Vittu et osaa ahdistaa. Mä vihaan tätä. Vihaan tätä kaikkea. En haluis ajatella näit juttui mut ne tunkee mun päähän. Vittu! Olispa joku ulospääsy. Mut ei oo. Yhden elämä pilaantuu. Tapahtui mitä tapahtui. Ja mä en voi vaikuttaa siihen. Ei oo mitään mitä voisin tehdä kenenkään hyväksi.
Semmosta se on se ahdasmielisyys. Tuhoo monen elämän. Ja siis eikö tuomitseminenkin ole syntiä. Miten se on vähemmän paha. Voi rukoilla toisen puolesta mut ei kuulu tuomita. Voi vihata tekoa, ei ihmistä. Näin äiti on mulle opettanut. Mut kaikki ei oo semmosia ku äiti. On tää äitillekki vaikeeta mut äiti ei lakkaa rakastamasta.
Ja tä ei siis liity muhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti