Mikä mua vaivaa(fyysisesti)

Olin tänään koko päivän tk:ssa tutkimuksissa. Otettiin verinäytteitä ihan sikana ja sit joku ihme bakteeriviljelmä, sydänkäyrä, röntkenit keuhkoista ja poskiontelosta, mutta mitään ei löytyny.. Oireina mulla on hengenahdistus, kuume ja tuntuu painetta otsassa ja poskionteloissa. Tulehdusarvot lähentelee 80 ja on koko ajan nousussa, mut mitään ei löytyny.. Harmi sen takii, et nyt ei sit tiiä mistä noi oireet johtuu, mut hyvä sen takii, ettei tarvinnu jäädä sinne sairaalaan. Matkat taittu mukavasti ambulanssilla. Toivottavasti ei tule mitäään lisämaksuja. Ku tää on muutenki niin kallista tä hoito.

Terveyskeskuksessa mul oli välillä ihan kauhee ahdistus, vaikka sain tarvittavat jo ennen ku lähin. En uskaltanu kulkee siel yksin, joten kun piti mennä röntkeniin nipyysin yht naishoitajaa saattamaan mut.(en muka ite löytäisi sinne). Sit lopussa kaiken sen odottelun jälkeen pääs itkuki, mut onneks kukaan ei huomannu. Aikuinen nainen pillittää sairaalan käytävillä.

No jotain hyvääki tänään ku make ja äiti ja krisse on tulossa käymään :)

Pakkohoito jatkuu yhä edelleen

Enkä saanu ees kotilomia...Ottaako päähän tai jotain?

Oli kyl kivaaki tässä päivässä, ku Krisse oli mukana honessa, ni honen jälkeen me hengailtin ulkona ja laulettiin. Se oli kivaa !! Uusiks vaikka heti huomenna :D

käsityöryhmään?!

En sitte päässykkään lomille, tälläkään viikolla. En edes päivälomalle, koska olin sanonu hoitajalle, et mun tekis mieli hajottaa peili ja viiltää ranteet auki ja kuolla pois. Sanoin sen, koska siinä tilanteessa se olis voinu vaikka tapahtua, oli niin pahat harhat ja flashbackit.  Eilen sitte tietty harmitti ja vitutti et olin menny sanomaan sen.. Mut siinä tilanteessa se oli pakko.. Mun pitäis vaan hyväksyä se.

Tänään on sitte tuomion päivä, eli hone... Saas nähä jatkuuko pakkohoito, vai siirretääks mut johonki. Kerron sen tänne heti honen jälkeen. Vähänks mua jännittää--


Nyt meen sit johonki käsityöryhmään vähän tsekkailee, et mitä siel tehään.. Aika naurettavaa, et mä oon semmoseenki suostunu

Head egg -> pää muna

Ja juu, tiedän et se on ache eikä egg. Särkee päätä ihan vietävästi. Ja kauhee hengenahdistus. Tuntuu, ettei saa happee. Johtuukohan se päänsärky ja huimaus muuten tosta hengitys jutusta. Ku ei tuu tarpeeks happee ni päätä alkaa huippaa. Ja sen lisäks viel mul on niskat ihan toosi kipeet. Pikku aavautumiset mun somaattisista vaivoista... Muuten on suht hyvä olla. Ei ahdista niin kauheeesti, eikä oo mitään harhojakaan vielä toistaseks ollu.

Aijjjoo, yks kiva juttu! Mun on nyt pakko juoda pepsi maxii säännöllisesti!! Hahaa, voi harmi(kaikille niille tiedoks, jotka on tullu mukaan vasta lähiaikoina, et pepsi max eli pm on mun intohimon kohde. Mä rakastan sitä ja oon ollu koukus siihen nyt joku 10 vuotta) Mut niin, koska mä oon juonu pm:mmää säännöllisesti tähän saakka, ni mun on pakko jatkaa juomista,koska leponexin tiedoissa lukee, Kofeiinia sisältävien juomien, kuten kahvin, teen tai kolajuomien käyttötapojen äkillinen muutos voi muuttaa lääkityksen tehoa. Eli en saa lopettaa pm:män juomista, koska se olis äkillinen muutos ;)

Tänään ei oo mitään ohjelmaa tarjolla, ku psykologi on pois.. Eli dataamista ja vähän lisää dataamista ja ristikoiden, sudokuiden ja nonogrammien tekemistä.. tylsä päivä tulossa, kera pään säryn.

Tähän väliin tää taas, ku ssattuki niin sopivasti


Päivä 01: kuva minusta
Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 05: kuva aamustasi
Päivä 06: kuva,joka inspiroi sinua
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi
Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä
Päivä 11: kuva lempijuomasi
Päivä 12: kuva suosikki ruuastasi
Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät
Päivä 14: kuva joka kiihottaa sinua
Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)
Päivä 16: kuva kännykästäsi
Päivä 17: kuva huoneestasi
Päivä 18: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 19: kuva suosikki soittimestasi
Päivä 20: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 21: Kuva, joka kuvaa elämääsi
Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata
Päivä 23: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten
Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 26: kuva, joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 29: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta

Kuva lempijuomasta:

Not likely, if you figure

Tänään on ollu tosi vaikee ja rankka päivä. Heräsin kauheessa ahdistuksessa, ja sainki aamulääkkeiden yhteydessä tarvittavat. Siit muutama tunti eteenpäin, ni aloin kuulee ja näkee juttuja. Ihan selvästi joku istu meijän huoneen tuolilla. Tummapukunen ja kasvoja ei näkyny ollenkaan. Samalla kuulin epämäärästä miehen muminaa. En oo varma, et puhusko se mies jonka näin, vai tuliks ne äänet ulkopuolelta. Ku lähin pelon ja ahdistuksen saattelemana pois huoneesta, ni mies jäi sinne, mut äänet tuli mukana. Alko erottua sanoja, kun mä jäin kuuntelemaan. "kill yourself" "cut cut cut" "deeper, cut deeper" "Sä olet huono ihminen ja sä ansaitset pelkkää pahaa" "die die die" Ja niin edespäin. Enkkuu ja suomee sekasin... Meinasin rupee raaputtelee arpia auki, mut päätinki mennä ennemmin kysyy kansliasta apua. Hyvä minä!

Menin sit sinne kansliaan ja sain lisää tarvittavia, plus et yks hoitaja tuli mun kanssa juttelee. Se kosketti mun reittä. Ja se ei tuntunu niin kamalalta ku muistin. Se toi itseasiassa turvaa. (kyseessä oli siis tietty naishoitaja,mä en työskentele yhdenkään mies puolisen kanssa, koska mua pelottaa niin paljon, et jos se jättää traumat) Se hoitaja ei tienny oikeen et mitä sanoa, se vaa toisti "muista että sä oot täällä turvassa"

Syönnin jälkeen sain taas tarvittavia, ku mul jatku harhat. Tai ne oli vissiin välissä pois, mut sit ne alko taas. Ja kauheet flashbackit. Se autto aikanaan. Illalla se olo tuli taas takasin, ut tarvittavia ei ollu enää jäljellä. Piti ottaa yhteyttä päivystävään lääkäriin joka määräs et saan ottaa viel yhen satsin kumpaakin tarvittavaa lääkettä. Toivottavasti näitten avulla saan nukuttuu yön.

En oo tehny tänään muua ku olla ja kärsiny. Krisseki soitti et jos nähtäis tänään, mut mä en pystyny. Ja nyt mul on kauhee olo siitä... Olis kai pitäy yrittää väkisin mennä, mut ei, en pystyny. Olin niin harhainen, ettei siit tiiä mitä siinä olis voinu tapahtua. Sori siskot, jos luette tätä. Ei oo mitään mitä mä tekisin mielummin ku hengailisin teijän kanssa, mut mulla oli niin kauhee olo. Huomen?? Jos nyt sit ikinä pääsen viel lähtee täält enää.

Mä kerroin hoitajille, et en uskalla sanoo, jos mulla on harhoja, koska pelkään et joudun sen takia takas psykoosiosastolle. Yks semmonen kiva hoitaja vähän naurahti ja sano, "no ei sua nyt sen takia siirretä, Vaan jos suhun ei saa minkäänlaista kontaktia ni sitte voi tulla siirto. Mut tää on ihan hyvä paikka sulle, vaikka sulla onki niitä harhoja" Ihanaa ja lohduttavaa kuulla :)

Yllättävä lopputulos

Tänään oli tosi tosi hyvä päivä! Aamulla menin kuvailmaisu ryhmään. Tällasia tuli mukaan:

Kuvassa on kirsikka jonka läpäisee tommonen piikki ja sielt valuu sit verta. Mustissa kohdissa on tekstiä, joka ei näy kunnolla, mut ylhäällä lukee "Rape of a virgin"(työn nimi) ja alhaalla lukee "I hate you". Kuva kertoo raiskauksesta.

Tässä kuvassa on vaan tommosia kirkkaita väriläiskiä. Ne on ympäröity mustalla. Väri läiskät on mun positiivisia tunteita ja ajatuksia, musta niiden ympärillä kuvastaa sitä, miten mä kiellän itteltäni kaikki positiiviset tunteet, koska en koe ansaitsevani niitä.

Rumia noi on, mut parempaan en parhaillaan pysty. Mut noitten tekeminen,(varsinki ton ylemmän) oli tosi vapauttavaa. Sain hiukan purkaa ajatuksiani....

Pysyin hereillä melkeen koko aamupäivän. Sit ku heräsin ni ehdotin itte opiskelijalle, et voitaisko tehä jotain, ja sit me pelattiin trivial pursuittii ja mä voitin! Ja sit isovanhemmat tuli käymään jossain vaiheessa ja käytiin kanttiinissa. Mukavaa oli, ku pääs vähän pois näitten seinien sisältä.

Illemmalla kävin taas kahvilla äitin ja maken kanssa shellillä. Sain tällä kertaa oikeen luvanki siihen jee... Sit me mentiin "salaa" käymään kotona ku halusin moikata nelliä(koirani). En tiiä olisinko saanu mennä muualle kku sinne shelillille,ku niin oltiin sovittu. Eli hys kaikki!! ;D

Illalla olin huippu sosiaalinen ja jopa alotin puheen aiheita opiskelijan ja yhen hoitajan kanssa. Se oli ihan siidee, et pystyin siihen.

Nyt ahdistaa ja tekee mieli viiltää. Ei kato voi koko päivä mennä hyvin, ku on musta kyse...... Meen nyt viemään koneeen kansliaan ja sit koitan nukkumista.

Epäreiluu

Tänäään on ihan paska päivä. Ekakski hersin kahelta, sit venailin, et uni tulis taas, mut ku ei tullu ni tunnin päästä menin hakee unilääkettä. Eli joskus kolmen aikaan. Ja olin aamulla niin väsyny, et huhhuh. Varmaan lääkkeen takia. No jaksoin kuiteski herätä aamupalalle ja lääkkeetki otin. Sit menin takas nukkumaan, ja mua ei saatu hereille lounaalle. Sit mut tultiin väkisin nostaa sängystä ylös ja suihkuun piti mennä, siis pakosta(mitähän seki niille kuuluu, et koska meen suihkuun ja koska en... -.-)

No toi oli jo ihan perseestä, et väkisin piti herättää. Sit äiti laitto viestii, et jos voitais mennä shellille kahville taas, ja Krisseki olis mukana. No hoitaja sano siihen vaan että: "Sä olit nukkunu koko aamupäivän, katotaan myöhemmin" Siis miten toi nukkuminen liittyy siihen , jos haluun mennä kahville äitin ja siskon kanssa. En tajunnu. Sit hiukan myöhemmin mut kusuttiin kansliaan juttelee. Kaks hoitajaa vs minä. Ne sano, etten mä saa mennä kahville, koska olin nukkunu aamupäivän. Sit ne selitti siinä miks, mut se ei vaan menny mun jakeluun. Ainoo asia, jonka mä tosta saan mieleeni on se et ne haluu siis rankaista mua, ku en ollu jaksanu nousta. Mä sanoin niille siitä, ni ne sano, et ei se ole mikään rangaistus.... Mikä se sitte oli, se jäi täysin auki.

No sit piti olla ohjelmassa korttien tekoa. Se olis ollu hauskaa puuhaa, mut siel oli sakset jotka sain käsiini. Ja se siitä sitten. Kaikki muu katos ympäriltä. Teräase. Pitelin sitä kädessä ja koskettelin sormilla terää. Varmaan viisi minuuttia näin, kunnes hoitaja tuli ottaa sakset pois multa ja kysy, et haluunko lähtee pois ja et haluunko tarvittavat. Mä halusin. Sit toinen hoitaja kysy, et mistä mul oli tullu niin huono olo. Sain sanottuu, et mun itsetuhoimpulssit nousee, ku nään jotain millä viilltää. Se sano vihasena mulle: "No siitä sun pitää päästä eroon. Maailma on täynnä teräviä esineitä, eikä niitä voi aina välttää" ja toinen hoitaja(tosi mukava) sanoi: "Se on Sandra tosi hyvä, et sä tunnistat tän ongelman, se on ensimmäinen askel paranemiseen" Pikkunen ero noilla kahdella reaktiolla. Jälkimmäinen tuntui paremmalta.

Sit me mentiin käytävälle jutskaa tän jäkimmäisen saispuolisen hoitajan kanssa. Se on hoitaja S. Me juteltiin ekana ihan normi juttuja sitte keskustelu käänty yhtäkki raiskaukseen. Se puhus siitä liian kovalla äänellä, mua pelotti et muut kuulee... Se ei nimittäin oo sellanen asia jonka haluun muiden potilaiden tietoon. Mieleen jäi tosta keskustelusta, ku se kysy, et jäikö mulle jotain mustelmia tai arpia tosta... Mä en oikeestaan koskaan sen tarkemmin tarkastellu mun kehoa raiskauksen jälkeen. Sen tiiän et verta tuli ja en pystyny kävelee kunnolla sen jälkeen... Mut en mä saaanu noita kerrotttuu, olin vaan hiljaa. En koskaan ees ajatellu et jäikö mul jotain arpia sinne.... S kehotti mua menee gynekologille.. Ehkä pitäis, en tiiä.....