Mitään ei tapahtunut

Psykoterapeutti A kehotti mua nostaa syytteen sitä miestä vastaan. En mä halua. enkä aijo... Muuten siit tulee todellista... EN halua! Se sano, että ei voi tietenkään pakottaa, mutta suosittelee. Kuulemma raiskaus ei rikoksena vanhene koskaan. Mutta mä en halua yhtään lisää ihmisiä tähän. Enkä haluu nähä sitä miestä enää koskaan. Mä sanoin A:lle, että en haluu puhuu siitä syytteen nostosta enää. Se sano, että se on ok.

Liian todellista... Sitä ei tapahtunu, mitään ei tapahtunu. Niinhän se mieski sano.

Ahdistaa taas. Puhuin äitin kanssa, se sano, et mun kannattaa ottaa tarvittava ennen ku se menee sit siihen, että vaan viiltely auttaa. Mua harmittaa, että mul on nyt just tänään tää, ku siskot tuli Helsingistä käymään täällä. Haluisin voida hyvin, mutta mä en voi tälle mitään...Ymmärtäkää, jooko. En tee tätä tahallaan. Mä yritän näyttää hyvin voivalta. Teitä varten. Nostan kulmakarvat ylemmäs, että en näytä niin surulliselta, mut hymyileminen sattuu. Tosi kovin. Tää on ihan naurettavaa............................................

Tekis mieli vaan kuolla pois. Ei tästä tuu mitään.

Save me

everythings normal, everythings not ok,
it's normal

as long as you're under my roof you will
respect me
what's a matter you don't like it when i touch you?
don't run, don't run

but i can't get his sins off of me

i will conquer them
i will rise [rise]
i will...figh

this is our time to shine [our time to shine, our time for
justice]

save me, save me

-

Tekis mieli työntää veitsi sydämeen. Tää kipu ei tunnu päättyvän koskaan. Pitäiskö oikeesti vuodattaa tää paha veri pois. Mä tarviin apua!

Ahdistus jatkuu...

Otin eilen tarvittavan ja se autto siks illaks.. Mut tänään jatkuu. Se tulee aalloittain noin viidentoista minutin välein ja kestää joku vartti-puol tuntii... ja sit se menee hetkeks, silleen et ei kokonaan pois, mut lievemmäks ja sit tulee takasin.. Mikä mua vaivaa

Eilen oli yhes kohtaa niin kauhee olo, et olisin halunnu sairaalaan, mut se meni onneks ohi nopeesti se olo. En haluu sairaalaan! Enää koskaan!! Kyl se tästä varmaan helpottaa.

Ahdistaa niin vitusti

Mul oli eilen tosi rankka psykoterapia tapaaminen.. Mä sanoin terapeutti Aalle, et mua kauhistuttaa et jos en pysty harrastaa seksiä mun poikaystävän M:n kanssa.. Mul on liikaa kipeitä muistoja, jotka tulee mieleen jo pelkästään kun mä ajattelen seksiä.. Ja M haluu varmasti olla mun kanssa silleen.  Ja kai mäkin haluun olla sen kanssa, mutmut... entä jos en pysty. Mua kuvottaa ajatuskin siitä että miehen elin koskee mua mihinkään mun ruumiinosaan... hyi vittu. No kuiteski, A sano, et mun ei kannata tehä mitään mihin en oo valmis.. Mut entä jos en oo koskaan valmis... vittu.

Sit jonku mutkan kautta päädyttiin puhumaan raiskauksesta. Mua loukkas ku A puhus hyväksikäytöstä,  koska se mies raiskas mut. Mun mielestä siinä on iso ero. No mua rupes ahdistaa niin kovin et katosin hetkeks kokonaan.. en tiiä kauan olin pois, mut havahduin siihen ku A huhuili mua. Kerroin et olin loukkaantunut siitä syystä. A sano, että oli pahoillaan ja että ei enää käytä sanaa hyväksikäyttö ku puhutaan tästä tuoreemmasta jutusta. Kerroin, et mua ahdistaa ja et en saa pois mielestä, ku se mies avas mun reidet väkivalloin. A sano, et se ymmärtää että sitä on vaikea pitää pois mielestä. Sit tunti päättyki jo ja A kysy et pystynkö lähtee kotiin. Mä sanoin että joo.. Lähin sit menee kauheen ahdistuksen kera bussi pysäkkiä kohti. Matkalla pysäkille on r kioski. Tarkotus oli mennä sinne ostamaan jotain jolla viillellä. Ahdisti niiiiin kovin!! Mä menin sinne sisään, mut en ostanu viiltelyy varten mitään. Sen sijaan päätin ostaa suklaata sille henkilölle kenen takia päätin olla viiltelemättä, eli Makelle. En tietenkään kertonu sille, et se oli taas estäny mua viiltelemästä. Sit kävelin bussi pysäkille.  Siel oli maassa lasinsiruja. Meinasin ottaa,  mut sit mietin taas Makee. Ja sitä kuin kauan oon jo ollu viiltämättä. Aattelin, et ei se voi nyt tähän päättyä. Melkeen vuoden uurastus ja taistelu, hukkaan heitetty. Sit vaan kirosin ne sirut ja yriti ajatella muuta.

Ahdistus ei kyl päättynyt... se on vieläkin päällä. Ja en saa sitä pois. Oon yrittäny kaikkee ja tuntuu et viiltely on ainoo apu tähän.. EI EI EI. Ei sitä... mitä sitten. ?..... mitämäteen?? Oon jopa yrittäny puhuu siitä....

Kiitos Jeesus :)

Tajusin just, etten olis täällä enää, jos en uskois Jumalaan.. Uskon, että oon nyt päässy vaikeimman yli Jumalan avulla. Ainaki toistaseksi. Koputetaan puuta! CRT alko eilen ja se on itseasias ihan kivaa :) ja psykoterapia jatkuu kesän jälkeen ja ja ja syyskuussa alkaa sos taitojen ryhmä.

Pakko viiltää! Ihan pakko pakko pakko

Mä kaipaan sua

Se ei oo vieläkään vastannu mun sähköpostiin :( odotan kovasti vastaustasi :/