uv-lupaus

Mä kekkasin täydellisen uuden vuoden lupauksen: Ei osastoa koko vuonna.

Kotiiiiiiin(ehkä)

(Tänään on se päivä. Tää se päivä on..Pocahontaksesta) Juu eli tänään on se kauan odotettu hone! Mä en kestä enäää!! Pääsen tänään EHKÄ kotiin. Se on vaan ehkä, mut silti! Mul on mahdollisuus päästä kotiin!! Ihanaaaaa. Iik mua jännittää. Kahden kuukauden jälkeen on ihanaa palata kotiin. Vitsit ku ne päästäis mut. Sori et tää teksti pyörii nyt vaan tän yhden asian ympärillä. Mut tä asia on oikeesti mulle vielä isompi, ku saan tässä kerrottuu..

Viimenen viikko on ollu tosi hyvä. Siis voinnin kannalta. Ja oikeestaan muutenkin. Oltiin edellis ppäivänä huoltsikalla M-siskon kanssa ja eilen Krisse-siskon kanssa. Ja hauskaa oli, kummallaki kerralla. Pääsi vähän käsiks normaaliin sosisaaliseen kanssakäymiseen. Ja eilen juttelin myös mun parhaan kaverin c:n kanssa. Ihan niinku normaalit ihmiset. En niin ku niin kuullu enää tänne sairaalaan! Mä kuulun kotiin ja korkeintaan päiväyksikköön. Toivottavasti jos mä pääsen päivikselle, ni pääsisin sinne psykoosi osastolle, mielummin ku sinne toiselle, koska mä tunne ne psykoosipäiväyksikön työnekijät, ni tarttis taas tutustua uusiin hoitajiin ja alottaa kaikki TAAS alusta.

Kaikki on jo sanonu, et mä näytän paremmalta. Tai siis et mun parempi vointi näkyy ulos päinki. Mul on kuulmma ilmeikkäät kasvot ja oon muutenki aikalailla normaalimpi ja omaitsempi, ku esim kuukaus sitte. Mut kyl musta tuntuuki eriltä.

Mut nyt meen syömään, moikka

ps. Tulipas positiivis sävyitteinen teksti, onneks välillä näinki :)

MÄ. HALUUN. KOTIIN!

ei mul muuta

I ♥ your blog

Sain tällasen tunnustuksen Tuhkalta. Kiitos sinulle :)

Mä tykkään sun blogista -tunnustuksen säännöistä sanotaan seuraavaa:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, jolta tunnustuksen sait.
2. Anna tunnustus viidelle (5) lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post It -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain Post It -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi lähettävät sen eteenpäin

Bogit ovat satunnaisessa järjestyksessä.

1.Masennuksen kourissa

Blogi, johon on helppo samaistua. Tunnen kirjoittajan tuskan

2.  Too Shy To Scream

Blogi, jonka jokaista postausta odotan. Söpön pikkuihmisen blogi. Hyvin kirjotettuja tekstejä.

3. Behind Blue Eyes

Myös tähän blogiin on helppo samaistua, sillä taidamme olla kumpikin epävakaasta persoonallisuudesta kärsiviä. Pidän myös kirjoitus tyylistä.

4. Oonan monta elämää

Teksteiltään ainutlaatuinen blogi. Aiheet ovat kiinnostavia ja tekstit kattavia. Kirjoittajan tuskan tuntee kirjoituksesta ja kiva kun on videoitakin tasoittamaan pitkiä tekstejä.

5. Kävelevä sisällissota

Blogi, jota olen lukenut montamonta vuotta(tai siis tämän blogin kirjottamia muita blogeja). Koskettavia ja välillä tosi surullisia postauksia. Video postaukset on kivoja. (ja ihana murre;)

Hautajaiset

Eilinen oli tosi rankka päivä. Mä en enää ikinä haluu mennä hautajaisiin. Mä itkin koko toimituksen ajan. Se oli ihan kauheeta. Ku näin serkku pojat 13 ja 16 vuotiaat, jotka joutus hyvästelemään oman äitinsä, ja puhumattakaan sedästä, joka hyvästeli vaimonsa. Koko tilaisuus oli tosi dramaattinen.. Ja mä itkin ja itkin. Ja ahdisti niiiiin kovin, mut en tarvinnu tarvittavia

Illalla oli sit vähän kevyempi tunnelma kotona. Pelattiin M-siskon kanssa simssii.. Tai oikeestaan tehtiin vaan perhe, mut se oli ihan sika kivaa.

Täytyy viel sanoo, et vitutti sunnattomasti, et mä joutusin tulee takas tänne osastolle viel. Onneks pääsen tänään viel iltalomille. Sit täytyy venaa keskiviikkoon, et pääsen kotiin taas. Ehkä kokonaan. Nyt on menny niin hyvin, et kyl mä uskon, et pääsen kokonaan kotiin. Kokonaan on muuten tosi vammanen sana...

Ihanaa olla kotona! Vaikka onki sellanen yleinen pikku ahdistus koko ajan. Mut kyl mä pärjään tän kanssa. Ei se oo semmonen ahdistus, et tarvii viillellä tai mitään muuta semmosta. Oon oikeestaan melko onnellinen täällä kotona. Tekemistäki riittää, ei oo siis pakko olla koneella 24/7,, niin ku osastolla, ku siel ei kerta kaikkiaan ole mitään tekemistä!

Pakkohoito jatkuu toistaiseksi

Tänään oli se kauan odotettu hone. En päässy kotiin, mut jäi semmonen maku et ens viikolla pääsisin ehkä, jos menee tää viikko hyvin. Honessa oli tosi hyvä tunnelma ja siel vitsailtiinki jopa :) Äiti ja Krisse oli siel mukana.  Saatiin jopa siitä puhuttuu, et en oo yhteisis tilois, koska muut puhuu viiltelystä, tai siis jotkut tietyt. Lääkärillä oli siitä jo tieto ennen ku mä olin kertonu. Olikohan hoitajat kuullu, ku ne on puhunu, vai häiritseeköhän se jotain muutaki niin paljon, et on kertonu hoitajille.... Paha sanoo..

Pääsen huomenna lomille ja saan olla jopa yhden yön kotona. Ku perjantai aamuna on sedän vaimon hautajaiset.