Ahdistaa. On ihan kauhee olo. Mitä mä teen.
Intervalli jakso tuli ja meni. Lääkitystä kevennettiin.
Eilen leikkasin sämpylää auki. Vahingossa viilsin pienen haavan käteen. Se triggeröi mua pahasti. Mul tuli heti semmonen olo et tarvii viiltää. Viestittelin äitin kanssa siitä ja se mieliteko katos ihan hyvin. Onneksi.
Oon nyt kolmisen viikkoo nukkunu huonosti. Toivottavasti en pian oo taas osastolla pitkää jaksoa. Seuraava intervalli on 1.-5.3. On mulla kriisipaikka siel p5:lla. Mut en oo menos sinne kyllä. Pakko pärjätä.
Huomenna tulee 10 vuotta raiskauksesta. Voi olla et jo senki takii ahdistaa. Ja painajaiset ja flashbackit voimistunu tässä samalla. AHDISTAA! VITTU KU AHDISTAA. TAPPAKAA MUT!
What should I do?
Haluun vaan pois. Taivaaseen Isän luokse. Taivaan-Isän luokse.
En viiltele enää. Mul on tullu siihen tilalle toinen itseäni vahingoittava käyttäytyminen. Mut siit en aio jutella koskaan kenellekään. Se ei tavallaan oo itseni satuttamista. Mut tavallaan se on sitäkin...
En kestä tätä pahaa oloa. N ja V ei vastaa mun viesteihin. Sekin harmittaa. Ei mitään syytä kertoneet että miks jättävät vastaamatta mun viesteihin. Mut kai se on ihan yks hailee.
Kuuntelen chiliä musaa mut sekään ei auta.
Narun jatkeeks? Kuula kalloon? Lääkkeitä naamaan? Junan alle?
Jotain JA PIAN.
Kiitos hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti