Pääsen huomen lomille. Oon pe-la. Vähän jännittää ku on kaikkee terävää saatavilla. Vaikka mitä väliä sillä on vaikka viiltelisinki. Mun keho, mun päätös. Tosin, meen porukoille ja siel se on vähän hankalampaa.. Ja voihan olla et siel on niin hyvä olo et ei tee ees mieli.
Pääsen todennäköisesti jo maanantaina kokonaan pois. Pakko päästä koska en oo menossa kuntsarille. Jos joudun sinne ni en sieltä enää elävänä lähde. En tiiä oonko vielä valmis lähtemään mut pakko mikä pakko.
Tänään päiväl ku olin v:n kanssa ulkona, päässä pyöri vaan et haluun pois. Yritin hymyillä mut v näki mun läpi. En kuitenkaan aio tappaa itteeni vaikka toivonki kuolemaa. Enkä vois tehä sitä v:n ollessa musta vastuussa. Mietin vaan kuin pahalta se tuntuis v:sta jos niin tapahtuis. En haluu v:lle mitään pahaa. Se on liian hyvä ihminen.
Gotta smile so they dont know it hurts.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti