Millon taraumaterapiaan?

 Intervallijaksolla taas. Tää päivä on menny levätessä. Näin toki lääkäri Y:tä. Lääkitystä kevennetään vielki. Ja puhuttiin traumaterapian alotuksesta. Ilmeisesti en saa kelalta tukea, koska oon pysyvällä eläkkellä, mut Y sano, että voi hakea terapiaa sairaanhoitopiiriltä. En tiiä, miten sen etenee, mut ilmeisesti kuitenki etenee.

Mul on tää mun uus kone mukana osastolla. Oon kirjotellu tekstejä. Nytkin yks teksti kesken. Kirjottaminen on ihanan terapeuttista. Tykkään tästä koneesta! Kiitos tukilinja!

Tääl osastol on yks vittumainen potilas. Onneks se lähtee pois huomenna. Sil on koko ajan jotain sanottavaa. Se ei siis oo ilkee niinku jotku on, mut se on vaan vittumainen ja ärsyttävä. Vähän rauhottuu täällä ilmapiiri ku se häipyy. Onnek se ei oo mun kaa samas huonees!

Syyskuu puolesvälis on verkostopalaveri. Siel jutellaan vissiin tukihenkilöstä ja kartotetaan kuntoutussuunnitelmaa. Sinne tulee mun lisäks äiti, sossu, aspan J, polin H ja ehkä mahdollisesti fyssari ku se oli se joka laitto asian vireille. En kyl tiiä tuleeko fyssari mut se olis ihanaa jos se tulis ku se on niin kiva. 

Pikkasen tekis mieli viitlää ku just tol ärsyttäväl potilaalla on kädes tuoreita viilto jälkiä. Se triggeröi. Mun piti aina pitää pitkähihasta ku mul oli tuoreita viiltojälkiä. Ja pidin kans. Oli sitten talvi tai kesä. Koska en halunnu et muil alkaa tekee mieli viiltää. Onneks mul on kumilanka. Sen napsuttelu ranteeseen auttaa hyvin. Se auttaa myös ahdistukseen.

Meil on porukoil järkyttävä riita pääl. Ja siis syy on ihan naurettava. En nyt jaksa avaa tähän sitä, mutta voin sanoa, että syyllinen on, kukapa muukaan kuin meidän ihana, rakastava, (lue: narsistinen) isä... Se vaan osaa olla niin naurettava. Toivottavasti tää tilanne menee pian ohi, niin ku yleensä aina on menny. 

Mut joo.. Jatkan ehkä tekstin kirjotteluu jos on inspiraatiota. Hyvää yötä!

Älkää auttako!

 Sitä ärrää ei ollu siinä sanassa.

Haistakaa paska! Ihan oikeesti. 

Helvetti tappakaa mut. En vittu jaksa enää.

Valheiden verkosto. 

Olen paha ja huono ihminen. 

Hyvä päivä

 Tänään on ollu hyvä päivä. Nukuin super hyvin viime yönä. Otin illal stilnoctin ja se ilmeisestikin autto. Otin tänäänkin. 

Make haki tänään toisen kissan itelleen. Semmonen 4 kuukautinen narttu kissa. Tosi söpö! 💖 Sit kävin hengaamas Maken luona. Meil oli kivaa. Juteltiin  kaikenlaista. Sitte Make tuli viel illalla tänne porukoille pelaa shakkii meijän isän kanssa. 

Ihana ku silläkin alkaa menee paremmin. Se oli aika pohjalla viel pari viikkoa sitten.. Mä vaan toivon sille kaikkee hyvää. Se on ansainnut sen. Se on niin paljon joutunu näkee ja kokee. Haluisin vaan ottaa sen syliin ja puristaa kovaa. Niinku sillon ku se oli pieni ja sitä sattu. Sillon se kipu oli fyysistä. Nykyään henkistä. 

Mut joo.. rupeen kirjottelee yht tekstii ja sit nukkuu. Nighty night!

En odota yötä

 Yöt ollu tosi raskaita taas. Heräilen 15 minuutin välein hikisenä ja ahdistuneena. Kauheita painajaisia. Nukuin yhteensä about 4 tuntia viime yönä. Mieluummin niin kuin että ei ollenkaan niinku su-ma yönä. Painajaiset on aikalailla samanlaisia ku aina. Ne on tosi ahdistavia. Mut päivällä on parempi olla. Tänäänki kotikäynnil pelattiin korttia aspan hoitaja J:n kanssa. Ja se oli kivaa.

Mun pitäis jossain kohtaa saada tukihenkilö. Pitäis uskaltaa sen kanssa tehä juttui kodin ulkopuolella. Mä haluaisin pystyä, mut se on vaikeeta. Pelottaa ja ahdistaa. Mut on mun pakko. Meninhän mä yksin bussil helsinkiin viime viikol. Eli mul on hyvät edellytykset. En oo menetetty tapaus.

Oon muuten huomannu että elämänlaatu on parantunut ku lopetin viiltelyn, vaikkakin mieliteot on yhä valtaisia. Nää triggeröi: veitset, sakset, lasinsirut, sheiverirt, terottimet.. jne. Ja eihän tommosia jokapäiväsiä asioita voi oikeen välttää. Ja siis pahin on ehdottomasti sheiverit. Mä en osta kotiin semmosia. Mul on semmonen ladyshave ni ei tarvi säilytellä sheivereitä kotona. Mut voin oikeesti paremmin ku pitkään aikaan. Jos nyt vaan pääsis sinne traumaterapiaan ni pääsis alottaa sen opiskelun. Haluun siis opiskella koulunkäyntiavustajaksi. Toivottavasti kykenen. 

Ens viikol on se intervallijakso. Ihana päästä fyssaril. Ne käynnit auttaa niin paljon! Ja fyssari on niin kiva. Ja mun mielestä vois taas vähentää lääkkeitä. Mul on yhä liikaa niitä. Mut jotenki kuitenki huolettaa se lääkkeiden vähentäminen. Varsinki nyt ku oon alottamassa sen traumaterapian. Nooh. Eiköhän kaikki mee kuitenkin lopulta hyvin.

Jee! Uus kone!

 Joo moi. Nyt on uus kone käytössä! Tää on tosi hyvä. Koitin yht biisin teko ohjelmaa ja se oli kivaa. Mut aika vaikeeta.¨

Pitäis ostaa ulkoinen äänikortti ni sain ton syntikan kiinni koneeseen ni ois helpompi tehä ku ei tarvis jokasta nuottia yksitellen laittaa.. Mut joo. Ei mul muuta. Nyt vois syyä. Kauhee nälkä. Aika harvinaista että mulla on nälkä.

Nukuin taas ihan päin vittuu viime yönä. Saan huomenna stilnoctii ni toivottavasti se auttaa! Nyt meen hakee jotain safkeeta. Kiitos hei.

Vittu ei. Oikeesti. Ei

Hyi joku osasto. Ei vittu oikeesti. 

Viiltely. Eristys. Pakko lääkitys. Hoitajat. Lääkäri. Kuristautuminen. Itsemurha. Muut potilaat. Vierihoito. Pakkohoito. Ambulanssi. Poliisit. Äänet. Harhat. Pelot. Lääkkeet. Dissosiaatio. Fyssari. Psykoosi. Akuutti. Kuntsari. Viha. Suru. Ahdistus. Unettomuus. Itsemurhakirje. Ryhmät. 

On aika lähtee pois. Tuntuu ettei kukaan kaipaa. Ei enää kipua. Kyyneleet tippuu. 

Tahdon vaan vuotaa. Kukaan ei ymmärrä.  Ehkä hyppään sillalta. Yksin näiden huolien kaa. Saan unta vaan jos saan lääkkeit vahvoja. Tekis mieli hypätä. En oo koskaan pelännyt kuolemaa kohdata. Tää on viimeinen viilto. Oon menettänyt toivon. Koskaan en vaan kuole. On joka arvella tarina. Pimees huonees mietin yksin huolii. Itkekää haudalla. Pahat ajatukset päässä.

Arpia ja uimista

 Mulla on arpia käsissä. Ne näyttää kauheilta. Mut mä käytän silti lyhythihaisia paitoja. Mä käyn silti uimassa. En yleensä varsinaisesti piilottele niitä. Mut en kyl todellakaan myöskään näyttele niitä. Semmosta mä en ymmärrä. Onko huomionhakua? Onko rehvastelua? En tiedä. Mut normaalia se ei ole. Mä häpeän mun käsiä. Mua harmittaa et en miettiny sillon mitään muuta ku sitä hetkeä.

Mä oon ajatellu että sit ku oon käyny traumaterapian ni opiskelen itseni koulunkäyntiavustajaksi. Se on joku vuoden kurssi. Mut arvet on iso ongelma. En mä voi mennä lasten eteen lyhythihasil paidoil. Siskonpojatki kyselee jo et mitä noi jäljet on.. ja ne on vasta 4- ja 6-vuotiaat. Et kyl lapset huomaa tommoset jutut. Ärsyttää ku oon ollut niin tyhmä.

Kävin tänään yhden jätkän kanssa hesessä. Meil on ollu juttuu joskus mut se ei sit edennyt mihinkään. Se tarjos mulle. Kysy viestil et mennäänkö vaan syömään vai mennäänkö me treffeille. Mä sanoin että ihan syömään vaan. En oo todellakaan yhtään kiinnostunu siitä. Oon ihastunut toiseen. Mut oli ihan kivaa.

Sain tukilinjalta 700e läppäriin. Meen huomenna äitin kans giganttiin kattoo et millaisen koneen sil saa. Kyl 700e jo ihan hyvän koneen saa. En mä tarvitse mitään pelikonetta. Ihan perus kone riittää.

Oon nukkunu taas tosi huonosti. Su-ma en yhtään ja ma-ti illalla pari tuntii ja aamusta jonku tunnin. Heräsin ku aspasta soitettiin aamusoitto. Mul on ens viikol taasen intervallijakso. Haluun stilnoctin takas. Jos vaikka taas toimis. En halu käyttää sitä mirtatsapiinia koska se ei auta ja tekee vaan huonon olon seuraaval päivälle. 

Mul on nyt kaks päivää särkenyt pää. Varmaan migreeniä. Sekin vielä vittu. Ihan ku en kärsis tarpeeks muutenki. 

Omiin aisteihin ei voi luottaa ja se on perseestä. Siks aina kysyn et kuuliko muut jonku äänen. Tai jotain et mikä ääni toi oli. Mut joskus osaan päätellä että joku ääni on harhaa. Esimerkiksi eilen ku oltiin äitin kans uimassa ni kuulin pitkän aikaa että joku lapsi huusi Sandraa, eli siis mun nimeä. Mä tajusin aika pian et se on harhaa. Se ei ollu pelottava eikä ahdistava ääni joten se oli helppo sivuuttaa. Eikä se niin kauheasti häirinnyt. 

Mut jotenki erityisesti siel uimahallil mua pelottaa et se mies tulee sinne. Kaikki miehet näyttää siltä. Aspan hoitaja J sano et se voi johtua siitä ku traumaterapia on alkamassa ni oon jollain tasolla jo alkanut käsittelemään sitä asiaa. Ja se sano myös et sekin voi vaikuttaa ku siel kuitenki ollaan vähemmissä pukeissa... en tiiä. Mut se on ärsyttävää.

Vois pikkufuckinghiljaa alkaa mennä koittaa nukkumista. Jos vaikka saisin nukuttuu tai jotain. Pääkin särkee. Vittu öitä!

Huomenii

 Juu moi. Huomenta. Heräsin viideltä. Pitäiskö nousta vai koittaa nukahtaa... en tiiä. Ei nukuta enää. 

Helsinki-reissu

 Olin krissen luona tiistaista torstaihin. Mul oli tosi kivaa. Relattiin ja katottiin glee projectia. Käytiin ratikalla kaupassa. Se on niin eksoottista ku tääl kotikaupungissa ei oo ratikoita. Nukuin tosi hyvin krissen luona. Heräsin vaan kerran! 

Vähän kuumotteli kyl noi bussi matkat mut hyvin selvisin. Ja paluumatkalla krisse oli mukana ku tuli käymään tääl. 

Mut joo. Over all parhaat pari päivää takana! 

Tältä se näytti

 Nyt näytän kuvan josta kerroin vuosia sitten tässä postauksessa: lue vanha postaus Oon siis piirtänyt ton kuvan joku kymmenen vuotta sitten. 

Tässä kerron mitä näin sieltä äikänluokan ikkunasta sillon ku kirjoitin ton postauksen jonka linkin laitoin tohon. Tä on siis jo kertaalleen kirjoitettu tohon postaukseen jonka linkki tos on:

Silmin kantamattomiin yltävä jono alastomia naisia kävelee kohti puista alustaa lipputangon vieressä. Alustassa on vain reuna kehikko, keskellä on neliön muotoinen reikä. Alustan takimmaisessa sivussa on kiinni tolppa, johon naisen kädet sidotaan kiinni. Vuorossa olevalle naiselle laitetaan valkoinen kankainen side silmille. Alusta ja sen päällä seisova nainen alkavat hiljalleen nousta nosturin varassa kohti taivasta. Nosto kestää minuutteja, mutta kohta naisen jalat ovat lipputangon nupin ylä puolella. Alusta siirtyy ja asettuu siten, että lipputanko on alustassa olevan reijän kohdalla. Laite pysähtyy. Ympärillä olevien alastomien elimiään runkkaavien miesten kiimaiset katseet kohdistuvat ylös ja alhallaa olevat naiset yrittävät kääntää katseensa toisaalle ja sulkea silmänsä, mutta heidät pakotetaan ruoskimalla ja polttelemalla katsomaan uhria, joka voi olla vaikka oma lapsensa.

Kohta ympärillä koittaa suuri hiljaisuus. Tuskan huudot ja itkut hiljenevät ja kaikki katsovat ylös. Nosturi alkaa hiljaa laskea naista alemmas. Kohta nainen tuntee lipputangon reisiensä sisällä. Vielä kymmenen senttiä ja tanko on nyt aivan häpyjen reunalla. Alemmas, alemmas. Lipputanko tunkeutuu naisen sisään. Uhrin poskella kiiltävät kyyneleet. Alemmas, alemmas, naisen reisiä pitkin valuu punaista verta. Alemmas, alemmas, veri muuttuu tummanpunaiseksi, melkein mustaksi. Kyyneleet ovat jo loppuneet, mutta silmistä paistaa tuska. Lipputangon nuppi on jo suurinpiirtein naisen navan kohdalla. Nainen toivoo kuolevansa, mutta hän ei pysty tekemään mitään. Hän tuntee kun lipputanko nousee koko ajan hänen sisällään. Nyt nuppi tulee sydämen kohdalle murskaten matkalla muiden elinten lisäksi myös keuhkot. Nainen ei enää hengitä, mutta hän on yhä tajuissaan. Hän tuntee kivun, vielä kaksi tuskallista minuuttia. Alemmas, alemmas. Nyt lipputangon nuppi paistaa naisen kaulan läpi. Vasta nyt nainen pääsee tuskistaan. Kohta lipputanko alkaa näkyä naisen suusta repien auki hänen leukansa. Ruumis lasketaan alas asti ja seuraava uhri seisoo jo alustalla hiljalleen nousten. Pitkä tuskainen kuolema. Ympärillä naisia ruoskitaan, poltellaan ja raiskataan.

2007 päiväkirja merkintöjä

Päiväkirjasta 18.11.2007

Do you still remember how I used to love you? I looked into your eyes but I saw nothing. I was so full of love but I had no one to give it for. I tried so hard for very long time. And what did I get?

Now you look into my eyes. My eyes are empty. Out of love or hate. You try to reach me but I'm so far, far away from you and everybody. No one will ever reach my mind again. 

3.12.2007

Damned, I scream.

Damned is my soul.

It's overfull and empty at the same time.

So full of hate and pain.

But so out of love and happiness.

I try to fill my soul with Your spirit but I'm damned.

Damned as the demon itself.

Dreams and thoughts of good life will keep me on this way.

Even though I wanna go,

I still have so much to do in here.

I ain't ready. Not yet.

But when I am...

5.12.2007

Shut up and run

Listen, far away you hear.

Like they already were here.

You don't have to be afraid. 

As long as you see the sun

or heaven so clear.

But when comes the moon, they'll wake.

Ones life is on danger,

but so is yours.

So be carefull of what you wish.

Or you won't ever be his.

There is hope

They took my soul.

They took my heart.

All that is left, is my body.

My empty body

and hate inside it.

I try to scream

but nothing happens.

I try to pray

but no one listens.

And when I take the knife,

and sen the blood

then I feel like something.

Something that lives.

Maybe I am someone after all.

6.12.2007

Run and hide, and they'll never find you.

And you'll never face the truth.

But if you walk and scream,

there's no coming back.

Awake, asleep, 

no one cares how you are.

As long as you are. 

Toinen: 

I know that I did wrong.

I know that I DO wrong.

But I'm not perfect.

Neather are you.

I'm not sure 

but I think no one is perfect.

Except for Him.

So scream, yell, hit or do what ever.

I won't still get any better.

Viel yks:

16.12.2007

To fill the energy.

To reach the top.

To do and undo the things they want.

You have to hate yourself more than anybody.

You have to make yourself want to feel pain and agony.

You don't deserve this life. 

You are too evil.

Gotta stop this.

Gotta make it stop. 

You ain't safe here. 

So go away.

Faid away.

No one needs your stupid fake smile.

No one needs you.

Siinä 15-v Sandran tekstejä. Sisältää varmasti paljon virheitä. Kirjoitin just silleen ku ne luki päiväkirjassa.

Kiitos jos jaksoit lukea kaikki. ❤

Selvisin

 Selvisin eilisestä. Olin ihan varma että mun puolentoista vuoden viiltelemättömyys loppuisi siihen. Mut ei onneks. Vaikka ahdisti kovin. Voin kutsuu tätä onnistumiseksi. 

Mä en saa kehua itseäni. Muuten tulee semmonen olo että oon narsisti. En saa tuntea oloani hyväksi itseni ansiosta. Mä en saa. En halua olla narsisti.

Mä tarviin terapiaa. Todella pahasti. En voi jatkaa enää näin. Mä tiiän mistä puhun. Muut ei. Eikä koskaan tuukkaan tietämään. Tarviin apua.

Juu...

...

 Miks vitus tän pitää olla niin vaikeeta? 

Rakas ❤

 Kunpa mä voisin auttaa sua. Ties mitä vääryyttä oot pienenä kokenut. Ja niitä ei vaan muisteta. Ja sä vaan porskutat eteenpäin. Nyt sul on vaikeeta. Koulukiusaamistaustaa ja syömishäiriöö. Liian rankka työ noin empaattiselle ihmiselle. Kaikki aina tukeutuu suhun vaikka säkin oot rikki. Sä vaan haluut pelastaa ihmiset sun ympärilläsi mut et pelasta itseäsi. Sä ansaitset niin paljon enemmän. Ansaitset kaiken hyvän. 

Miksi hyviä aina sattuu ja satutetaan? Miksi sulla oli niin huono tuuri että sait kiusaaja-opettajan. Lapsen pitäis pystyy luottaa aikuisiin. Opettajan pitäisi puolustaa sorrettua lasta eikä sortaa sitä lisää. Sen lisäksi sun luokka oli täynnä ihmisiä jotka eivät olleet sun arvoisia. Voit vaan uskoa että jos pystyisin muuttamaan asioita sun menneisyydes ni tekisin sen. Valitettavasti me joudutaan elämään semmosten asioiden kanssa joita ei voi enää korjata. Me voidaan muuttaa vaan tulevaisuutta.

Toivon sydämestäni että sun tulevaisuus on parempi ku sun menneisyys. Toivon että pystyisin vuorostani kuuntelee sua. Kaikkien näiden vuosien jälkeen jotka oot mulle antanut. Sä olit pitkään ainoa joka kuunteli mua. Nyt on mun vuoro.

Ja tiedoksi että oot täydellinen just semmoisena kun oot. Älä yritä muuttaa itsesi. 

Rakastan sua. Tiiät kyllä että puhun susta. Jos luet tämän. 

Hbd

 Ahdistaa.

Btw mul on tänää synttärit.

Paljon onnea Sandra!

Ahdistaa silti.

En tiedä miksi.

Miksi sinä itket?

Miksi sinä itket?

Onko aikasi viimein koittanut? 

Miksi olet yhä täällä? 

Sulje silmäsi.

Et pääse eteenpäin.

Pysähdy, mieti. 

Hetkessä kaikki katoaa.

Ellei ole turvaa. 

Luotatko minuun?

Annatko minun kantaa? 

Jaatko kaiken kanssani?

Huomenna on uusi aamu. 

Niin muuten...

 Btw tiiättekö mikä on perseestä? No, se ku sanotaan: koita jo päästä yli siitä...

Ihan ku ne asiat muuttuisi tekemättömiks jos niitä ei mieti.

Ja mun mielestä jos ne asiat painaa mieltä ni niistä pitäisi päästä puhumaan. Eikä vaan haudata niitä ajatuksia ja tunteita olemattomiin. Ymmärtäkää tämä! 

Intervallijakso on a nut shell

Ei mun ees tarvinnu muistuttaa. Ne muisti injektion. Sanoin etten halua että muhun kosketaan. Hoitaja sano että se on nopeasti ohi. Suostuin ottamaan sen. Hyvä niin. Siitä on apua.

Sit maanantai iltana yks naispuolinen potilas tuli liian lähelle mua. Yritti kätellä. En halunnu et muhun kosketaan. Sit se laski sen käden mun käsivarren päälle. Mä sanoin: Älä koske muhun. Se lähti sit pois.

Sit kans fyssaril oli jotenki epätodellinen olo. En tuntenut omaa kosketusta iholla. Olin omissa maailmoissani. Mutta pääsin sieltä pois fyssarin avulla. Se on kyl niin kiva.

Tiistai meni aikalailla nukkuessa. En tehny oikeen mitään. En ees muista mitään koko päivästä. Olinkohan mä ees hereil ollenkaan. Ihan hämärän peitossa koko päivä.

Keskiviikkona näin lääkäriä. Se lupas auttaa mua löytämään traumaterapeutin. Mä siis oikeesti tykkään siitä lääkäristä. Se on valehtelematta paras lääkäri mitä mulla on koskaan ollut.

Sit näin viel fyssaria ennen kuin menin kotiin. Tehtiin turvapaikka harjoitus. Se on siis semmonen että pitää miettiä oma turvapaikka. Mitä näkee ja tuntee siellä, onko siellä muita ihmisiä, voi "kävellä" siellä ja kattoo ympärilleen. Mun turvapaikkaan änki koko ajan inhottavia ihmisiä. Sain ne aina hetkeksi hemmettiin mut ne palasivat aina. Sain kuitenkin lopulta ajatukset kuriin. Onneks.

Hemmetti ku venähti taas nukkumaan meno. Nyt rupeen nukkuu. Öitä. Huomen kotikäynti. Aspan hoitaja J tulee huomen. Se lupas nyppii mun kulmat. Toivottavasti pystyn antaa sen koskea muhun. 

Give me the reason why

Muistaks sä sen kivun lapsuudesta. Ku tuntu et koko maailma kaatuu päälle. Mikään ei auttanut. Oli vaan paha olla.

Oma syy.. Oon liian heikko. Nyt harjoittelen uudelleen elämisen taitoa. Pitää rikkoa kaikki ja aloittaa alusta. Koota uudelleen palat paikoilleen. Mutta tällä kertaa oikein. Ja pysyvästi.

Haluaisin uskoa että kaikki muuttuu vielä. En vaan ole varma uskonko..

Oon intervallijaksolla märys.

Vaikee päivä. Vaikea viikko takana. Toivon että saan avun täältä. Ainakin fyssari auttoi ku ahdisti.

Pitäisi mennä muistuttaa hoitajii et pitäs tänää saada injektio. Mut ku.... Emmä tiiä mikä on. Noni, ihan sama. En halu et ne koskettaa mua.

Sekavaa . Ajatukset käy kääntymässä päässä ja lähtevät pois. En saa niistä kiinni.

Pahoja juttuja. Todella. Ne ei välitä musta. Ihan niinku lapsena. Mut ei voi mitään. Elämä on.