perjantai 12. helmikuuta 2021

Viina ei vaan sovi mulle

Juu eilinen meni vähän mönkään. Aamuyöstä alko kuuluu kovasti ääniä. Ne käski viiltämään. Yritin selvitä niitten kanssa. Lopulta se kävi niin ylitsepääsemättömäksi että ainoo ratkaisu oli viiltää. No mä sit muistin että mulla oli viinapullo kaapissa. Tiiän että viina auttaa ääniin. Hetkellisesti ainakin. 

Päätin sitte juua. Ja niinhän se oli että äänet vaimeni. 

Mul oli kotikäynti klo 13 ja olin jo ihan sammumispisteessä. En heränny ovikelloon joten hoitaja H soitti mul puhelimeen. Se kysy et oonko kotona. Mä sanoin että oon. Sit se pyysi mua tulee avaa ovi. No mä sit kompuroin avaa ovee. H astu mun olkkariin ja näki vajaan viinapullon mun sohvapöydällä. H olo ihan hämmentynyt. "Ootko sä juonu?"se kysyi. En muista mitä kaikkee siinä tapahtu mut jotain H sano että pitäs soittaa äitille ja kaataa loput viinat viemäristä. Sit muistan että makoilin siinä sohvalla ja sit H sano että hänelle tulee hoivavietti et hän haluis silittää mun päätä. "Mä tiiän että sä et tykkää että sua kosketaan" se sano. Mä sanoin että ei se haittaa. Sit H kysy että saako hän silittää. Mä sanoin että joo. 

Se tuntui hyvältä ja turvalliselta. 

Sitte sovittiin vissiin että H saa kaataa mun loput viinat pois. Hän oli huolissaan musta. Ja soitti äitille vaikka äiti oli töissä. Hyvä että soitti. En haluu salata asioita äitiltä. 

Juteltiin tänään äitin kanssa asiasta. Se ei onneks ollu kertonu kellekkään asiasta. Äiti sano että se että juonko vaiko enkö on mun päätettävissä koska oon aikuinen. "Mutta kannattaako se?" äiti kysyi. No mielummin viina ku viiltely.. kai. En sanonu tota tiettykään äitille. Mut kerroin että kuulin ääniä. 

Mut joo.  Nyt nukkuu.

Miss you N.

Ei kommentteja: