tiistai 26. maaliskuuta 2013

syyllisyys


Jos saan lähettää sulle myöhästyneen kysymyksen, niin haluisin kysyy, et ku oot kirjoitellu blogiis syyllisyyden tunnosta, niin miks konkreettisesti sä koet olevas syyllinen? 
Mä koen syyllisyyttä lähes kaikesta. Ihan naurettavista asioista. Esimerkiksi, jos pilkon sipulia, koen syyllisyyttä, jos palat ovat eri kokoisia. Ja olen aina syyllinen riitoihin, vaikka en ite olis mukana koko jutussa... jnejnejne Oikeesti välillä naurattaa, kun tajuun, että koen syyllisyyttä noin turhista asioista

Suurinta syyllisyyttä koen elämäni traumaattisista kokemuksista. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Miksi mä en tienny, että se mies teki mulle pahaa. Kannan syyllisyyttä myös siitä, että isä ei voi enää tavata omaa isäänsä mun takia.

Tunnen syyllisyyttä myös raiskauksesta. Miksi mä lähdin sen miehen matkaan. Miksi mä olin niin tyhmätyhmätyhmä... Mul on semmonen olo, et en voi ees surra koko tapahtumaa, koska se on mun oma syy....

Eli tällasista asioista koen syyllisyyttä... Joka päivä, koko ajan


2 kommenttia:

Huomenna Kaunis Valeprinsessa kirjoitti...

Siulle on haaste miun blogissa :)

http://ida-emilias.blogspot.fi/

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Juuri satuin blogiisi ja luin kommenttisi syyllisyydentunteesta. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Niin paljon menettää silloin kun joutuu raiskauksen tahi seksuaalisen väkivallan uhriksi. Siitä tulee niin hurja koko elämän kontrollinmenettämisenpelko, että on jollain oudolla tavalla lohduttavaa ajatella, että on itse ollut jotenkin vastuussa. Silloin vielä joku tunne voimasta ja vaikuttamisenmahdollisuudesta omaan kohtaloon on olemassa. Mutta totuus on, että vastuu tapahtuneesta on vain ja ainoastaan väärintekijällä, raiskaajalla. Jos voit, niin ole itsellesi armollinen. Älä syytä itseäsi. Se ei ollut sun syytä. Vastuu elämän uudelleen haltuunottamisesta on silti sinulla. Voimia hurjasti ja tsemppiä siihen. Kaikki se terapia ja työ itsesi kanssa kannattaa, ja paremmat päivät ovat tulossa. Tsemiä!