Mun kuollut isoveli kertoi mulle taivaasta että mulle ei oo taivaspaikkaa. Se sano että taivaassa on paikat kaikille muille mun perheen jäsenille paitsi mulle. Siellä on pöytä jonka ympärillä on kaheksan tuolia. Jokasen tuolin edessä on nimilaput paitsi yhen. Siellä on paikat isoveljelle, kolmelle siskolle ja makelle ja vanhemmille. Mulle ei. Ei taivaspaikkaa mulle. Koska mun sisällä on pahuus.
Se selittää niin monta asiaa. Sellasiakin joita en voi tänne kirjoittaa. A-pappi sanoi mulle että kenenkään pahuus ei pääse meihin ja että kukaan muu kuin Jumala ei voi tulla kertoo meille taivaasta mitään. Mut mä en usko sitä. Koska mul on omakohtaista kokemusta asiasta.
Sellanenkin pitää kertoo että ku mähän oon laulanu gospel kuorossa. Viime vuosi taukoa ja tänä syksynä alkusyksystä käyny kaks kertaa ja viime viikol kerran. Ennen viime vuotta mul oli paljon sooloja. Tänä syksynä kuoron vetäjä pyys mua tulee taas kuoroon ja sano että mulle olis soolo tarjolla. Mä sanoin että tarkotus olikin jatkaa vuoden tauon jälkeen. No mä sit menin harkkoihin. En saanut sooloa. Ei sillä en mä olis halunnukkaan. Olin salaa helpottunut. Ja se ei oo täs nyt se ongelma. En halunnu sooloja koska en voi sitoutua käymään kuorossa koska vointi on niin ailahteleva ja muistakin syistä. Yks P sai soolot. Sil on ihan sika hyvä lauluääni.
Sit siihen miks halusin tän jakaa. Eli siis kuorolla oli esitys ja P laulo sen soolon. Ite en ollu esitykses mukana. Esityksen jälkeen kuoron whatsapp ryhmä räjähti kehuista. Kaikki kehus miten hyvin P oli soolon suorittanu. Yks jakoi oikeen äänitteen siitä taidonnäytteestä... Ei kukaan koskaan mua kehunut. Ei koskaan. Joko oon niin paska laulaa tai sit oon vaan paska ihmisenä. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Olin taas osastolla tällä viikolla. Menin vapaaehtoisesti kolmeks päiväks vaikka en olis halunnu. Piti päästä nukkumaan koska olin nukkunu huonosti kolme viikkoa ja se ei tuntunu oikeen asettuvan. Sain uuden lääkkeen. Taas. Nyt nukun ihan hyvin.
Maanantaina asukasinfossa kun piti jakaa lääkkeet, mulla oli vaikeuksia. Mun kuntoutuskodin omahoitaja T joutu lähtee aikasemmin pois joten siel oli sit henkilökunnasta paikalla sosiaaliohjaaja H ja yks miespuolinen hoitaja. Äänet oli valloillaan. Mä olin alakynnes. En ensin pystyny ees alottaa sitä jakamista mut kun H sit kädestäpitäen auttoi niin sain alotettuu. Yhes kohtaa mul oli kourallinen lääkkeitä kädessä ja äänet käski vetää kaikki ne kerrallaan. Mä yritin mut kun nostin käden jolla lääkkeet oli lähelle mun kasvoja ni H laski mun käden alas. En oikeen muista mitä kaikkee siin tapahtu mut sain kuin sainkin jaettua parin päivän lääkkeet. Hoitajat oli jo sillon sopinu että menisin seuraavana päivänä osastolle. En viel sillon tienny sitå mut polihoitaja oli jo varannu mulle paikan sairaalasta. Sen takia piti jakaa vaan parin päivän lääkkeet.
Tiistaina äiti sit pakotti mut osastolle. Olisin muuten joutunu pakkohoitoon. Osastolla mä sain rauhottavii injektiol ja uuden lääkkeen ja sit oikeestaan nukuin sen pari päivää. Sit pääsin pois.
Pakko viel kertoo semmonen nolo juttu. Mä vedin yks tiistai päivä kännit. Päätin sit lähettää yhelle osastonhoitaja N:lle viestii facen messengeris. Mä huomasin sen viestin vasta seuraavana aamuna. Siel luki jotain siitä kirjeestä jonka sillon viime keväänä jätin N:lle ku jouduin vaihtaa osastoa. Ei siit oikeen saa selvää ku se on niin täynnä virheitä. Mua hävettää ihan sikana. Ei se ainakaan viel oo nähny sitä ja toivottavasti ei koskaan näekkään...
Joo.. ei mul sit kai muuta. Sori tää tekstin sekavuus. Oli vaan niin paljon erinäisiä asioita jotka halusin jakaa. On viel yks iso asia. Kerron siitä ehkä jossain vaiheessa jos mieli tekee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti