sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Singing is like breathing trough the soul


Kysymyksiä tuli tuhansittain (;D NOT), joten päätin valita yhden niistä ja tehä oikeen kunnon postauksen aiheesta. 

Kerro jotain siun lauluharrastuksesta? :3 

Mähän olen siis aina laulanu. Ihan pikku vekarasta saakka. Äiti laulo meille lapsille usein ku oltiin pieniä. Sieltä siis olen varmaan musiikki innostuksen ja lahjat saanut :) Eskarissa lauloin ekan soolon tai no duuon kaverini C:n kanssa.(siis yleisön edessä eka kerta) Se oli tosi jänskää... Eka ja toka luokalla laulettiin aina yhden silloisen kkaverin kanssa ennen tuntien alkua jotain virsejä. Lauloin myös sillon koulun kuorossa.

Kolmannella luokalla alotin musiikkiluokan uudessa koulussa, jossa olin sitten 3-6 luokkaan saakka. Silloinkin lauloin koulun kuorossa. Sain tosi usein sooloja ja sain kyllä kuulla siitä kateellisilta luokkakavereilta. Joskus 10-vuotiaana aloitin myös seurakunnan lapsikuorossa laulamisen. Viidennellä luokalla aloin käymään kitara tunneilla. Se ei kyllä napannu samalla tavalla ku laulaminen. Lopetin kitaratunnit joskus seiskaluokalla.


Ylä-asteella jatkoin musaluokkaa(toisessa koulussa tietty). Sillon luokkakaverit ei ollu enää kateellisia, vaan päinvastoin, ne kannusti mua ja halus tyrkyttää kaikki soolot mulle. Mut se taas otti päähän luokanvalvojaa joka sattu olemaan myös musiikin opettaja. Se aina sano: "annetaan jonkun muunki laulaa, eikä Sandra aina vaan" Se oli inhottavaa. 


12-vuotiaana siirryin lapsikourosta nuorisokuoro diskanttiin. Sielläki sain usein laulaa sooloja. Nykyään kun käyn samaa kuoroa, mulle ei enää uskota sooloja, koska oon niin epäluotettava.. sairauden takia. Ei koskaan tiedä millon vointi tulee niin huonoksi, etten kykene tulee paikalle esityksiin. Oon nyt vähän sillä mielellä, et onkohan nuorisokuoro vielä mulle sopiva kuoro, ku mä nyt kuitenki oon jo aikuinen... Aattelin kysyy kuoron vetäjältä.


14-15-vuotiaana alotin laulutunnit. Niitä jaksoin sen pari vuotta, ku jos halus pidempään jatkaa ni olis pitäny alottaa opiskelee myös musiikin teoriaa. Vointi huononi niihin aikoihin ja en jaksanu ees niillä laulutunneilla käydä saati sitten joillain teoria tunneilla. Lukioki alko painaa harteille ja mun oli sit pakko lopettaa laulutunnit. Se harmittaa vieläki.


Lukiossa jatkoin musiikkilinjalla ja koulun kuorossa taas. Sooloja oliki vaikeempi saada, mut mä "tyrkytin" itteeni joka väliin. En siks et olisin parempi ku muut, vaan siksi, ku mä nautin esiintyä. Sain muuamat soolot ja sillon sain myös kanssa kilpailijan, jolla on ihan sairaan upee ääni. Oli siis mun vuoro olla kateellinen. Mut oli toi tyttöki vähän mulle kateellinen tai sit se ei vaan tykänny musta, ku se aina puhu musta paskaa..


Nyt mä oon äänitelly biisejä youtubesta karaoke pohjat ja siihen päälle vaan laulut ja kännykällä (todella laadukasta) äänitys. Ja lisään niitä sitte youtubeen omalle kanavalleni. Voisin tähän mainita myös että kävin idolssissa ja en päässy ees tuomareiden eteen, ku tuotanto tiimin päätöksestä olin liian epämyyvännäkönen... -.- huoh.......


Oon myös ite kirjotellu biisejä. Ja jopa esittänyt kaverin kanssa mun tekemän biisn koulun päättäreissä. Oon kans heittäny vähän keikkaa kaverin kanssa, siis ihan palkkaa vastaan. Ja yksin ja siskon kanssa muutama keikka vedetty torilla ja baarissa.


Kiitos tästä kysymyksestä ja sori ku tuli kilsa postaus. Mut musiikki on aina ollu niin iso osa mun elämää. Ja laulaminen varsinki. Osaanhan mä soittaakki pianoo, rumpui ja jonki verran kitaraa ja kuuntelen musaa koko ajan, mut laulu on aina ollu se tärkein mulle. 


Toivottavasti tätä ei oo kauheen vaikee lukee :D

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei, Must on tosi kivaa kuulla et sun elämässä on jotain positiivista ja inspiroivaa niinku laulaminen :)

Jos saan lähettää sulle myöhästyneen kysymyksen, niin haluisin kysyy, et ku oot kirjoitellu blogiis syyllisyyden tunnosta, niin miks konkreettisesti sä koet olevas syyllinen?

Sandra kirjoitti...

Juu :) musiikki on kyllä pelastaja.

Kiitos kysymyksestä <3, tein siitä pienne postauksen :)