Ja mä bustautuisin siitä ku me ollaan äitin kanssa alottamassa uimassa käynti. Ni ei oo mitään kohtaa kehossa johon kukaan ei näkis. Voimia Sandra. Sä pystyt siihen. Oikeesti. Kuolisinko jos vetäisin koko dosetillisen lääkkeitä. Ehkä.. Vois koittaa. Tai sit ei. En tiiä... Vittu
Kiitos hei
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti