Ahdistaa liikaa. Kaikki. Siis aivan turhatkin asiat. Ääh. Tekee mieli viiltää. Oon lihonnu joku 10 kg viime keväästä. Kun ei saa viiltää ni ruoka auttaa. Oon pienestä pitäen ollu tunne syöjä. Ku vietin sillon 6-vuotiaana päivät yksin kotona ni mä söin. Söin yksinäisyyteen ja suruun. Pelkoon ja vihaan. Mut vaan jätettiin yksin kotiin. Vaikka olin just joutunu seksuaalisen hyväkskäytön uhriksi 5-vuotiaana. Oon todella vihanen mun vanhemmille siitä.. Ja kannan kaunaa.
Ja mua ei laitettu harrastaa mitään liikuntaa vaikka just sellanen olis kohottanu mun itsetuntoo ja olis myös auttanu painonhallinnassa. Paitsi sillon 8-vuotiaana mun isä laitto mut ja yhen mun siskoista ankaralle dieetille. Sehän se paransikin mun minä-kuvaa. Not. Se dieetti oli siis sellanen et piti juosta verenmaku suussa. Joka ilta punnitus. Jos paino ei ollu laskenu tai oli tullu lisää painoo ni ei saanu iltapalaa.
Mut se ei auttanu. Mä söin yhä ihan sikana. Piilossa, koulussa, kavereiden luona.
Koulussa ala-asteella mun ainoo 7 todistuksessa oli liikassa. Muut oli lähinnä 9 ja 10. Mut siihenki on syynsä. Muistan ku koulu alko. Siis ekaluokka. Olin innoissani mukana kaikissa aineissa. Myös liikunnassa. Vaikka olin huono. Mut musta ne leikit oli kivoja. Nii.. sit tuli eka todistus joulun alla. Sillon ei ollu viel numeroita mut oli arvostelut. Siin luki liikunnan kohdalla: yrittämällä enemmän pystyisit parempaan. Siin meni mun liikunta into.
Ja siis yläasteella liikka oli 5. Sovittiin opettajan kanssa että saan vitosen liikasta jos tuun paikalle. Eli mun ei tarvinnu tehä mitään. Se olis ollu liian ahdistavaa ja nöyryyttävää. Onneks oli niin ihana liikka opettaja.
Mut juu. Tämmönen vähän erilainen postaus. Tai en muistaakseni oo kauheesti kirjotellu mun painoon ja syömisiin liittyvistä asioista.
Kuitenki. Öitä nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti