Vitun minä

 Se varmaan vaan haluaa että mä näytän maailmalle vielä paskemalle. Enemmän ku mitä oon. Ja mä oon paljon.

Haluun tän ahdistuksen pois. En pysty enää. 

 Stop ignoring me

 Miksiköhän mä en ollut kiltti ja kultainen tyttö johon on kiva lähteä tutustumaan? 

Ihmeellinen muisto

 Mä muistan semmosen jutun... Olin koko lapsuuden ihannoinut yhtä biisiä. Sanoin sillon joskus 10 vanhana että vitsi ton mä haluun oppia laulamaan. Sanoin että se vois olla sopiva mun äänelle koska mulla on vahva ääni. Ja se että kehuin itseäni oli silloin jopa harvinaisempaa kuin nykyään.

Sitten koitti se päivä kun koin olevani valmis nauhoittamaan ton kyseisen kappaleen. Olin ehkä 20 vuotias. Äänitin sen ja musta se ei kuulostanut ihan hirveen kauheelta. Mut sit yks ihminen sanoi että se ei oikeen sovi mun äänelle. Muistan kun sillon tuntu et koko elämä romahti. Se mulle niin tärkeä biisi ei sopinutkaan mun äänelle. Olin niin odottanut päästä laulamaan sitä. Noh... voi että. Niin pieni asia. Silti niin iso. 

Oon aina tuntenut kovin vahvasti. Vaikka en aina tunteita näyttänytkään. Siihenkin vastasin ehkä että ok. Menin huoneeseeni itkemään. Niin pahalta se tuntui. Dramaattinenko?

Tää tuli siis mieleen kun kuulin sen bändin yhtä biisiä. Ja itseasiassa tällä hetkellä soi juuri se kyseinen kappale.

HILJAA!!

 Ihan kauhee olo ollu muutaman viikon. Ja siis ei koko ajan. Välillä. Ahdistaa niin helvetisti. Ja tuntuu et mikään ei auta. Ja ajatukset on voimakkaina. Pahat ajatukset. Vittu ku haluaisin hetken olla rauhassa. Ilman että jotain koko ajan päässä pyörimässä ja ahdistamassa oloa. Haluun ihan pikkuriikkisen hetken olla rauhassa. MUTTA EI! MIKÄÄN EI AUTA! Olen tuomittu kärsimään näistä ajatuksista joka vitun ilta ja välil päivälläkin. 

 As if he cares...

Opamoxia tarvittaviksi

Näin tänään lääkäriä. Nostettiin leponexia ja sen lisäksi aloitettiin tarvittaviin opamox. Toivottavasti nää nyt auttaa. Mulla on tosi outoja ajatuksia. Ja muutenki täällä tapahtuu outoja asioita. Telkkarissa ne vihjailee yhtä asiaa mulle. En halua avata että mitä. Mut ne puhuu mulle sieltä.

Miksi en voi olla onnellinen kun kaikki on niin hyvin? Vai onko sittenkään..? Mä en tiiä mitä ite haluun ku äänet puhuu niin kovaa mun pään sisällä. En enää erota mikä on mun oma ajatus ja mikä on sen miehen lähettämä viesti mun päähän.

Kun mulle tänään määrättiin opamoxia mä sanoin ihan suoraan että en voi sitä hakea itse koska pelottaa et otan yliannostuksen. Ni sit ne toi aspasta ne kotikäynnin yhteydessä. Otin yhden opamoxin. Kai se vähän auttoi. Kohta otan toisen. Määrättiin tarvittaessa 3x15mg.