tiistai 15. helmikuuta 2022

Sekasin päästäni

En usko että sinä voit vaikuttaa tähän oloon. Vaikka kuinka tarjoat lääkettä. Ne eivät auta minua juuri nyt, sillä päässäni pyörii vain yksi asia. Se uni. Uni, josta en voi puhua kenellekään. Koskaan. En voi puhua siitä, en pysty kirjoittamaan siitä. En halua edes ajatella sitä. Mutta se pyörii päässäni. Katoamatta, haihtumatta, hiljentymättä. Koko ajan. Se hallitsee minua. Se tunkee väkisin pääni sisään. En tiedä, mitä tehdä. 

Se on jotain niin sairasta, että minua kuvottaa fyysisesti. Oksettaa suorastaan. En usko, että pääsen tästä yli. Minun on pakko kadota täältä. Jäljettömiin. Minun täytyy lähteä. Mutta miten? Miten teen sen? Joku nopea ja varma keino olisi paras. Tänä yönä se ei onnistu. Olen valvonnan alla. Ehkä tämä ajatuskin katoaa huomiseen mennessä. Toivon vaan, että pystyn unohtamaan sen unen. Olen täysin vietävissä. Katoan tuohon unen maailmaan. Siihen, mitä en pysty hallitsemaan.


Ei kommentteja: