Makoilin sängyllä ja mietin maailmaa. Keskustelin itseni kanssa hankalista aiheista. Tunsin suurta vihaa maailmaa ja elämää kohtaan. Punainen viiva… Ajattelen nykyään usein punaista viivaa. Ennen ihmettelin, mitä se tarkoittaa, mutta nyt tiedän sen tarkoittavan viiltoa ranteessani. Vai pitäisikö sano viiltoja ranteissani.
Aina, kun on vaikeus muodostaa tai ajatella asioita, ajattelen kuin itsestään käsitettä ”punainen viiva”. En suunnittele asiaa, mutta ajattelen sitä nykyään todellakin usein. Huomaan taas ajatuksen karanneen punaisiin viivoihin ja muuhun. Kun on vaikea pitää ajatukset koossa, kun ajatus harhailee, alkaa tehdä mieli tehdä lisää punaisia viivoja. Tunnen ja kuvittelen mielessäni sitä veitsen terää viiltävän ihoani. Se tunne, kun vihdoin saan pidettyä ajatukset hetkessä, siinä kivussa. Punainen viiva. Ehkä huomenna en halua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti